Hosea 13
1 I KA wa i olelo ai o Eperaima, he haalulu, Ua hookiekieia oia iloko o ka Iseraela; Aka, i kana hana hewa ana ma Baala, make iho la ia.
Milloin Efraim puhui, syntyi kauhu: korkealle kohosi hän Israelissa. Mutta hän joutui syynalaiseksi Baalin takia, ja hän kuoli.
2 Ano, hoomahuahua lakou i ka hewa, A hana lakou no lakou i kii hooheheeia no ko lakou kala, I kii ma ko lakou manao, o na hana a na paahana wale no; Ke olelo nei ka poe e kaumaha ana, E honi lakou i na keiki bipi.
Nyt he jatkavat synnintekoa, tekevät itselleen valettuja kuvia hopeastansa, epäjumalankuvia ymmärryksensä mukaan, taitoniekkain tekemiä kaikki tyynni. Niille he puhuvat; ihmisiä teurastavat, vasikoita suutelevat.
3 No ia mea, e like auanei lakou me ke ao kakahiaka, A me ka hau hou e nalo koke ana, E like me ka opala i puehuia i ka puahiohio mai kahi hehipalaoa aku, A me ka uahi mai ka puka-uahi aku.
Sentähden he ovat kuin aamupilvi, kuin kaste, joka varhain haihtuu, kuin akanat, jotka puimatantereelta lentävät, kuin savu, joka häipyy ikkunasta.
4 Aka, owau o Iehova ke Akua ou, mai ka aina o Aigupita mai, Mai ike oe i akua e ae, ia'u wale no; No ka mea, aohe Hoola, owau walo no.
Mutta minä olen Herra, sinun Jumalasi, hamasta Egyptin maasta lähtien; muuta Jumalaa sinä et tunne kuin minut, eikä ole muuta auttajaa kuin minä.
5 Owau ka i ike ia oe ma ka waonahele, Ma ka aina panoa,
Minä tunsin sinut erämaassa, kuivassa maassa.
6 E like me ka lakou mea ai, pela i maona ai lakou; Ua maona lakou. a hookiekieia ko lakou naau; No ia mea, ua hoopoina lakou ia'u.
Sen mukaan kuin heidän laitumensa olivat, he kylläisiksi tulivat. He tulivat kylläisiksi, ja heidän sydämensä tuli ylpeäksi; sentähden he unhottivat minut.
7 Nolaila, e like auanei au ia lakou me he liona la; Me he leopadi la ma ke ala, e hoohalua ai au ia lakou.
Niin minusta tuli heille ikäänkuin leijona, niinkuin pantteri tien ohessa minä heitä väijyin.
8 E halawai au me lakou me he bea la i hooneleia, A e haehae au i ka wahi o ko lakou naau, A e hoopau aku au ia lakou malaila e like me ka liona: A e haehae ka holoholona o ka waonahele ia lakou.
Minä käyn heidän kimppuunsa kuin karhu, jolta on riistetty poikaset, revin heidän sydänkalvonsa ja syön heidät siinä paikassa kuin naarasleijona. Metsän pedot raatelevat heidät.
9 Nau iho kou make, e ka Iseraela; Aka, iloko o'u kou kokua.
Se on sinun turmiosi, Israel, että olet minua vastaan, joka olen sinun apusi.
10 Auhea hoi kou alii, nana e hoola mai ia oe ma kou mau kulanakauhale a pau? Auhea hoi kou mau lunakanawai, na mea au i olelo ai, E haawi mai i alii no'u, a me na luna?
Missä on nyt sinun kuninkaasi, että hän auttaisi sinua kaikissa kaupungeissasi, ja sinun tuomarisi, joista olet sanonut: "Anna minulle kuningas ja ruhtinaat"?
11 Haawi aku au i alii nou, no kuu inaina, A lawe aku au ia ia ma kuu huhu.
Kuninkaan minä annan sinulle vihassani ja otan pois kiivastuksessani.
12 Ua nakiiia ka hala o ka Eperaima, Ua ahuia kona hewa.
Efraimin rikos on sidottu kokoon, talteen on pantu hänen syntinsä.
13 O na ehaeha o ka wahine hanau, e hiki mai ia maluna ona: He keiki naaupo ia; No ka mea, aohe ona pono e ku loihi ma kahi e hanau ai na keiki.
Hänelle tulee synnyttäjän tuskat. Hän on älytön lapsi, sillä hän ei aikanansa tule esiin kohdusta.
14 E hoola aku au ia lakou mai ka mana o ka po; E hoola panai au ia lakou mai ka make mai; Owau no kou luku, e ka make; Owau no kou pepehi, e ka po; Ua hunaia ka mihi, mai ko'u maka aku. (Sheol h7585)
Tuonelan kädestä minä heidät päästän, kuolemasta minä heidät lunastan. Missä on sinun ruttosi, kuolema, missä sinun surmasi, tuonela? Katumus on peitetty minun silmiltäni. (Sheol h7585)
15 Ina ua mahuahua oia mawaena o kona mau hoahanau, E hele mai auanei ka makani hikina, Ka makani o Iehova e hiki mai, mai ka waonahele mai: A e hoomalooia kona punawai, A e maloo kona waipuna; A e hoopau aku ia i ka waiwai o na ipu a pau i makemakeia.
Vaikka hän veljien seassa on hedelmöitseväinen, on itätuuli tuleva, on nouseva Herran tuuli erämaasta, ja hänen kaivonsa kuivuu, ja hänen lähteensä ehtyy: se on ryöstävä hänen aarteensa, kaikki hänen kallisarvoiset kalunsa.
16 E hoopaiia auanei ko Samaria; No ka mea, ua kipi aku ia i kona Akua; E haule auanei lakou ma ka pahikaua; E ulupaia ka lakou mau keiki liilii, A o ka lakou poe wahine hapai e kahaia'ku.
Samaria joutuu syystänsä kärsimään, koska se on niskoitellut Jumalaansa vastaan: he kaatuvat miekkaan, heidän pienet lapsensa ruhjotaan, ja heidän raskaat vaimonsa halkaistaan.
