< Habakuka 1 >

1 O KA olelo, ka mea i hoikeia ia Habakuka ke kaula.
Ennustus, jonka profeetta Habakuk näki.
2 Pehea ka loihi o ko'u kahea ana, e Iehova, aole oe e hoolohe mai? A uwe aku hoi ia oe no ka hana ino, aole oe e hoopakele mai?
Kuinka kauan, Herra, minun täytyy apua huutaa, ja sinä et kuule, parkua sinulle: "Väkivaltaa!" ja sinä et auta?
3 No keaha la, kou hoike ana mai ia'u i ke kaumaha, a me ka ehaeha? Aia no ka hana ino, a me ka hooluhi imua o'u; A ala mai ka hakaka a me ka paio.
Minkätähden sinä annat minun nähdä vääryyttä ja itse katselet turmiota? Minun edessäni on hävitys ja väkivalta; on syntynyt riita, ja on noussut tora.
4 No ia mea, ua nawaliwali ke kanawai, aole e hele aku ka hoopono ana me ka oiaio; Aka, o ka mea hewa ke hoopuni i ka mea pono; Nolaila, ua hookahuliia ka pono.
Sentähden on laki heikko, ja oikeus ei tule milloinkaan voimaan. Sillä jumalaton saartaa vanhurskaan; sentähden oikeus vääristetään.
5 E nana oukou iwaena o na lahuikanaka, a e ike pono, a e kahaha nui ka naau, No ka mea, e hana no au i ka hana i ko oukou mau la, Ka mea i manaoio ole ai oukou, ke haiia mai ia.
Katsokaa kansojen joukkoon, katselkaa ja kauhistukaa, sillä minä teen teidän päivinänne teon, jota ette uskoisi, jos siitä kerrottaisiin.
6 No ka mea, aia hoi, e hooku au i ko Kaledea, he lahuikanaka hana ino, a me ka huhu, Ka mea e hele i na wahi akea o ka honua, e imi i na noho ana, na mea aole no lakou.
Sillä katso, minä nostan kaldealaiset, tuiman ja rajun kansan, joka kulkee maata lavealti ja ottaa omaksensa asuinsijat, jotka eivät ole sen.
7 He mea weliweli a me ka makau oia; Nona iho kona kanawai, a me kona hanohano.
Se on hirmuinen ja peljättävä, siitä itsestään tulee sen oikeus ja sen korkeus.
8 Ua oi ka mama o kona poe lio mamua o ka leopade, A ua oi ko lakou mama mamua o na iliohae i ke ahiahi; Holo haaheo kona poe hololio, E hele mai kona poe hoohololio mai kahi loihi mai; E lele lakou me he aeto la, e lalelale ana e ai.
Sen hevoset ovat nopeammat kuin pantterit, ne juoksevat kiivaammin kuin sudet illoin. Sen ratsumiehet kiidättävät-kaukaa tulevat sen ratsumiehet, ne lentävät, niinkuin kotka syöksyy syönnökselleen.
9 Hele mai lakou a pau no ka hao wale; A o ke ano o ko lakou maka, ua like me ka makani hikina; A hoakoakoa lakou i ka poe pio e like me ke one.
Se tulee kaikkinensa väkivallan tekoon, heidän kasvojensa suunta on suoraan eteenpäin; se kokoaa vankeja kuin hietaa.
10 Hoomaewaewa aku no ia i na'lii, a lilo na haku i mea henehene nona: Ua akaaka no ia i na wahi paa a pau, a hana no ia i puu lepo, a lawepio no oia ia mea.
Pilkkanaan pitää se kuninkaat ja naurunansa ruhtinaat. Se nauraa kaikille varustuksille, kasaa kokoon hiekkaa ja valloittaa ne.
11 Alaila, e hoomahuahua oia i kona ikaika, a e hele aku, a e luku aku, e i aku, A o kona mana anei keia, o kona akua ia?
Sitten se tuulena kiitää ja hyökkää, mutta joutuu syynalaiseksi, tuo, jolla oma voimansa on jumalana.
12 Aole anei oe mai ka kahiko mai, e Iehova, Kuu Akua, kuu Mea Hemolele? aole makou e make. O oe, e Iehova, i hoonoho ia ia, no ka hookolokolo ana, O oe e ka Pohaku, i kukulupaa ia ia no ka hoopai ana.
Etkö sinä ole ikiajoista asti Herra, minun pyhä Jumalani? Me emme kuole! Sinä, Herra, olet pannut sen tuomioksi; sinä, kallio, olet asettanut sen kuritukseksi.
13 Ua maemae loa kou mau maka, aole oe e nana i ka hewa; Aole loa oe e ike mai i ka pono ole: No ke aha oe e nana mai i ka poe lawehala, a e noho ekemu ole, I ka manawa e luku mai ai ka mea hewa i ka mea ua oi ka pono mamua ona?
Sinun silmäsi ovat puhtaat, niin ettet voi katsoa pahaa etkä saata katsella turmiota. Minkätähden sinä katselet uskottomia, olet vaiti, kun jumalaton nielee hurskaampansa,
14 Aka, ua hana oe i ke kanaka e like me na ia o ke kai, E like hoi me ka mea kolo, aohe mea e alii ana maluna ona.
teet ihmiset samankaltaisiksi kuin meren kalat, kuin matelevaiset, joilla ei ole hallitsijaa?
15 Huki no ia ia lakou iluna me ka makau, A hei iho ia lakou i kana upena, A houluulu ia lakou iloko o kana pahele; Nolaila, olioli no ia, a hauoli hoi.
Se nostaa heidät kaikki ylös koukulla, vetää heidät pyydyksessään ja kokoaa heidät verkkoonsa. Sentähden se iloitsee ja riemuitsee.
16 No ia hoi, mohai aku no ia no kana upena iho, a kuni i ka mea ala no kana mea pahele, No ka mea, ma ia mau mea, ua waiwai kona noho ana, A ua momona kana ai.
Sentähden se uhraa pyydykselleen ja polttaa uhreja verkollensa, sillä niitten turvin sen osa on rasvainen, sen ruoka lihava.
17 Nolaila hoi, e ninini anei ia i kana upena, A e luku mau loa no hoi i na lahuikanaka?
Saako se sentähden tyhjentää pyydyksensä, aina surmata kansoja säälimättä?

< Habakuka 1 >