Kinohi 47

1 HELE ae la o Iosepa, hai aku la ia Parao, i aku la, Ua hiki mai nei ko'u makuakane a me ko'u poe hanauna, a me ka lakou hipa, a me ka lakou holoholona, a me ka lakou mea a pau, mai ka aina mai o Kanaana, aia hoi lakou ma ka aina, i Gosena.

Ja Joosef meni ja ilmoitti faraolle, sanoen: "Minun isäni ja veljeni ovat pikkukarjoineen ja raavaskarjoineen, kaikkine omaisuuksineen, tulleet Kanaanin maasta, ja katso, he ovat Goosenin maakunnassa".

2 Lawe ae la ia i elima o kona poe hanauna, hoonoho iho la ia lakou imua o Parao.

Ja hän oli ottanut mukaansa veljiensä joukosta viisi miestä; ne hän toi faraon eteen.

3 Olelo mai la o Parao i na hoahanau o Iosepa, Heaha ka oukou oihana? I mai la lakou ia Parao, He poe kahuhipa kau poe kauwa nei, o makou a me ko makou poe makua.

Niin farao kysyi hänen veljiltänsä: "Mikä on teidän ammattinne?" He vastasivat faraolle: "Me, sinun palvelijasi, olemme paimenia, me niinkuin isämmekin".

4 I hou mai la lakou ia Parao, Ua hele mai nei makou e noho ma keia aina, no ka mea, aole ai na ka poe holoholona a kau poe kauwa, no ka nui o ka wi ma ka aina o Kanaana. No ia mea, ke noi aku nei makou ia oe, e noho makou ma ka aina i Gosena.

Ja he sanoivat vielä faraolle: "Me olemme tulleet asuaksemme jonkun aikaa tässä maassa; sillä palvelijoillasi ei ollut laidunta karjalleen, koska kova nälänhätä on Kanaanin maassa. Suo siis palvelijaisi asettua Goosenin maakuntaan."

5 A olelo mai la o Parao ia Iosepa, i mai la, Ua hiki mai iou la kou makuakane a me na hoahanau ou.

Niin farao sanoi Joosefille: "Isäsi ja veljesi ovat tulleet sinun luoksesi.

6 O ka aina o Aigupita, eia no ia imua ou: i ka aina maikai nui, e hoonoho ai oe i kou makuakane a me na hoahanau ou: e noho iho lakou i ka aina o Gosena. A ina i ike oe i na kanaka akamai o lakou, e hoonoho oe ia lakou i mau kahu no ka'u poe holoholona,

Egyptin maa on avoinna sinun edessäsi; sijoita isäsi ja veljesi maan parhaaseen osaan. Asukoot Goosenin maakunnassa; ja jos tiedät heidän joukossaan olevan kelvollisia miehiä, niin aseta heidät minun karjani päällysmiehiksi."

7 Alakai mai la o Iosepa ia Iakoba i kona makuakane, a hoonoho mai la ia ia imua o Parao. Hoomaikai aku la o Iakoba ia Parao.

Senjälkeen Joosef toi isänsä Jaakobin sisään ja esitti hänet faraolle. Ja Jaakob toivotti faraolle siunausta.

8 Ninau mai la o Parao ia Iakoba, Ehia la na makahiki o kou ola ana?

Niin farao kysyi Jaakobilta: "Kuinka monta ikävuotta sinulla on?"

9 I aku la o Iakoba ia Parao, O na la o ko'u mau makahiki i noho malihini ai, hookahi ia haneri makahiki a me kanakolu. He hapa a he ino hoi na la o ko'u mau makahiki e ola nei; aole nae i loaa ia'u na la a me na makahiki o ko'u poe kupuna i ko lakou noho malihini ana.

Jaakob vastasi faraolle: "Minun vaellusaikani on kestänyt sata kolmekymmentä vuotta. Vähät ja pahat ovat olleet minun elinvuosieni päivät eivätkä ole saavuttaneet sitä elinvuosien määrää, mikä isilläni oli vaelluksensa aikana."

10 Hoomaikai aku la o Iakoba ia Parao, a hele aku la mai ke alo aku o Parao.

Ja Jaakob toivotti faraolle siunausta ja lähti hänen luotaan.

11 Hoonoho iho la o Iosepa i kona makuakane a me kona poe hoahanau, a haawi aku la oia ia lakou i wahi e noho ai ma ka aina o Aigupita, i kahi aina maikai, i ka aina o Ramese, e like me ke kanoha ana mai a Parao.

Ja Joosef sijoitti isänsä ja veljensä Egyptin maahan ja antoi heille maaomaisuutta maan parhaasta osasta, Ramseksen maakunnasta, niinkuin farao oli hänen käskenyt tehdä.

12 Malama aku la o Iosepa i kona makuakane, a me kona poe hoahanau, a me ka ohana a kona makuakane a pau i ka ai, e like me na waha o ka ohana.

Ja Joosef elätti isäänsä ja veljiänsä ja koko isänsä perhettä antamalla jokaiselle elatusta vaimojen ja lasten luvun mukaan.

13 Aole ai ma ka aina a pau, no ka mea, ua hanahana loa ka wi. Oki loa iho la ka aina o Aigupita a me ka aina o Kanaana i ka wi.

Mutta ei missään koko maassa ollut leipää; sillä nälänhätä oli hyvin kova, niin että Egyptin maa ja Kanaanin maa olivat nääntymässä nälkään.

14 Hooiliili iho la o Iosepa i ke kala a pau loa ma ka aina o Aigupita, a ma ka aina o Kanaana, no ka ai a lakou i kuai ai; a lawe mai la o Iosepa i ke kala iloko o ka hale o Parao.

Ja viljalla, jota ostettiin, Joosef kokosi kaiken rahan, mitä oli Egyptin maassa ja Kanaanin maassa; ja Joosef vei rahat faraon hoviin.

15 Pau iho la ko kala ma ka aina o Aigupita, a ma ka aina o Kanaana, a hele mai la ko Aigupita a pau io Iosepa la, i mai la, Ho mai i ai na makou, no ke aha la makou e make ai imua o kou alo i ka pau ana o ke kala?

Kun raha oli loppunut Egyptin maasta ja Kanaanin maasta, tulivat kaikki egyptiläiset Joosefin luo, sanoen: "Anna meille leipää. Miksi me kuolisimme sinun silmiesi edessä? Sillä raha on loppunut."

16 I mai la Iosepa ia lakou, Ina i pau ke kala, ho mai i ka oukou holoholona, a e haawi aku au i ai na oukou no ka oukou holoholona.

Joosef vastasi: "Tuokaa tänne karjanne. Minä annan teille leipää karjastanne, jos rahanne on loppunut."

17 Lawe mai la lakou i ka lakou holoholona ia Iosepa, a haawi aku la o Iosepa i ai na iakou, no na lio, a no na hipa, a no na bipi, a no na hoki, a malama aku la oia ia lakou i ka ai ia makahiki, no ka lakou holoholona.

Ja he toivat Joosefille karjansa, ja Joosef antoi heille leipää hevosista, lampaista, raavaskarjasta ja aaseista. Niin hän sen vuoden elätti heitä leivällä kaiken heidän karjansa hinnasta.

18 A pau ae la ia makahiki, hele mai la lakou ia ia, i ka lua o na makahiki, i mai la ia ia, Aole makou e huna mai ko makou haku aku, i ka pau ana o ko makou kala, a me ka makou holoholona ia oe i ko makou haku. Aohe mea i koe imua ou, o ko makou kino, a me ko makou aina wale no.

Niin kului se vuosi. Seuraavana vuonna he tulivat taas hänen luoksensa ja sanoivat hänelle: "Emme tahdo salata herraltamme, että raha on lopussa, ja myöskin eläimemme ovat joutuneet herramme omiksi; meillä ei ole muuta jäljellä annettavana herrallemme kuin ruumiimme ja peltomme.

19 No ke aha la makou e make ai imua o kou mau maka, o makou a me ko makou aina! E kuai oe ia makou a me ko makou aina, no ka ai, a lilo makou a me ko makou aina i kauwa na Parao. E haawi mai hoi i hua, i ola makou, sole hoi e make, i ole ai e neoneo ka aina.

Miksi me menehtyisimme sinun silmiesi edessä, sekä me itse että meidän peltomme? Osta meidät ja peltomme leivällä, niin me tulemme peltoinemme faraon orjiksi. Anna meille siementä, että eläisimme emmekä kuolisi eivätkä peltomme joutuisi autioiksi."

20 Kuai iho la o Iosepa i ka aina a pau i Aigupita no Parao, no ka mea, kuai aku la na kanaka a pau o Aigupita i ko lakou aina, no ka mea, ua hauahana loa ka wi maluna o lakou, a lilo ae la ka aina no Parao.

Niin Joosef osti faraolle kaikki Egyptin pellot; sillä egyptiläiset myivät jokainen vainionsa, koska nälkä ahdisti heitä. Niin joutui maa faraon omaksi.

21 A lawe ae la ia i kanaka o kekahi kihi, a hoonoho ia lakou ma na kulanakauhale ma kela kihi o ka aina.

Ja hän siirsi kansan kaupunkeihin, Egyptin toisesta äärestä toiseen saakka.

22 O ka aina o na kahuna, aole ia i kuai, no ka mea, na Parao mai, ka na kahuna, a ai iho la lakou i ka mea a Parao i haawi mai ai na lakou, no ia mea, aole lakou i kuai i ko lakou aina.

Ainoastaan pappien peltoja hän ei ostanut; sillä papeilla oli määrätyt tulot faraolta ja he elivät niistä määrätyistä tuloistaan, jotka he faraolta saivat. Sentähden heidän ei tarvinnut myydä peltojansa.

23 Olelo iho o Iosepa i kanaka, Eia hoi, ua kuai au ia oukou i keia la no Parao, a me ko oukou aina; eia no ka hua na oukou e kanu i ka aina.

Ja Joosef sanoi kansalle: "Katso, minä olen nyt ostanut teidät ja teidän peltonne faraolle; katso, tässä on teille siementä, kylväkää peltonne.

24 Eia hoi kekahi, i ka hua ana mai, e haawi oukou i ka hapalima na Parao, a koe no eha mau hapa na oukou, i mea kanu o ka aina, a i mea ai na oukou, a na ko oukou kanaka, a i mea ai hoi na ka oukou kamalii.

Mutta sadosta teidän on annettava viides osa faraolle; mutta neljä viidettä osaa jääköön teille pellon siemeneksi sekä ravinnoksi itsellenne ja niille, jotka talossanne ovat, sekä elatukseksi vaimoillenne ja lapsillenne."

25 I mai la lakou, Ua hoola mai oe ia makou, ina e loaa ia makou ka lokomaikaiia mai imua o na maka o ko'u haku, a e lilo auanei makou i poe kauwa na Parao.

He vastasivat: "Sinä olet pitänyt meidät hengissä; suo meidän vain saada armo herramme silmien edessä, niin olemme faraon orjia".

26 Hoopaa iho la o Iosepa ia mea i kanawai, mai ia manawa mai, ma ka aina o Aigupita, na Parao ka hapalima o ka ai; o ka aina o na kahuna wale no ka i koe, aole ia i lilo na Parao.

Niin Joosef teki sen säädökseksi, joka vielä tänäkin päivänä on voimassa Egyptin pelloista, että faraolle on annettava viides osa. Ainoastaan pappien pellot eivät joutuneet faraon omiksi.

27 Noho iho la o Iseraela, ma ka aina o Aigupita, i ka aina o Gosena, a loaa mai la ia lakou ka waiwai ilaila, a hanau mai la lakou, a lilo ae la i poe nui loa.

Niin Israel jäi asumaan Egyptiin, Goosenin maakuntaan; he asettuivat sinne ja olivat hedelmällisiä ja lisääntyivät suuresti.

28 O na makahiki o ka noho ana o Iakoba i ka aina o Aigupita, he umikumamahiku: a o na makahiki a pau o ke ola ana o Iakoba, hookahi haneri makahiki a me kanahakumamahiku.

Ja Jaakob eli Egyptin maassa seitsemäntoista vuotta, ja koko hänen elinaikansa oli sata neljäkymmentä seitsemän vuotta.

29 A kokoke aku la ka la e make ai o Iseraela, hea aku la ia i kana keiki ia Iosepa, i aku la ia ia, Ina i loaa mai ia'u ke alohaia imua o kou maka, e kau mai oe i kou lima malalo o ko'u uha. a e hana mai oe ia'u ma ka lokomaikai a me ka oiaio; ea, mai kanu oe ia'u ma Aigupita nei.

Kun lähestyi aika, jolloin Israelin oli kuoltava, kutsui hän poikansa Joosefin ja sanoi hänelle: "Jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin pane nyt kätesi minun kupeeni alle ja osoita minulle laupeus ja uskollisuus: älä hautaa minua Egyptiin,

30 E moe au me o'u mau makua. E lawe oe ia'u mai Aigupita aku, a e kanu ia'u ma ko lakou ilina. I mai la kela, E hana no wau e like mo kau olelo.

sillä minä tahdon levätä isieni luona; vie siis minut Egyptistä ja hautaa minut heidän hautaansa". Hän vastasi: "Minä teen, niinkuin sanot".

31 I aku la keia, E hoohiki mai oe ia'u, a hoohiki iho la kela, a kulou hoomana iho la o Iseraela ma ke poo o kona wahi moe.

Hän sanoi: "Vanno se minulle". Ja hän vannoi hänelle. Silloin Israel rukoili, kumartuneena vuoteensa päänalaista vasten.