Kinohi 32
1 HELE aku la o Iakoba i kona hele ana, a halawai mai la na anela o ke Akua me ia.
Mutta Jaakob kulki tietänsä; ja Jumalan enkeleitä tuli häntä vastaan.
2 A ike aku la o Iakoba ia lakou, i aku la ia, O ka puali kaua keia o ke Akua: a kapa iho la ia i ka inoa o ia wahi, o I Mahanaima.
Ja nähdessään heidät Jaakob sanoi: "Tämä on Jumalan sotajoukkoa". Ja hän antoi sille paikalle nimen Mahanaim.
3 Hoouna aku la o Iakoba i na elele imua ona io Esau la i kona kaikuaana, ma ka aina o Seira, oia ka aina o Edoma.
Sitten Jaakob lähetti sanansaattajat edellään veljensä Eesaun luo Seirin maahan, Edomin alueelle.
4 Kauoha aku la ia ia lakou, i aku la, Penei ka oukou e olelo aku ai i kuu haku, ia Esau; Ke i mai nei o kau kauwa o Iakoba penei, Ua noho pu au me Labana, ua kali aku no wau ilaila a hiki i neia manawa.
Ja hän käski heitä sanoen: "Sanokaa herralleni Eesaulle näin: 'Sinun palvelijasi Jaakob sanoo: Minä olen oleskellut Laabanin luona ja viipynyt siellä tähän saakka;
5 Ia'u no na bipi, na hoki, na holoholona, me na kauwakane a me na kauwawahine; a ua hoouna aku no wau e hai aku i kuu haku, i loaa ia'u ke alohaia imua o kou maka.
ja minä olen saanut raavaita, aaseja, pikkukarjaa, palvelijoita ja palvelijattaria ja lähetän nyt sanan herralleni, että saisin armon sinun silmiesi edessä'."
6 Hoi hou mai la na elele io Iakoba la, i mai la, Hele aku la makou i kou kaikuaana io Esau la; a ke hele mai nei hoi oia e halawai me oe, a me ia na haneri kanaka eha.
Sanansaattajat palasivat Jaakobin luo ja sanoivat: "Me tulimme veljesi Eesaun luo; hän on jo matkalla sinua vastaan, neljäsataa miestä mukanaan".
7 Alaila, makau nui iho la o Iakoba, a ua pilikia loa: mahele ae la oia i na kanaka me ia, i na holoholona, i na bipi a me na kamelo, elua poe;
Silloin valtasi Jaakobin suuri pelko ja ahdistus. Ja hän jakoi väen, joka oli hänen kanssansa, ja pikkukarjan ja raavaskarjan ja kamelit kahteen joukkoon.
8 I aku la, Ina e hele mai o Esau, a pepehi mai i kekahi poe, alaila e pakele ka poe i koe.
Sillä hän ajatteli: "Jos Eesau hyökkää toisen joukon kimppuun ja tuhoaa sen, niin toinen joukko pääsee pakoon".
9 I aku la o Iakoba, E ke Akua o kun kupunakane o Aberahama, ke Akua o kuu makuakane o Isaaka, e Iehova, ka mea nana i olelo mai ia'u, E hoi hou aku oe i kou aina, a i kou poe hoahanau, a e lokomaikai aku no au ia oe:
Ja Jaakob sanoi: "Isäni Aabrahamin Jumala ja isäni Iisakin Jumala, Herra, sinä, joka sanoit minulle: 'Palaja maahasi ja sukusi luo, niin minä teen sinulle hyvää!'
10 Aole au e pono no na lokomaikai a pau a me ka oiaio a pau au i hoike mai ai, i kau kauwa nei; no ka mea, me kuu kookoo iho i hele mai ai au ma keia kapa o loredane; a ua lilo no wau ano i elua poe.
Minä olen liian halpa kaikkeen siihen armoon ja kaikkeen siihen uskollisuuteen, jota sinä olet palvelijallesi osoittanut; sillä ainoastaan sauva kädessäni minä kuljin tämän Jordanin yli, ja nyt on minulle karttunut kaksi joukkoa.
11 Ke pule aku nei au ia oe, e hoopakele ae ae ia'u mai ka lima aku o kuu kaikuaana, mai ka lima o Esau: no ka mea, ke makau nei au ia ia, o hele mai nei oia e pepehi mai ia'u me ka makuwahine a me na kamalii.
Pelasta minut veljeni Eesaun käsistä, sillä minä pelkään, että hän tulee ja tuhoaa minut ynnä äidit lapsineen.
12 Ua olelo mai oe, E lokomaikai io no wau ia oe, a e hoonui au i kau poe mamo e like me ke one o ke kai, aole e pau lakou i ka heluia no ka lehulehu.
Olethan itse sanonut: 'Minä teen sinulle hyvää ja annan sinun jälkeläistesi luvun tulla paljoksi kuin meren hiekka, jota ei voida lukea sen paljouden tähden'."
13 Moe iho la ia malaila ia po; lalau aku la ia i na mea i loaa i kona lima, i makana na kona kaikuaana, na Esau,
Ja hän jäi siihen siksi yöksi. Sitten hän erotti omaisuudestaan lahjaksi veljelleen Eesaulle
14 I elua haneri kao wahine, me na kao kane he iwakalua; elua haneri hipa wahine, me na hipa kane he iwakalua,
kaksisataa vuohta ja kaksikymmentä vuohipukkia, kaksisataa uuhta ja kaksikymmentä oinasta,
15 He kanakolu kamelo waiu, me ka lakou mau keiki; he kanaha bipi wahine, me na bipi kane he umi; he iwakalua hoki wahine a me na hokikeiki he umi.
kolmekymmentä imettävää kamelia varsoinensa, neljäkymmentä lehmää ja kymmenen härkää, kaksikymmentä aasintammaa ja kymmenen aasia.
16 Haawi aku la oia ia mau mea i ka lima o kana poe kauwa, a kaawale kekahi poe me kahi poe; i aku la ia i kana poe kauwa, E hele e aku oukou mamua o'u, a e hookaawale i kahi poe me kahi poe.
Ja hän jätti ne palvelijainsa haltuun, kunkin lauman erikseen, ja sanoi palvelijoilleen: "Menkää minun edelläni ja jättäkää välimatka kunkin lauman välille".
17 Kauoha aku la ia i ka mea i hele mamua, i aku la, A halawai mai ko'u kaikuaana o Esau me oe, a ninau mai ia oe, i ka i ana mai, Nowai oe? Mahea oe e hele nei? Nawai hoi keia poe mamua ou?
Ja hän käski ensimmäistä sanoen: "Kun veljeni Eesau kohtaa sinut ja kysyy: 'Kenen sinä olet, ja mihin menet, ja kenen ovat nuo elukat tuolla edelläsi?'
18 Alaila, e olelo aku oe, Na kau kauwa, na Iakoba lakou nei, ua hoounaia mai, i makana na ko'u haku na Esau: eia ae hoi oia mahope o makou.
niin vastaa: 'Ne ovat palvelijasi Jaakobin, lähetetyt lahjaksi herralleni Eesaulle; ja katso, myös hän itse tulee jäljessämme'."
19 Pela hoi oia i kauoha aku ai i ka lua a me ke kolu, a me ka poe a pau i hahai mahope o na pua holoholona, i ka i ana, Pela hoi oukou e olelo aku ai ia Esau, i ka wa e loaa'i ia oukou ia.
Samoin hän käski toista ja kolmatta ja kaikkia muita, jotka laumoja ajoivat, sanoen: "Juuri näin on teidän sanottava Eesaulle, kun tapaatte hänet.
20 E i aku hoi oukou, Eia ae kau kauwa o Iakoba mahope o makou. No ka mea, i iho la ia, E hoolaulea aku au ia ia i ka makana e hele la mamua o'u, a mahope iho e ike aku au i kona maka; a e maliu mai paha ia ia'u.
Ja sanokaa myös: 'Katso, sinun palvelijasi Jaakob tulee meidän jäljessämme'." Sillä hän ajatteli: "Minä koetan lepyttää häntä lahjalla, joka kulkee edelläni. Sitten astun itse hänen kasvojensa eteen; ehkä hän ottaa minut ystävällisesti vastaan."
21 Pela i hele aku ai ka makana ma kela kapa imua ona: a moe pu iho la oia ia po me ka huakai.
Niin lahja kulki hänen edellänsä, mutta itse hän jäi siksi yöksi leiriin.
22 Ala ae la oia ia po, lalau aku la ia i kana mau wahine elua, me kana mau kauwawahine elua, a me kana mau keiki kane he umikumamakahi, a hele aku la ma kahi papau o Iaboka ma kela kapa.
Mutta yöllä hän nousi, otti molemmat vaimonsa ja molemmat orjattarensa ja yksitoista lastansa ja meni kahlauspaikasta Jabbokin yli.
23 Lalau aku la ia ia lakou, hoouna aku la ia lakou ma kela kapa o ke kahawai, a hoouka aku la hoi i kana mau mea a pau.
Ja hän otti heidät ja vei heidät joen yli ja vei sen yli kaiken, mitä hänellä oli.
24 O Iakoba wale no i koe: a hakoko mai la kekahi kanaka me ia, a wehe ae la ke alaula o ke ao.
Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koittoon saakka.
25 A ike iho la kela, aole ia i lanakila maluna ona, papai mai la ia i ka hena o kona uha, a ua kapeke ae la ka huamoa o ko Iakoba uha, i kona hakoko ana me ia.
Ja kun mies huomasi, ettei hän häntä voittanut, iski hän häntä lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan.
26 I mai la kela, E kuu ae oe ia'u, no ka mea, ke wehe mai la ke alaula. I aku la oia, Aole au e kuu aku ia oe, a hoomaikai mai oe ia'u.
Ja mies sanoi: "Päästä minut, sillä päivä koittaa". Mutta hän vastasi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua".
27 Ninau mai la kela ia ia, Owai kou inoa? I aku la oia, O Iakoba.
Ja hän sanoi hänelle: "Mikä sinun nimesi on?" Hän vastasi: "Jaakob".
28 I mai la kela, Aole e hea hou ia kou inoa, o Iakoba; aka, o Iseraela: no ka mea, he ikaika kou imua o ke Akua; a e lanakila hoi oe maluna o na kanaka.
Silloin hän sanoi: "Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut".
29 Ninau aku la o Iakoba, i aku la, Ke noi aku nei au ia oe, e hai mai oe ia'u i kou inoa. I mai la kela, Heaha kau i ninau mai ai i ko'u inoa? A hoomaikai mai la kela ia ia ilaila.
Ja Jaakob kysyi ja sanoi: "Ilmoita nimesi". Hän vastasi: "Miksi kysyt minun nimeäni?" Ja hän siunasi hänet siinä.
30 Kapa aku la o Iakoba i ka inoa o ia wahi o i Peniela: No ka mea, ua ike iho nei au i ke Akua, he maka no he maka, a ua malamaia kuu ola.
Ja Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel, "sillä", sanoi hän, "minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut".
31 Puka mai la ka la maluna ona i kona hele ana ae maluna o Penuela, kapeke ae la oia maluna o kona uha.
Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa.
32 No ia mea, aole e ai na mamo a Iseraela i ke olona i eeke, ka mea ma ka uha, a hiki i keia la: no ka mea, papai mai la kela i ka hena o ko Iakoba uha ma ke olona i eeke.
Sentähden israelilaiset eivät vielä tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka kulkee lonkkaluun yli; sillä hän iski Jaakobia lonkkaluuhun, reisijänteen kohdalle.
