Ezera 9
1 A PAU keia mau mea i ka hanaia, hele mai na luna ia'u, i mai la, O na kanaka o ka Iseraela, a me na kahuna, a me na Levi, aole lakou i hookaawale ia lakou iho mai na kanaka o na aina aku, e hana ana no e like me na mea hoopailua o ka Kanaana, o ka Heta, o ka Periza, o ka Iebusa, o ka Amona, a me ka Aigupita, a me ka Amora.
Kuin nämät kaikki olivat päätetyt, niin tulivat päämiehet minun tyköni ja sanoivat: Israelin kansa ja papit ja Leviläiset ei ole erinneet maan kansain, Kanaanealaisten, Hetiläisten, Pheresiläisten, Jebusilaisten, Ammonilaisten, Moabilaisten, Egyptiläisten ja Amorilaisten kauhistuksesta.
2 A ua lawe lakou i na kaikamahine a lakou i wahine na lakou, a na ka lakou mau keikikane; a ua hui pu ka poe laa ia lakou iho me na kanaka e na aina; a o na haku, a me na luna, o lakou ke kumu o keia hewa.
Sillä he ovat ottaneet heidän tyttäriänsä itsellensä ja pojillensa ja ovat sekoittaneet pyhän siemenen maan kansain kanssa; ja heidän päämiehensä ja esivaltansa ovat kaikkein ensimäiset siinä pahassa teossa.
3 A lohe au i keia mea, haehae iho la au i kuu lole komo, a me kuu aahu, a huki aku la i ke oho o kuu poo, a me kuu umiumi, a noho pilihua iho la au.
Kuin minä sen kuulin, repäisin minä vaatteeni ja hameeni, ja repelin hiuksiani päästäni ja partaani ja istuin hämmästyksissä.
4 Alaila houluuluia ae la io'u nei ka poe a pau i haalulu i na olelo a ke Akua o ka Iseraela, no ka hewa o ka poe i pio; a noho pilihua iho la au, a hiki i ka mohai ahiahi.
Ja kaikki, jotka pelkäsivät Herran Israelin Jumalan sanaa, tulivat kokoon minun tyköni, jälleen tulleiden synnin tähden; ja minä istuin hämmästyksissä hamaan ehtoouhriin asti.
5 A i ka mohai ahiahi ku ae la au mai kuu kanmaha ana, a haehae iho la i kuu lole komo, a me kuu aahu, kukuli iho la au, a hohola aku la i kuu mau lima ia Iehova i ko'u Akua.
Ja ehtoouhrin aikana nousin minä surkeudestani; ja kuin minä repäisin vaatteeni ja hameeni, lankesin minä polvilleni ja hajoitin käteni Herran minun Jumalani tykö,
6 I aku la, E kuu Akua e, ua hilahila wau, ua wiwo hoi, ke nana ae ko'u mau maka ia oe, e kuu Akua: no ka mea, ua hoonuiia ko makou hewa maluna o ke poo, a ua hookiekieia ko makou hala i ka lani.
Ja sanoin: minun Jumalani! minä häpeen ja en kehtaa silmiäni nostaa sinun tykös, minun Jumalani; sillä meidän syntimme ovat enentyneet päämme ylitse ja meidän pahat tekomme ovat kasvaneet hamaan taivaaseen asti.
7 Mai ka manawa o ko makou poe makua, ua noho makou iloko o ka hewa nui, a hiki i keia manawa; a uo ko makou hewa, i haawiia makou, a me ko makou mau alii, a me ko makou poe kahuna, iloko o ka lima o na'lii o na aina e, i ka pahikaua, a i ka lawe pio ana, a i ka lukuia, a i ka hilahila o na maka, e like me ia i keia la.
Hamasta isäimme ajasta niin tähän päivään saakka olemme me olleet suurissa synneissä; ja meidän pahain töidemme tähden olemme me ja meidän kuninkaamme ja pappimme annetut maan kuningasten käsiin, ja miekkaan, ja vankeuteen ja ryöstöksi, ja meidän kasvomme häpiään, niinkuin tänäkin päivänä.
8 Ano i ka wa pokole, ua ahonuiia makoa, mai Iehova ko makou Akua mai, e waiho mai no makou i kekahi poe i pakele, a e haawi mai ia makou i ka onipaa ana ma kona wahi hoano, i hoomalamalama mai ai ke Akua i ko makou maka, a i haawi mai ai i wahi oluolu iki iloko o ko makou luhi.
Mutta nyt vähällä ajan rahdulla on meille armo tapahtunut Herralta meidän Jumalaltamme, että vielä on muutamia meistä jäljellä ja päässeitä, että hän antoi vielä vaarnan meille pyhään siaansa, että meidän Jumalamme valistais silmämme ja antais meille vähän virvoituksen orjuudessamme.
9 No ka mea, he poe makou i hooluhiia; aka, aole i haalele mai ko makou Akua ia makou i ko makou luhi ana, a ua haawi mai ia makou i ka lokomaikaiia imua o na'lii o Peresia, e haawi mai ia makou i ka oluolu, e kukulu i ka hale o ko makou Akua, a e hana hou i kona mau wahi i hiolo, a e haawi ia makou i wahi pa ma Iuda a ma Ierusalema.
Sillä me olemme orjat; ja orjuudessamme ei hyljännyt meitä meidän Jumalamme; ja hän on kääntänyt laupiuden meidän tykömme Persian kuningasten edessä, että he antoivat meidän elää, ja korottaa meidän Jumalamme huoneen, ja korjata jaonneet paikat, ja antoi meille aidan Juudassa ja Jerusalemissa.
10 Ano, e ko makou Akua, heaha ka makou e olelo aku ai mahope o keia? no ka mea, ua haalelo makou i kau mau kauoha,
Mitä me siis sanomme, meidän Jumalamme, tästälähin? että me olemme hyljänneet sinun käskys,
11 Na mea au i kauoha mai ai ma ka lima o kau poe kauwa, na kaula, i mai la, O ka aina, kahi a oukou e hele ai a komo, he aina haumia i ka mea haumia o na kanaka o na aina, me ko lakou mea hoopailua, na mea a lakou i hoopiha ai me ko lakou mau mea pelapela mai kela aoao, a hiki i keia aoao.
Joita sinä olet käskenyt palveliais prohetain kautta, sanoen: maa, johon te menette omistamaan sitä, on saastainen maa, maan kansain saastaisuuden tähden, niiden kauhistusten tähden, joilla he ovat sen täyttäneet saastaisuudellansa, sekä siellä että täällä.
12 No ia mea, mai haawi aku oukou i ka oukou poe kaikamahine na ka lakou mau keikikane, a mai lawe hoi i ka lakou mau kaikamahine na ka oukou poe keikikane, aole hoi e imi i ko lakou malu, a me ko lakou pono i na manawa a pau; i ikaika ai oukou, a ai hoi i ka maikai o ka aina, a e waiho aku ia i wahi e noho ai no ka oukou poe keiki i ka manawa pau ole.
Niin ei teidän pidä nyt antaman tyttäriänne heidän pojillensa, ja ei teidän pidä ottaman heidän tyttäriänsä pojillenne; älkäät myös etsikö heidän rauhaansa ja hyväänsä ijankaikkisesti, että vahvistuisitte, ja söisitte maan hyvyyttä, ja saisitte antaa sen teidän lapsillenne ijankaikkiseksi perimiseksi.
13 A mahope o na mea a pau i hiki mai ai maluna o makou no ka makou hana hewa ana, a me ko makou lawehala nui ana, no ka mea, o oe ko makou Akua, ua hoopai unku mai ia makou i ko makou hewa, a ua haawi mai oe no makou i ka pakele e like me keia.
Ja niiden kaikkein jälkeen mitkä meidän päällemme tulleet ovat, pahain tekoimme tähden ja suurten synteimme tähden, niin olet sinä meidän Jumalamme säästänyt meidän pahoja töitämme ja antanut meille vapahduksen, niinkuin nyt on.
14 E haihai hou anei makou i kau mau kauoha, a e mare makou me na kanaka o keia mau mea haumia? aole anei oe e huhu mai ia makou, a hoopau mai oe ia makou, aohe mea koe, aohe mea pakele?
Pitäiskö meidän taas sinun käskys käymän ylitse ja tekemän lankoutta tämän ilkiän kansan kanssa? Etkös mahda vihastua meidän päällemme, siihenasti että peräti hukutat, ettei ketään jää, eikä ole pääsemystä?
15 E Iehova ke Akua o ka Iseraela, he pono kou; no ka, mea, ke koe nei makou e pakele ana, e like me ia i keia la; eia hoi makou imua ou iloko o ko makou hala; no ka mea, aole e hiki ia makou ke ku imua ou no keia mea.
Herra Israelin Jumala! sinä olet vanhurskas. Sillä me olemme jääneet vapahdettaa, niinkuin se tänäpänä on. Katso, me olemme sinun edessäs synneissämme; sentähden ei kenkään voi edessäs pysyä.
