Ezekiela 1
1 EIA keia, i ke kanakolu o ka makahiki, i ka malama ha, i ka la alima o ka mahina, e noho ana au iwaena o ka poe pio ma ka muliwai o Kebara, hamama mai la ka lani, a ike aku la au i na hihio o ke Akua.
Kolmantenakymmenentenä vuotena, neljännessä kuussa, kuukauden viidentenä päivänä, kun minä olin pakkosiirtolaisten joukossa Kebar-joen varrella, aukenivat taivaat, ja minä näin Jumalan näkyjä.
2 I ka la alima o ka malama, oia ka lima o ka makahiki o ke pio ana o ke alii o Iehoiakima,
Kuukauden viidentenä päivänä, kuningas Joojakinin pakkosiirtolaisuuden viidentenä vuotena,
3 Hiki maopopo mai la ka olelo a Iehova ia Ezekiela ke keiki a Buzi i ke kahuna ma ka aina o Kaledea, ma ka muliwai Kebara; a malaila i kau mai ai ka lima o Iehova maluna iho ona.
tuli Jumalan sana pappi Hesekielille, Buusin pojalle, Kaldean maassa Kebar-joen varrella, ja hänen päällensä tuli siellä Herran käsi.
4 Nana aku la an, aia hoi he puahiohio e hele mai ana mai ke kukulu akau mai, he ao nui, a me ke ahi e pakaawili ana ia ia iho, he olinolino a puui ia, a mai waenakonu ona e like i ka nana aku rae ke keleawe olinolino mai loko mai o ke ahi.
Ja minä näin, ja katso: myrskytuuli tuli pohjoisesta, suuri pilvi ja leimahteleva tuli, ja pilveä ympäröitsi hohde, ja tulen keskeltä näkyi ikäänkuin hehkuvaa malmia, keskeltä tulta.
5 A mai waenakonu mai ona ka like ana o na mea ola eha: eia ko lakou ano, he ano like me ko ke kanaka ko lakou.
Ja sen keskeltä näkyivät neljän olennon hahmot. Ja näöltänsä ne olivat tällaiset: niillä oli ihmisen hahmo.
6 Papaha ko lakou mau helehelena, a papaha ko lakou mau eheu.
Ja niillä oli neljät kasvot kullakin ja neljä siipeä kullakin.
7 O ko lakou mau wawae, he mau wawae pololei, a o ka manea o ko lakou mau wawae, ua like ia me ka manea o ka wawae o ke keiki bipi: olinolino mai la lakou e like me ke keleawe i hoohualiia i ka nana aku.
Ja säärivarret niillä oli suorat ja jalkaterät kuin vasikansorkat, ja ne välkkyivät kuin kiiltävä vaski.
8 He mau lima kanaka ko lakou malalo iho o ko lakou mau eheu, ma na aoao eha; no lakou hoi ko lakou mau helehelena a me ko lakou mau eheu.
Ja siipiensä alla niillä oli, neljällä eri puolellansa, ihmiskädet. Kasvot ja siivet niillä neljällä olivat näin:
9 O ko lakou mau eheu ua hui pu kekahi me kekahi; aole i haliu ae i ko lakou hele ana, hele pololei lakou kela mea keia mea mamua.
Niiden siivet koskettivat toisiansa. Kulkiessaan ne eivät kääntyneet: ne kulkivat kukin suoraan eteenpäin.
10 A o ka like ana o ko lakou mau helehelena, he helehelena no ke kanaka a me ka helehelena o ka liona ko lakou a eha ma ka aoao akau, a me ka helehelena o ka bipikauo ma ka aoao hema; a o ka helehelena o ka aeto ko lakou a eha.
Ja niiden kasvot olivat ihmiskasvojen kaltaiset; mutta oikealla puolen oli niillä neljällä leijonankasvot, vasemmalla puolen oli niillä neljällä häränkasvot, myös oli niillä neljällä kotkankasvot.
11 Pela ko lakou mau helehelena; a kikoo aku ko lakou mau eheu maluna; ua hui na eheu elua o kela mea keia mea, a ua uhi na eheu elua i ko lakou mau kino.
Niin niiden kasvot. Mutta siivet niillä oli levällään ylöspäin. Kullakin oli kaksi, jotka koskettivat toisen siipiä, ja kaksi, joilla ne peittivät ruumistansa.
12 Hele pololei ae lakou mamua kela mea keia mea: ma kahi e hele ai ka uhane, malaila lakou i hele ai: aole lakou i haliu ae i ko lakou hele ana.
Ja ne kulkivat suoraan eteenpäin. Minne henki vaati kulkemaan, sinne ne kulkivat. Kulkiessaan ne eivät kääntyneet.
13 A o ka helehelena like ana o na mea ola, ua like ko lakou ano i ka nana aku me na lanahu ahi e a ana, a me na ipukukui; hele ia iwaena o na mea ola; olinolino ke ahi, a mailoko aku o ke ahi i puka ai ka uwila.
Ja olentojen hahmo oli näöltänsä kuin tuliset hiilet, jotka paloivat tulisoihtujen näköisinä. Tulta liekehti olentojen välissä, ja tuli hohti, ja tulesta lähti salamoita.
14 A holo aku la na mea ola a hoi mai la me he anapu ana la o ka uwila i ka nana aku.
Ja olennot kiitivät edestakaisin ja olivat nähdä kuin salamanleimaus.
15 A i ko'u nana ana'ku i na mea ola, aia hoi, o ka huila hookahi ma ka honua e pili ana i na mea ola, me kona mau aoao eha.
Mutta kun minä katselin olentoja, niin katso: yksi pyörä oli maassa olentojen kohdalla, kunkin niiden neljän etupuolella.
16 O ke ano o na huila, a me ko lakou hanaia'na ua like me ka topasa i ka nana aku, hookahi ano ko lakou eha: a o ko lakou ano i ka nana aku a me ko lakou hanaia'na, me he huila la iloko o kekahi huila.
Pyörät olivat näöltään ja teoltaan niinkuin krysoliitti, ja niillä neljällä oli sama muoto, ja ne olivat näöltään ja teoltaan, kuin olisi ollut sisäkkäin pyörä pyörässä.
17 I ko lakou hele ana, hele lakou ma ko lakou mau aoao eha, aole i haliu ae i ko lakou hele ana.
Ne kulkivat neljään eri suuntaansa, kun kulkivat.
18 A o ko lakou mau apo, ua kiekie lakou he mea weliweli, a ua paapu ko lakou mau apo i na maka, a puni lakou a eha.
Kulkiessaan ne eivät kääntyneet. Ja niiden kehät olivat korkeat ja peljättävät; ja niiden kehät olivat täynnä silmiä, yltympäri, niissä neljässä.
19 A hele na mea ola, hele pu ae la na huila ma ka pili o lakou, a kaikaiia'ku na mea ola mai ka honua aku, kaikaiia aku no hoi na huila.
Ja kun olennot kulkivat, kulkivat pyörät niiden ohella; ja kun olennot kohosivat ylös maasta, kohosivat myös pyörät.
20 Aia ma kahi e hele ai ka uhane, malaila lakou i hele ai, malaila e hele ai ka uhane, ua kaikai pu ia na huila me lakou; no ka mea, maloko o na hulla ka uhane o ka mea ola.
Minne henki vaati kulkemaan, sinne ne kulkivat-minne vain henki kulkemaan vaati. Ja pyörät kohosivat samalla kuin nekin, sillä olentojen henki oli pyörissä.
21 A hele kela mau mea, hele hoi keia mau mea, a ku kela mau mea, ku no hoi keia mau mea; a i ka wa i kaikaiia'ku kela mau mea mai ka honua aku, alaila kaikai pu ia na huila me lakou, no ka mea, maloko o na huila ka uhane o ka mea ola.
Kun olennot kulkivat, kulkivat nämäkin; kun ne seisoivat, seisoivat nämäkin; kun ne kohosivat ylös maasta, kohosivat pyörät samalla kuin nekin, sillä olentojen henki oli pyörissä.
22 A o ka like ana o ka lani maluna o na poo o na mea ola ua like ia i ka nana aku me ke aniani weliweli, i hoholaia maluna o ko lakou mau poo iluna.
Ja olentojen päitten ylle hahmottui taivaanvahvuus, niinkuin peljättävä kristalli, kaartuen ylös niiden päitten ylitse.
23 A malalo ae o ka lani, pololei no ko lakou mau eheu ku pono kekahi i kekahi; elua ko kekahi me ko kekahi i uhi ma keia aoao, a elua hoi ko kekahi me ko kekahi i uhi ma kela aoao o ko lakou mau kino.
Ja taivaanvahvuuden alla oli niillä siivet suorina, toisen siipi toisen siipeä kohti. Kullakin oli kaksi, jotka sitä peittivät-kaksi, jotka peittivät sen ruumista.
24 A i ko lakou helo ana, lohe aku la au i ka halulu ana o ko lakou mau eheu e like me ka halulu ana o na wai he nui no, me he leo la o ka Mea mana loa; ka leo o ka halulu e like me ka leo o ka puali kaua; a ku lakou, kuu iho la lakou i ko lakou mau eheu ilalo.
Ja minä kuulin niiden siipien kohinan niinkuin paljojen vetten kohinan, niinkuin Kaikkivaltiaan jylinän, kun ne kulkivat; pauhinan ääni oli niinkuin sotaleirin pauhu. Kun ne seisoivat, laskivat ne siipensä alas.
25 A he leo no mai ka lani mai iluna o ko lakou mau poo, i ka wa i ku ai lakou, a ua kuu iho ko lakou mau eheu.
Ja kuului ääni taivaanvahvuuden yläpuolelta, joka oli niitten pään päällä. -Kun ne seisoivat, laskivat ne siipensä alas.
26 A maluna o ka lani iluna o ko lakou mau poo, he mea like me ka nohoalii, me he pohaku sapire la i ka nana aku; a maluna o ka mea like me ka nohoalii, he mea like me ke kanaka maluna iho ona i ka nana aku.
Ja taivaanvahvuuden yläpuolella, joka oli niitten pään päällä, oli valtaistuimen muotoinen, näöltään kuin safiirikiveä. Ja valtaistuimen muotoisella istui hahmo, ihmisen näköinen, kohoten korkealle.
27 A ike aku la au i ka mea like me ke keleawe olinolino, i ka nana aku, e like me ke ahi i ka nana aku a puni iloko, mai ka ikea ana o kona puhaka, a maluna aku, a mai ka ikea ana o kona puhaku ilalo, ike aku la au i ka mea like me ke ahi i ka nana aku, a he olinolino kona a puni.
Ja minä näin ikäänkuin hehkuvaa malmia, tulen näköistä, jota ympäröi kehä ylöspäin siitä, mikä näytti hänen lanteiltansa; ja alaspäin siitä, mikä näytti hänen lanteiltansa, minä näin kuin tulen näköistä, ja sitä ympäröitsi hohde.
28 E like me ke ano o ke anuenue iloko o ke ao i ka la ua, pela ke ano o ka olinolino a puni i ka nana aku. Oia ka mea ikeia o ke ano o ka nani o Iehova. A ike au, moe iho la au ilalo ke alo, a lohe au i ka leo o kekahi e olelo ana:
Kuin kaari, joka on pilvessä sadepäivänä, niin oli näöltään sitä ympäröivä hohde. Senkaltainen oli katsoa Herran kirkkauden hahmo. Ja kun minä sen näin, lankesin minä kasvoilleni. Ja minä kuulin äänen, kun joku puhui.
