Ezekiela 9
1 KAHEA mai la oia iloko o ko'u mau pepeiao, me ka leo nui, i mai la, Nau e hookokoke mai na kiai o ke kulanakauhale, e paa ana i ka lima o kela kanaka keia kanaka kona mea oi e luku ai.
Sitten hän huusi suurella äänellä minun korviini ja sanoi: "Tulkaa, kaupungin rankaisijat, ja kullakin olkoon tuhoaseensa kädessään!"
2 Aia hoi, hele mai la na kanaka eono mai ka aoao mai o ka puka luna, e moe ana ma ke kukuluakau, e paa ana i ka lima o kela kanaka keia kanaka kona mea oi e luku ai; a iwaena o lakou kekahi kanaka i aahuia i ke olona a he ipuinika o ka mea kakau ma kona aoao; a komo lakou iloko, a ku iho ma ka aoao o ke kuahu keleawe.
Ja katso, kuusi miestä tuli Yläportilta päin, joka on pohjoista kohden, ja kullakin oli kädessä hävitysaseensa. Mutta yksi mies oli heidän keskellään, puettu pellavavaatteisiin ja vyöllänsä kirjoitusneuvot. Ja he tulivat ja asettuivat seisomaan vaskialttarin ääreen.
3 A ua pii ae la ka nani o ke Akua o Iseraela, maluna ae o ke keruba kahi i kau ai ia maluna, i ka paepae o ka puka o ka hale. Kahea aku la ia i ke kanaka i aahuia i ke olona, ma kona aoao ka ipuinika o ka mea kakau;
Mutta Israelin Jumalan kirkkaus oli kohonnut yläpuolelta kerubin, jonka yllä se oli ollut, huoneen kynnykselle ja huusi pellavavaatteisiin puetulle miehelle, jolla oli kirjoitusneuvot vyöllänsä;
4 A olelo mai la o Iehova ia ia E hele oe mawaena o ke kulanakauhale mawaenakonu o Ierusalema, a e kau i ka hoailona ma na lae o na kanaka e kaniuhu ana a e uwe ana no na mea e inainaia mawaenakonu ona.
ja Herra sanoi hänelle: "Kierrä kaupungin, Jerusalemin, läpi ja tee merkki niitten miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä sen keskuudessa tehdään".
5 A i kela poe, i olelo ae la ia i ko'u lohe ana, E hahai oukou mahope ona mawaena o ke kulanakauhale, a e pepehi aku; mai noho a aloha ko oukou mau maka, aole hoi oukou e menemene;
Ja niille toisille hän sanoi minun kuulteni: "Kiertäkää kaupungin läpi hänen jäljessään ja surmatkaa. Älkää säälikö, älkää armahtako,
6 E pepehi a make loa i na mea kahiko a me na mea hou, na kaikamahine. a me na kamalii uuku, a me na wahine: aka, mai hookokoke aku i kekahi kanaka, maluna ona ka hoailona; a e hoomaka no ma kuu keenakapu. Alaila hoomaka lakou ma na lunakahiko, na mea ma ke alo o ka hale.
tappakaa tyyten vanhukset, nuorukaiset, neitsyet, lapset ja vaimot, mutta älkää koskeko keneenkään, jolla on otsassaan merkki; ja alottakaa minun pyhäköstäni." Niin he alottivat niistä miehistä, vanhimmista, jotka olivat temppelin edessä.
7 Kauoha mai la oia ia lakou, E hoohaumia i ka hale, a e hoopiha i na pahale me na mea i pepehiia; a e hele aku. A hele aku lakou, a pepehi iho la iloko o ke kulanakauhale.
Ja hän sanoi heille: "Saastuttakaa temppeli ja täyttäkää esipihat surmatuilla. Menkää!" Niin he menivät ja surmasivat kaupungissa.
8 Eia keia, i ko lakou luku ana ia lakou, a koe mai au, moe au ilalo ke alo, i aku la hoi au, Auwe, e Iehova ka Haku! e luku mai anei oe i ke koena a pau o ka Iseraela i kou ninini ana i kou huhu maluna o Ierusalema?
Mutta kun minä heidän surmatessaan olin jäänyt jäljelle, lankesin minä kasvoilleni, huusin ja sanoin: "Voi Herra, Herra! Hävitätkö sinä Israelin koko jäännöksen, kun vuodatat vihasi Jerusalemin ylitse?"
9 Alaila olelo mai la oia ia'u, O ka hewa o ka ohana a Iseraela a me Iuda he nui wale ia, a ua paapu ka aina i ke koko, a ua piha ke kulanakauhale i ka hewa; no ka mea, ke i mai nei lakou, Ua haalele Iehova i ka honua, aole ike mai Iehova.
Niin hän sanoi minulle: "Israelin ja Juudan heimon syntivelka on ylen suuri; maa on täynnä verivelkoja, ja kaupunki on täynnä oikeuden vääristelyä, sillä he sanovat: 'Herra on hyljännyt tämän maan, ei Herra näe'.
10 A owau nei la, aole e aloha kuu maka, aole au e menemene aku, aka, e uku au i ko lakou aoao maluna o ko lakou poo.
Niinpä minäkään en sääli enkä armahda. Minä annan heidän vaelluksensa tulla heidän oman päänsä päälle."
11 Aia o ke kanaka i aahuia me ke olona ia ia ka ipuinika ma kona aoao, ua hai mai oia ia mea, i mai la, Ua hana aku au e like me kou kauoha ana mai ia'u.
Ja katso, pellavavaatteisiin puettu mies, jolla oli kirjoitusneuvot vyöllänsä, toi tämän sanan: "Minä olen tehnyt, niinkuin sinä käskit minun tehdä".
