Daniela 9
1 I KA makahiki mua o Dariu ke keiki a Ahasuero, no ka ohana a Media, ka mea i hooliloia i alii maluna o ke aupuni o ka poe Kaledea;
Ensimäisenä Dariuksen Ahasveruksen pojan vuonna Mediläisten suvusta, joka Kaldean valtakuntaa hallitsi.
2 I ka makahiki mua o kona alii ana, ike iho la au, o Daniela nei, iloko o na buke, i ka helu ana o na makahiki ma ka olelo ana mai a Ieho va ia Ieremia i ke kaula, i hoopauia mai ai na makahiki he kanahiku o ko Ierusalema lukuia ana.
Juuri sinä ensimäisenä hänen valtakuntansa vuotena, löysin minä Daniel kirjoista vuosiluvun, josta Herra puhunut oli Jeremialle prophetalle, että Jerusalemin hävitys piti täytettämän seitsemäntenäkymmenentenä ajastaikana.
3 A haliu aku la au i ko'u maka i ka Haku i ke Akua e imi aku ma ka pule, a me ka nonoi ana, me ka hookeai, a me ke kapa ino, a me ka lehuahi:
Ja minä käänsin minuni etsimään Herraa Jumalaa rukouksella ja anomisella, paastolla säkissä ja tuhassa.
4 A pule aku la au ia Iehova i ko'u Akua, me ka hai aku i ko'u hewa, a me ka i aku, E ka Haku, ke Akua nui, a me ka weliweli, ka mea nana i malama i ka berita, a me ke aloha i ka poe i aloha aku ia ia, a me ka poe i malama i kona mau kanawai;
Ja rukoilin Herraa minun Jumalaani, tunnustin ja sanoin: Herra, sinä suuri ja hirmuinen Jumala, joka liiton ja armon pidät niille, jotka sinua rakastavat ja sinun käskys pitävät.
5 Ua lawehala makou, a ua hana hewa hoi, me ka hana ino wale aku, a me ke kipi aku no hoi, ma ka haalele ana i kau mau kauoha, a me kou mau kanawai:
Me olemme syntiä ja väärin tehneet, jumalattomat ja tottelemattomat olleet. Me olemme sinun käskyistäs ja oikeuksistas poikenneet.
6 Aole makou i hoolohe i kau poe kauwa, i na kaula, ka poe nana i olelo mai ma kou inoa i ko makou poe alii, a me ko makou poe kaukaualii, a me ko makou mau makua, a me na kanaka a pau o ka aina.
Emme totelleet sinun palvelioitas prophetaita, jotka saarnasivat sinun nimees meidän kuninkaillemme, päämiehillemme ja isillemme ja myös kaikelle kansalle maakunnassa.
7 E ka Haku e, ia oe no ka pono; aka, ia makou no ka hilahila o ka maka, e like me ia i keia la; i na kanaka o Iuda, a me ko Ierusalema poe, a me ka Iseraela a pau, ka poe ma kahi kokoke, a ma kahi mamao aku, a ma na aina a pau kahi au i kipaku ai ia lakou no ka hala a lakou i lawehala aku ai ia oe.
Sinä Herra olet vanhurskas. Mutta meidän täytyy hävetä, niinkuin tänäpänä tapahtuu Juudan miehille ja Jerusalemin asuvaisille ja kaikelle Israelille, sekä niille, jotka läsnä että niille, jotka kaukana ovat kaikissa maakunnissa, kuhunka sinä heitä hyljännyt olet heidän pahain tekoinsa tähden, joita he ovat tehneet sinua vastaan.
8 E ka Haku ia makou no ka hilahila o ka maka, i ko makou poe alii, a i ko makou poe kaukaualii, a i ko makou poe makua hoi, no ka mea, ua hana hewa makou ia oe.
Ja Herra; meidän ja meidän kuninkaamme, meidän päämiehemme ja meidän isämme täytyy hävetä, että me olemme syntiä tehneet sinua vastaan.
9 I ka Haku ko makou Akua ke aloha, a me ke kala i na hala; ua kipi aku no nae makou ia ia;
Herra meidän Jumalamme on laupius ja anteeksi antamus, vaikka me olemme vastahakoiset olleet.
10 Aole hoi makou i hoolohe i ka leo o Iehova, ko makou Akua, e hele ma kona mau kanawai, na mea ana i hai mai ai imua o makou ma kana poe kauwa o na kaula.
Ja emme totelleet Herran meidän Jumalamme ääntä, että me vaeltaneet olisimme hänen käskyissänsä, jotka hän meille antoi palveliainsa prophetain kautta.
11 Oiaio, ua lawehala ka Iseraela a pau i kou kanawai ma ka haalele ana, a me ka malama ole ana i kou leo; no ia mea, ua nininiia mai ka poino maluna o makou, a me ka hoohiki i kakauia ma ke kanawai ia Mose, ke kauwa a ke Akua, no ka mea, ua hana hewa makou ia ia.
Vaan koko Israel rikkoi sinun lakis ja suuttui kuulemasta sinun ääntäs. Sentähden on myös se kirous ja vala sattunut meihin, joka kirjoitettu on Moseksen Jumalan palvelian laissa, että me olemme syntiä tehneet häntä vastaan.
12 A ua hooko mai oia i ka olelo ana i olelo ku e mai ai ia makou, a me ko makou poe lunakanawai, ka poe nana makou i hookolokolo mai, i kona hooili ana maluna o makou i ka poino nui; no ka mea, aohe hana malalo iho o ka lani a puni e like me ka mea i hanaia maluna o Ierusalema.
Ja hän on sanansa pitänyt, jonka hän puhunut on meitä ja meidän tuomareitamme vastaan, jotka meitä tuomitsivat; että hän niin suuren onnettomuuden on antanut tulla meidän päällemme, ettei sen kaltaista kaiken taivaan alla tapahtunut ole kuin Jerusalemissa tapahtunut on.
13 E like me ka mea i palapalaia ma ke kanawai ia Mose, ua hiki mai keia poino a pau maluna o makou; aole nae makou i pule aku imua o Iehova ko makou Akua, i huli makou mai ko makou hewa aku, a i ike i kou oiaio.
Niinkuin kirjoitettu on Moseksen laissa, niin on kaikki tämä onnettomuus meille tapahtunut. Emme myös rukoilleet Herran meidän Jumalamme edessä, että me synnistä palajaisimme ja sinun totuutes ymmärtäisimme.
14 No ia mea, ua nana o Iehova i ka poino, a hooili mai maluna o makou; no ka mea, ua pono o Iehova ko makou Akua ma ka hana a pau ana i hana'i; no ka mea, aole makou i hoolohe aku i kona leo.
Sentähden on myös Herra valvonut tässä onnettomuudessa, ja on sen saattanut meidän päällemme. Sillä Herra meidän Jumalamme on hurskas kaikissa töissänsä, joita hän tekee, koska emme totelleet hänen ääntänsä.
15 Ano, e ka Haku, e ko makou Akua e, ka mea nana e hoopuka mai i kou poe kanaka mai ka aina o Aigupita mai me ka lima kakauha, a hookaulana oe i kou inoa e like me ia i keia la; ua hewa makou, a ua hana ino aku no hoi makou
Ja nyt Herra meidän Jumalamme, joka sinun kansas Egyptistä olet johdattanut ulos väkevällä kädellä ja tehnyt itselles nimen, niinkuin se tänäpänä on: Me olemme syntiä tehneet, ja jumalattomat olleet.
16 E ka Haku e, ke noi aku nei au ia oe, e like me kou pono a pau, e hoohuliia'ku kou huhu, a me kou ukiuki mai kou kulanakauhale o Ierusalema aku, mai kou mauna hoano aku; no ka mea, no ko makou hewa, a no ka hala o ko makou poe makua, ua lilo o Ierusalema a me kou poe kanaka i mea hoowahawahaia o na mea a pau a puni makou.
Ah Herra! Kaiken sinun vanhurskautes tähden kääntyköön nyt sinun vihas ja hirmuisuutes pois sinun kaupungistas Jerusalemista ja sinun pyhästä vuorestas! Sillä meidän syntimme tähden ja meidän isäimme pahain tekoin tähden häväistään Jerusalem ja sinun kansas kaikkein seassa, jotka meidän ympärillämme ovat.
17 Ano, e ko makou Akua, e hoolohe mai i ka pule a kau kauwa, a me kona noi ana no ka Haku, a e haliu oluolu mai i kou maka maluna o kou hale hoano i hooneoneoia'i.
Ja nyt meidän Jumalamme, kuule palvelias rukous ja anomus, ja katso armollisesti sinun pyhäs puoleen, joka kukistettu on, Herran tähden.
18 E ko'u Akua, e haliu mai i kou pepeiao, a e hoolohe mai; e wehe i kou mau maka, a e nana mai i ko makou poino, a me ke kulanakauhale i kapaia ma kou inoa; no ka mea, aole pule aku makou imua ou no ko makou pono, aka, no kou aloha nui mai no.
Kallista korvas, minun Jumalani ja kuule. Ja avaa silmäs ja näe, kuinka me hävitetyt olemme ja se kaupunki, joka sinun nimelläs nimitetty on. Sillä emme rukoile sinua meidän omassa vanhurskaudessamme, vaan sinun suuren laupiutes tähden.
19 E ka Haku e, e hoolono mai; e ka Haku e, e kala mai; e ka Haku e, e hoolohe mai, a e hana hoi; mai kakali, no kou pono iho no, e ko'u Akua: no kou kulanakauhale a me kou poe i kapaia ma kou inoa.
Oi Herra, kuule. Oi Herra, ole armollinen. Oi Herra, ota vaari ja tee se ja älä viivy itse tähtes, minun Jumalani! Sillä sinun kaupunkis ja sinun kansas on sinun nimelläs nimitetty.
20 A i ka'u olelo ana, a me ka'u pule ana, a me ko'u hai ana i ko'u hewa, a me ka hewa o ko'u poe o ka Iseraela, a i ko'u noi ana imua o Iehova ko'u Akua no ka mauna hoano o ko'u Akua;
Kuin minä vielä puhuin ja rukoilin ja minun syntiäni ja minun kansani Israelin syntiä tunnistin ja olin minun rukouksissani Herran minun Jumalani edessä, minun Jumalani pyhän vuoren tähden;
21 Oiaio, i ka'u olelo ana ma ka pule, o ke kanaka o Gaberiela, ka mea a'u i ike ai mamua ma ka hihio, ua hooholo mama ia mai oia, a hoopa mai ia'u i ka manawa o ka mohai ahiahi:
Juuri silloin, kuin minä näin rukoilin, lensi äkisti minun tyköni se mies Gabriel, jonka minä ennen nähnyt olin näyssä, ja rupesi minuun ehtoouhrin ajalla.
22 A hoakaka mai la oia ia'u, a kamailio pu me au, i mai, E Daniela, ua hele mai nei au e haawi ia oe i ke akamai, a me ka naauao.
Ja hän neuvoi minua, puhui minun kanssani ja sanoi: Daniel, nyt minä olen lähtenyt sinua neuvomaan, ettäs ymmärtäisit.
23 Ma ka hoomaka ana o kou noi, i puka mai ai ke kauoha, a ua hele mai hoi au e hoakaka ia oe; no ka mea, o oe ke kanaka i aloha nui ia; no ia mea, e ike oe i ka mea, a e noonoo oe i ka hihio.
Sinun rukoustes alussa kävi ulos käsky, ja minä tulin sinulle ilmoittamaan, sillä sinä olet otollinen. Niin ota nyt vaari sanasta, ettäs näyn ymmärtäisit.
24 Ua hoopaaia maluna o kou poe kanaka he kanahiku hebedoma, a maluma o kou kulanakauhale hoano, e hoopauia ka hewa, a e hoopauia hoi na hala, a e hookalaia mai ka ino, a e hookomo mai i ka pono mau, a e hooko i ka hihio, a me ka mea i wananaia, a e poni i ka Mea hemolele loa.
Seitsemänkymmentä viikkoa on määrätty sinun kansalles ja pyhälle kaupungilles, niin ylitse käyminen lopetetaan ja synnit peitetään ja pahat teot sovitetaan ja ijankaikkinen vanhurskaus tuodaan edes. Ja näky ja ennustus suljetaan ja se kaikkein pyhin voidellaan.
25 E ike oe, a e noonoo hoi, mai ka puka ana mai o ke kauoha e hoihoi, a e kukulu ia Ierusalema, a hiki aku i ka Mesia, ke Alii, ehiku ia hebedoma, a he kanaono a me kumamalua hebedoma; alaila e kukulu hou ia na alanui, a me ka pa, i na manawa popilikia no.
Niin tiedä nyt ja ota vaari, että siitä ajasta kuin käsky annetaan ulos, että heidän pitää jälleen kotia palajaman ja Jerusalem rakennettaman, päämieheen Kristukseen asti, on seitsemän viikkoa. Niin myös kaksiseitsemättäkymmentä viikkoa, joina kadut ja muurit jälleen rakennetaan, vaikka surkialla ajalla.
26 A mahope iho o ua mau hebedoma la he kanaono me kumamalua, e okiia ana ka Mesia, aole nae nona iho; a o na kanaka o ke alii ka poe e hele mai ana, e luku auanei lakou i ke kulanakauhale a me ka hale hoano; a o kona hopena me he kai hoee la, a i ka hope o ua kaua la e hoopaaia mai ka hooneoneo ana.
Ja kahden viikon perästä seitsemättäkymmentä surmataan Kristus, ja ei enää ole. Ja päämiehen kansa tulee ja kukistaa kaupungin ja pyhän, niin että ne loppuvat, niinkuin virran kautta. Ja sodan loppuun asti pitää sen hävitettynä oleman.
27 A e hoopaa iho no ia i ka berita me ka lehulehu no ka hebedoma hookahi; a iwaenakonu o ua hebedoma la e hookiia na mohai, a me na mohaikuni, a maluna o ka pahalo e kau na mea haumia e hooneoneo ai a hiki i ka manawa e nininiia mai ai ka hoopai ana maluna o ka poe i luku aku.
Mutta hän monelle liiton vahvistaa yhdessä viikossa. Ja puolessa viikossa lakkauttaa uhrin ja ruokauhrin. Ja siipien tykönä seisoo hävityksen julmuus. Ja on päätetty, että se loppuan asti pitää hävitetty oleman.
