Daniela 3
1 HANA iho la o Nebukaneza ke alii i kii gula, o kona kiekie he kanaono kubita, a o kona laula eono ia kubita; a kukulu iho la oia ia mea ma ka papu o Dura, ma ka aina o Babulona.
Kuningas Nebukadnetsar teetti kultaisen kuvan, kuusikymmentä kyynärää korkian ja kuusi kyynärää leviän, ja antoi sen panna Duuran kedolle Babelin maalla.
2 Alaila, hoouna aku la o Nebukaneza ke alii, e hoakoakoa mai i na'lii, a me na kiaaina, i na luna koa, ua lunakanawai, a me na lunawaiwai, i na kakaolelo, a me na ilamuku, a me na luna a pau o na aina, e hele mai no ka hoolaa ana i ua kii la a Nebukaneza ke alii i kukulu ai.
Ja kuningas Nebukadnetsar lähetti päämiesten, herrain, maanvanhimpain, tuomarein, käskyläisten, neuvonantajain, virkamiesten ja kaikkein voimallisten perään maalla, että he tulisivat kokoon sitä kuvaa vihkimään, jonka kuningas Nebukadnetsar oli antanut panna ylös.
3 Alaila, ua hoakoakoaia mai na'lii, a me na kiaaina, i na luna koa, na lunakanawai, a me na lunawaiwai, na kakaolelo, a me na ilamuku, a me na luna a pau o na aina, no ka hoolaa ana i ke kii a Nebukaneza ke alii i kukulu ai: a ku lakou imua o ua kii la a Nebukaneza i kukulu ai.
Silloin tulivat kokoon päämiehet, herrat, maanvanhimmat, tuomarit, käskyläiset, neuvonantajat, virkamiehet ja kaikki voimalliset maalta kuvaa vihkimään, jonka kuningas Nebukadnetsar oli antanut panna ylös; ja heidän piti astuman kuvan eteen, jonka Nebukadnetsar oli antanut panna ylös.
4 A kahea aku la ka luna kukala me ka leo nui, Ua kauohaia mai oukou, e na kanaka, a me na lahuikanaka, a me na elelo,
Ja kuuluttaja huusi väkevästi: se olkoon teille sanottu, te kansat, sukukunnat ja kielet:
5 I ka wa a oukou e lohe ai i ka leo o ka pu, a me ka ohe, a me ka lira, a me ka hokiokio, a me ka violaumi, a me ka dukima, a me na mea kani a pau, alaila e moe kukuli iho oukou, a e hoomana aku i ke kii gula a Nebukaneza ke alii i kukulu ai:
Kuin te kuulette basunan helinän, huilut, harput, kanteleet, psaltarit, trometit ja kaikkinaiset soittamiset, niin teidän pitää lankeeman maahan, ja kumartaman kultaista kuvaa, jonka kuningas Nebukadnetsarin on antanut panna ylös.
6 A o ka mea i moe ole ilalo, a hoomana ole aku, ia hora no e hooleiia aku ai oia iloko o ka umu ahi e aa ana.
Mutta joka ei silloin lankee maahan ja kumarra, se pitää kohta pätsiin heittämän.
7 No ia mea, ia manawa, i ka lohe ana o kanaka a pau i ka leo o ka pu, a me ka ohe, a me ka lira, a me ka hokiokio, a me ka violaumi, a me na mea kani a pau, a e moe kukuli iho na kauaka a pau, a me na lahuikanaka, a me na elelo, a hoomana aku lakou i ua kii gula la a Nebukaneza ke alii i kukulu ai.
Kuin he siis kuulivat basunan helinän, huilut, harput, kanteleet, psaltarit ja kaikkinaiset soittamiset, lankesivat kaikki kansat, maakunnat ja kielet maahan, ja kumarsivat sitä kultaista kuvaa, jonka kuningas Nebukadnetsar oli antanut panna ylös.
8 A ia manawa no, hele mai la kekahi o ka poe Kaledea, a hoopii aku no kekahi o ka poe Iudaio.
Kohta sillä hetkellä astuivat monikahdat Kaldean miehet edes, ja kantoivat Juudalaisten päälle,
9 Olelo aku lakou, i aku la ia Nebukaneza i ke alii, E ke alii, e ola mau loa oe.
Ja sanoivat kuningas Nebukadnetsarille: Kuningas eläköön kauvan!
10 Ua kau mai oe, e ke alii, i kanawai penei, Aia lohe na kanaka a pau i ka leo o ka pu, a me ka ohe, ka lira, a me ka hokiokio, a me ka violaumi a me ka dukima, a me na mea kani a pau, e moe kukuli iho lakou a hoomana aku i ua kii gula la.
Sinä kuningas olet antanut yhden käskyn, että kaikki ihmiset, jotka kuulivat basunan helinän, harput, huilut, kanteleet, psaltarit, trometit ja kaikkinaiset soittamiset, piti lankeeman maahan, ja kultaista kuvaa kumartaman.
11 A o ka mea i moe ole ilalo, a hoomana ole, e hooleiia aku oia iloko o ka umu ahi e aa ana.
Vaan joka ei lankeaisi maahan ja kumartaisi, piti tuliseen pätsiin heitettämän.
12 Aia hoi kekahi mau kanaka no ka poe Iudaio, na mea au i hoonoho ai maluna o na mea ma ka aina o Babulona, o Saderaka, o Mesaka, a o Abedenego; o keia mau kanaka, ea, aole lakou e hoolohe i kau, e ke alii e; aole lakou malama i kou mau akua, aole no hoi lakou i hoomana aku i ke kii gula au i kukulu ai.
Nyt on Juudan miehiä, jotkas virkoihin Babelin maakunnassa asettanut olet, Sadrak, Mesak ja Abednego, ne miehet katsovat ylön sinun käskys, ja ei kunnioita sinun jumalias, eikä kumarra kultaista kuvaa, jonkas olet antanut panna ylös.
13 Alaila, kauoha aku la o Nebukaneza, me kona huhu a me kona ukiuki loa, E alakai mai ia Saderaka, a me Mesaka, a me Abedenego; a ua alakaiia mai no keia mau kanaka imua o ke alii.
Silloin käski Nebukadnetsar kiukussa ja vihoissansa, että Sadrak, Mesak ja Abednego tuotaisiin edes; ja miehet vietiin kuninkaan eteen.
14 Olelo aku o Nebukaneza, i aku la ia lakou, Ma ko oukou manao anei ia, e Saderaka, a me Mesaka, a me Abedenego? Aole anei oukou e malama i ko'u mau akua, aole hoi i hoomana i ke kii gala a'u i kukulu ai?
Silloin puhui Nebukadnetsar ja sanoi heille: Kuinka, ettekö te tahdo, Sadrak, Mesak ja Abednego, minun jumaliani kunnioittaa, ja kumartaa kultaista kuvaa, jonka minä olen antanut panna ylös?
15 Ina hoi e noho makaukau oukou, i ka wa a oukou e lohe ai i ka leo o ka pu, a me ka ohe, a me ka lira, a me ka hokiokio, a me ka dukima, a me ka violaumi, a me na mea kani a pau, a e moe iho oukou e hoomana aku i ke kii gula a'u i kukulu ai, ua pono; aka, i ole oukou e hoomana aku, ia hora no, e hooleiia'i oukou iloko o ka umu ahi e aa ana. A owai la ke Akua nana oukou e hoopakele mai kuu lima aku?
Nyt siis valmistakaat teitänne, niin pian kuin te kuulette basunan äänen, trometit, harput, huilut, kanteleet, psaltarit ja kaikkinaiset soittamiset, niin langetkaat maahan ja kumartakaat kuvaa, jonka minä olen antanut tehdä. Ja katso, jollette kumarra, niin te pitää tuliseen pätsiin heitettämän. Annas nähdä, kuka se Jumala on, joka teitä minun käsistäni pelastaa taitaa.
16 Olelo mai la o Saderaka, o Mesaka, a me Abedenego, i mai la i ke alii, E Nebukaneza, aole o makou mea e pane aku ai i kau ma keia mea.
Silloin vastasivat Sadrak, Mesak ja Abednego ja sanoivat kuninkaalle: Nebukadnetsar, ei tarvita, että me sinua siihen vastaamme.
17 Ina pela, o ko makou Akua ka mea a makou e malama nei, e hiki no ia ia ke hoopakele ia makou mai ka umu ahi e aa ana, a e hoopakele no hoi ia makou mai kou lima aku, e ke alii.
Katso, meidän Jumalamme, jota me kunnioitamme, taitaa meitä kyllä auttaa tulisesta pätsistä, niin myös sinun kädestäs pelastaa.
18 A i ole hoi ia, e ike auanei oe, e ke alii, aole makou e malama i kou mau akua, aole hoi makou e hoomana aku i ke kii gula au i kukulu ai.
Ja jos ei hän sitä tee, niin tiedä kuitenkin se, kuningas, ettemme sinun jumalias kunnioita, emmekä sitä kultaista kuvaa, jonkas olet antanut panna ylös, kumartaa tahdo.
19 Alaila, piha ae la o Nebukaneza i ka huhu, a ano e ae La kona helehelena ia Saderaka, a me Mesaka, a me Abedenego; a hoolale ae la oia e hoaa i ka umu ahi a pahiku ka enaena ana i kona mau e enaena ai.
Niin Nebukadnetsar tuli täyteen kiukkua, ja hänen hahmonsa muuttui Sadrakia, Mesakia ja Abednegoa vastaan, ja käski, että pätsi piti seitsemän kertaa kuumemmaksi tehtämän, kuin muulloin tehtiin.
20 A kena aku la oia i na kanaka ikaika o kona poe koa, e nakinaki ia Saderaka, a me Mesaka, a me Abedenego, a e hoolei ia lakou iloko o ka umu ahi e aa ana.
Ja käski väkeviä miehiä, jotka hänen sotajoukossansa olivat, sitomaan Sadrakia, Mesakia ja Abednegoa ja tuliseen pätsiin heittämään.
21 Alaila, nakinakiia iho la ua poe kanaka la me ko lakou mau lole wawae, a me na palule, a me na kapa aahu, a me na kapa e ae, a hooleiia lakou iloko o ka umu ahi e aa ana.
Niin sidottiin nämät miehet hameinensa, lakkinensa, kenkinensä ja muine vaatteinensa, ja heitettiin keskelle tulista pätsiä.
22 A no ka ikaika o ka ke alii kauoha a me ke okoko loa o ka enaena ana o ka umu ahi, nolaila, ua make i ke apoia e ke okoko ana o ke ahi ka poe kanaka nana i hapai o Saderaka, a me Mesaka, a me Abedenego.
Sillä kuninkaan käsky piti kiiruusti tehtämän, ja pätsi oli lämmitetty aivan kovin, että ne miehet, jotka Sadrakin, Mesakin ja Abednegon sisälle heittivät, kuolivat tulen liekistä.
23 A o keia mau kanaka ekolu i nakinakiia, o Saderaka, a me Mesaka, a me Abedenego, haule no lakou iloko o ka umu ahi e aa ana.
Mutta ne kolme miestä Sadrak, Mesak ja Abednego putosivat keskelle tulista pätsiä, niinkuin he sidotut olivat.
24 Alaila, pihoihoi iho la o Nebukaneza ke alii, a ku koke oia iluna, olelo aku la ia i kona poe kuhina, i aku la, Aole anei kakou i hoolei aku i ekolu kanaka i nakinakiia iloko o ke ahi? I mai lakou ia ia, E ke alii e, he oiaio no ia.
Silloin hämmästyi kuningas Nebukadnetsar suuresti ja meni nopiasti ylös ja sanoi nenvonantajillensa: Emmekö me kolme miestä sidottuna antaneet tuleen heittää? He vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: Totta, herra kuningas.
25 Olelo aku oia, i aku la, Aia hoi, ke ike nei au i na kanaka eha, aole i nakinakiia, e hele ana iloko o ke ahi, aole o lakou wela; a o ka ha, ua like ia me he keiki a ke Akua.
Hän vastasi ja sanoi: Katso, ja minä näen neljä miestä vallallansa käyvän tulen keskellä, ja ovat kulumatta; ja se neljäs on niinkuin Jumalan poika.
26 Alaila, hookokoke aku la o Nebukaneza ma ka puka o ka umu ahi e aa ana, a olelo aku, i aku la, E Saderaka, a me Mesaka, a me Abedenego, e na kauwa a ke Akua kiekie loa, e puka mai oukou, a e hele mai ia'u: alaila puka mai o Saderaka, a me Mesaka, a me Abedenego, mai loko mai o ke ahi.
Silloin Nebukadnetsar meni tulisen pätsin suulle ja sanoi: Sadrak, Mesak ja Abednego, te kaikkein korkeimman Jumalan palveliat. Lähtekäät ulos ja tulkaat tänne; silloin läksi Sadrak, Mesak ja Abednego ulos tulesta.
27 Ua akoakoa iho la na alii, a me na kiaaina, a me na lunakoa, a me na kuhina o ke alii, a ike lakou i keia mau kanaka, aole lanakila ke ahi maluna o ko lakou mau kino, aole hoi i wela kekahi lauoho o ko lakou mau poo, aole i aa iki ia ko lakou kapa, aole hoi ka hohono ahi i pili ia lakou.
Ja päämiehet, herrat, käskyläiset ja kuninkaan neuvonantajat tulivat kokoon, ja katselivat näitä miehiä, ettei tuli mitään heidän ruumiillensa tehnyt, eikä heidän hiuskarvaansakaan polttanut, eikä heidän vaatteitansa muuttanut; eikä myös tulen kartuakaan heissä tuntunut.
28 Alaila, olelo aku o Nebukaneza, i aku la, E hoomaikaiiia ke Akua o Saderaka, a me Mesaka, a me Abedenego, ka mea i hoouna mai i kona anela, a i hoopakele mai i kona poe kauwa, ka poe i manaoio aku ia ia; ua hoolohe ole lakou i ka olelo a ke alii, a ua haawi lakou i ko lakou mau kino, i ole lakou e malama, a e hoomana i na akua e, aka, i ko lakou Akua wale no.
Silloin puhui Nebukadnetsar ja sanoi: Kiitetty olkoon Sadrakin, Mesakin ja Abednegon Jumalala, joka enkelinsä lähetti ja palveliansa pelasti, jotka häneen uskalsivat, ja ei kuninkaan käskyä pitäneet, vaan antoivat ruumiinsa vaaraan, ettei he yhtään muuta Jumalaa kunnioittaisi eikä kumartaisi, vaan ainoastaan Jumalaansa.
29 No ia mea, ke kau aku nei au i kanawai paa, O na kanaka a pau, a me na lahuikanaka, a me na olelo, ke hoino wale aku i ke Akua o Saderaka, a me Mesaka, a me Abedenego, e okioki liilii ia lakou, a e hooliloia ko lakou mau hale i hooleina moka; no ka mea, aohe akua e ae e hiki ai ke hoopakele e like me keia.
Niin olkoon nyt tämä minun käskyni: Kuka ikänä kaikissa kansoissa, sukukunnissa ja kielissä Sadrakin, Mesakin ja Abednegon Jumalaa pilkkaa, hän pitää kappaleiksi hakattaman, ja hänen huoneensa lokaläjäksi kukistettaman; sillä ei yhtään muuta Jumalaa ole, joka niin pelastaa taitaa, kuin tämä.
30 No ia mea, hookiekie iho la ke alii ia Saderaka, a me Mesaka, a me Abedenego, ma ka aina o Babulona.
Ja kuningas antoi suuren vallan Sadrakille, Mesakille ja Abednegolle Babelin maalla.
