Daniela 2
1 I KA makahiki elua o ke au ia Nebukaneza, ua moe uhane o Nebukaneza, a anoninoni iho la kona uhane, hiaa loa iho la kona hiamoe.
Toisena Nebukadnetsarin vaItakunnan vuotena näki Nebukadnetsar unta, josta hän hämmästyi, niin että hän heräsi.
2 Alaila, kauoha aku la ke alii e kii aku i na magoi, a me ka poe kilo, a me ka poe hoopiopio, a me ka poe Kaledea, i hoakaka mai lakou i ke alii i kana moe. A hele mai lakou a ku iho la imua o ke alii.
Ja kuningas käski tähtientutkiat ja viisaat ja noidat ja Kaldealaiset kutsuttaa kokoon, sanomaan kuninkaalle hänen untansa. Ja he tulivat ja astuivat kuninkaan eteen.
3 I aku la ke alii ia lakou, Ua moe uhane au i ka moe, a pihoihoi iho la kuu uhane e ike i ua moe la.
Ja kuningas sanoi heille: minä näin unta, josta minä peljästyin, ja minä mielelläni tahtoisin tietää, mikä se uni oli.
4 Ekemu mai la ka poe Kaledea i ke alii ma ka olelo Suria, E ola mau loa ke alii: E hai mai oe i kau poe kauwa i ua moe la, a na makou ia e hoakaka aku.
Niin sanoivat Kaldealaiset kuninkaalle Syrian kielellä: kuningas eläköön kauvan! sano palvelioilles uni, niin me tahdomme selittää sen.
5 Olelo aku la ke alii i ka poe Kaledea, i aku la, Ua paa kuu olelo, ina aole oukou e hai mai i ka moe a me kona ano, e okioki liilii ia oukou, a o ko oukou mau hale e liloia i hooleina moka.
Kuningas vastasi ja sanoi Kaldealaisille: minä olen unhottanut; jollette minulle ilmoita unta ja selitä sitä, niin te pitää kappaleiksi hakattaman, ja teidän huoneenne lokaläjäksi kukistettaman.
6 Aka, e hai mai oukou ia'u i ka moe a me kona hoike, alaila e loaa ia oukou ka makana, a me ka uku, a me ka hanohano nui no'u aku; no ia mea, e hai mai i ka moe, a me kona hoike.
Vaan jos te minun tietää annatte unen ja selityksen, niin teidän pitää saaman lahjoja, antimia ja suuren kunnian minulta: sentähden sanokaat minulle uni ja sen selitys.
7 Ekemu hou mai la lakou, i mai, E hai mai ke alii i kana poe kauwa i ka moe, a na makou ia e hoakaka aku.
He vastasivat jälIeen ja sanoivat: kuningas sanokaan palvelioillensa unen, me tahdomme sen selittää.
8 Olelo aku ke alii, i aku la, Ua ike au, he oiaio no, ke makemake nei oukou, e hooloihi i ka manawa, no ka mea, ua ike oukou ua paa kuu olelo.
Kuningas vastasi ja sanoi: totisesti minä ymmärrän, että te aikaa kulutatte, koska te näette minun sen unohtaneeksi.
9 Aka, ke hoakaka ole mai oukou ia'u i ka moe, hookahi mea paa no oukou; no ka mea, ua hoomakaukau oukou i na olelo wahahee a me ka lapuwale e hai mai imua o'u, a ano hou ae la ka manawa; no ia mea, e hai mai ia'u i ka moe, alaila ua moakaka ia'u, e hiki ia oukou ke hoomaopopo mai i ke ano.
Mutta jollette minulle unta sano, niin tuomio käy teidän ylitsenne, että te olette aikoneet minun edessäni puhua vääryyttä, siihenasti että aika kuluis: sentähden sanokaat minulle uni, niin minä ymmärrän, että te myös selityksen osaatte.
10 Alaila, ekemu hou mai ka poe Kaledea imua o ke alii, i mai la, Aohe kanaka ma ka honua e hiki ia ia ke hoakaka i ka ke alii mea; aole alii, aole haku, aole luna, i koi aku i ke kilo, a me ka magoi, a me ke Kaledea i na mea e like me keia.
Niin vastasivat Kaldealaiset kuninkaan edessä ja sanoivat: ei yhtään ihmistä ole maan päällä, joka sanoa taitaa, mitä kuningas anoo; niin ei ole myös yhtään kuningasta, kuinka suuri ja voimallinen hän olis, joka senkaltaista tähtientutkialta, viisaalta eli Kaldealaiselta vaatii.
11 A he mea pohihihi keia mea a ke alii i koi mai nei: aole loa he mea e hiki ke hoakaka ia mea imua o ke alii, aka, o na akua wale no, na mea i noho pu olo me kanaka.
Sillä se, jota kuningas anoo, on ylen korkia, ja ei yksikään ole, joka sen kuninkaalle sanoa taitaa, paitsi jumalia, jotka ihmisten seassa ei asu.
12 No keia mea, huhu iho la ke alii a ukiuki loa, a kauoha aku la oia e luku aku i ka poe naauao a pau ma Babulona.
Silloin vihastui kuningas sangen suuresti, ja käski kaikki viisaat Babelissa tapettaa.
13 A holo ka olelo e lukuia ka poe naauao a pau; a imiia iho la o Daniela a me kona mau hoa e pepehiia'i lakou.
Ja tuomio annettiin, että viisaat tapettaman piti; ja Danielia hänen kumppaniensa kanssa myös etsittiin tapettaviksi.
14 Alaila, olelo aku la o Daniela me ka noonoo, a me ka naauao ia Arioka, i ka luna o ka poe ilamuku o ke alii, ka poe i hele aku e pepehi i ka poe naauao ma Babulona.
Silloin saatti Daniel toisen neuvon ja käskyn Ariokille, kuninkaan ylimmäiselle päämiehelle, joka meni ulos tappamaan viisaita Babelissa.
15 I aku la oia ia Arioka i ka luna o ke alii, i aku, No ke aha la ka holo wawe ana o ka olelo a ke alii? Alaila hoakaka mai la o Arioka ia Daniela i ua mea la.
Ja hän vastasi ja sanoi kuninkaan käskyläiselle Ariokille: miksi niin ankara tuomio on käynyt ulos kuninkaalta? Ja Ariok antoi Danielin tietää sen asian.
16 Alaila, komo ae la o Daniela, a noi aku la i ko alii e haawi mai ia ia i kekahi manawa, a e hoakaka aku no oia i ke alii i ka hoike.
Niin meni Daniel ylös ja rukoili kuningasta, että hän antais hänelle aikaa, sanoaksensa kuninkaalle selitystä.
17 Alaila, hele aku la o Daniela i kona hale, a hoike aku ia mea ia Hanania, a me Misaela, a me Azaria, kona mau hoa;
Ja Daniel meni kotia ja ilmoitti sen kumppaneillensa Hananialle, Misaelille ja Asarialle,
18 I noi aku lakou i ke aloha no ke Akua mai o ka lani, no keia mea i ike ole ia, i ole e make pu o Daniela a me kona mau hoa me na kanaka naauao e ae ma Babulona.
Että he taivaan Jumalalta armoa rukoilisivat sen salaisen asian tähden, ettei Daniel kumppaninensa ynnä muiden viisasten kanssa Babelissa hukkuisi.
19 Alaila, ua hoakakaia mai ua mea ike ole ia la ia Daniela, ma ke akaku i ka po. A hoomaikai aku la o Daniela i ke Akua o ka lani.
Niin ilmoitettiin Danielille se salainen asia yöllä näyssä: niin Daniel kiitti Jumalaa taivaasta,
20 Olelo aku o Daniela, i aku la, E hoomaikaiia ka inoa o ke Akua ia ao aku ia ao aku; no ka mea, nona ka naauao a me ka mana;
Vastasi ja sanoi: kiitetty olkoon Jumalan nimi ijankaikkisesta ijankaikkiseen! sillä hänen on viisaus ja väkevyys.
21 Nana no i hoololi mai i na wa a me na kau; nana no i kipaku aku i na'lii, a hooku hoi iluna i na'lii: haawi mai no hoi oia i ka naauao no ka poe naauao, a me ka ike no ka poe ike.
Hän muuttaa ajat ja hetket; panee pois kuninkaat ja asettaa kuninkaat; hän antaa viisaille viisauden ja ymmärtäväisille taidon ja ymmärryksen.
22 Ua hoakaka mai oia i na mea hohonu a me na mea i ike ole ia. Ua ike oia i na mea ma ka pouli, a me ia pu no ka malamalama.
Hän ilmoittaa syvät ja salaiset asiat; hän tietää, mitä pimiässä on, sillä hänen tykönänsä on sula valkeus.
23 Ke hoomaikai aku nei au ia oe, e ke Akua o ko'u poe kupuna, ke hoolea aku nei au ia oe, ka mea i haawi mai ia'u i ka naauao a me ka ikaika, ka mea i hoakaka mai i na mea a makou i noi aku ai ia oe; no ka mea, ua hoakaka mai oe ia makou i ka ke alii mea.
Minä kiitän ja ylistän sinua minun isäini Jumala, ettäs minulle viisautta ja väkevyyttä lainaat, ja nyt minulle ilmoittanut olet, jota me sinulta rukoilimme; sinä olet meille kuninkaan asian ilmoittanut.
24 Alaila, hele aku la o Daniela io Arioka la, i ka mea a ke alii i hoonoho ai e pepehi i ka poe naauao ma Babulona; i aku la ia ia, Mai pepehi i ka poe naauao o Babulona; e alakai oe ia'u imua i ke alo o ke alii, a na'u no e hoakaka i ke alii i ka hoike.
Silloin meni Daniel Ariokin tykö, jolla kuninkaalta käsky oli viisaita Babelissa hukuttaa; hän meni ja sanoi hänelle näin: älä tapa viisaita Babelissa, vaan vie minut ylös kuninkaan tykö, minä tahdon kuninkaalle selityksen sanoa.
25 Alaila, wikiwiki iho la o Arioka i ke alakai ia Daniela imua o ke alii; i aku la ia ia, Ua loaa ia'u ke kanaka no ka poe pio o Iuda, oia ka mea nana e hoakaka i ke alii i ka hoike.
Ariok vei Danielin kiiiruusti kuninkaan eteen, ja sanoi hänelle näin: minä olen löytänyt yhden miehen Juudalaisten vankien seasta, joka kuninkaalle selityksen sanoa taitaa.
26 Olelo mai la ke alii ia Daniela, i ka mea i kapaia o Beletesaza, i mai, E hiki anei ia oe, ke hoakaka mai ia'u i ka moe uhane a'u i ike ai a me kona ano?
Kuningas vastasi ja sanoi Danielille, joka Belsatsariksi kutsuttiin: oletko sinä se, joka minulle sen unen, jonka minä nähnyt olen, ja hänen selityksensä ilmoittaa taidat?
27 Olelo aku la o Daniela imua i ke alo o ke alii, i aku, O ka mea ikea ole a ke alii i koi mai ai, aole e hiki i ka poe naauao, a me ka poe akamai, a me ka poe magoi, a me na kilokilolani ke hoakaka i ke alii;
Daniel vastasi kuninkaan edessä ja sanoi: sitä salautta, jota kuningas anoo, ei viisaat, tähtientutkiat, oppineet ja noidat taida kuninkaalle ilmoittaa.
28 Aka, aia ma ka lani ke Akua, ka mea e hoike mai i na mea i ike ole ia; oia ka mea e hoike mai i ke alii, ia Nebukaneza i na mea o hiki mai ana i na la mahope. O kau moe uhane, a me ka lia o kou poo ma kou wahi moe, penei no ia;
Vaan Jumala on taivaissa, joka taitaa salaiset asiat julistaa, hän tiettäväksi teki kuningas Nebukadnetsarille, mitä tulevaisina aikoina tapahtuman pitää. Tämä on sinun unes ja sinun näkys, kuin sinä makasit.
29 A o oe, e ke alii, ua kupu kou manao ma kou wahi moe, no na mea e hiki mai ana mahope: a o ka mea hoike i na mea i ikea ole, nana no e hoakaka mai ia oe i na mea e hiki mai ana:
Sinä kuningas vuoteessas ajattelit mitä tästedes tapahtuman pitäis; ja se, joka salaiset ilmoittaa, hän on sinulle osoittanut, kuinka tapahtuman pitää.
30 A owau nei hoi, aole i hoakakaia mai ia'u keia mea ikea ole, no ka oi ana o ka naauao iloko o'u mamua o ko kekahi mea e ola ana; aka, i hoakakaia aku ai i ke alii ka hoike, a i ike no hoi oe i ka manao o kou naau iho.
Niin ovat senkaltaiset asiat minulle ilmoitetut, ei minun viisauteni tähden, niinkuin se olis suurempi kuin kaikkein, jotka elävät, vaan sentähden että sen selitys pitäis kuninkaalle tiettäväksi tuleman, ja sinä saisit sinun sydämes ajatukset tietää.
31 O oe, e ke alii, ua ike oe, aia hoi, he kii nui. O ua kii la, he mea e kona olinolino, ua ku mai ia imua ou, a o kona helehelena he mea weliweli loa ia.
Sinä kuningas näit, ja katso, suuri ja korkia kuva seisoi suurella kirkkaudella sinun edessäs; ja se oli hirmuinen nähdä.
32 O ke poo o ua kii la, he gula maemae ia, o kona umauma a me na lima he kala ia, o kona opu a me na uha he keleawe ia.
Sen kuvan pää oli parhaimmasta kullasta; mutta sen rinta ja käsivarret olivat hopiasta; sen vatsa ja lanteet olivat vaskesta.
33 O kona mau wawae he hao ia, a o kona mau kapuwai he hao kekahi, a he palolo kekahi.
Sen sääret olivat raudasta; sen jalat olivat puolittain raudasta ja puolittain savesta.
34 Ike aku la oe, aia hoi, he pohaku i kalai lima ole ia, oia ka i kui mai i ua kii la ma kona mau kapuwai hao me ka palolo, a weluwelu iho ia.
Sen sinä näit, siihenasti kuin yksi kivi temmattiin ilman käsiä, ja löi sen kuvan jalkoihin, jotka raudasta ja savesta olivat, ja murensi ne rikki.
35 Alaila, ua okaoka loa iho la ka hao, a me ka palolo, a me ke keleawe, ke kala, a me ke gula; a ua lilo lakou me he opala la ma ke kahua hehi o ke kau: a ua puhiia hoi e ka makani, aole wahi i loaa no lakou; aka, o ua pohaku la i kui i ke kii, ua lilo ia i mauna nui a piha ka honua ia ia.
Silloin tulivat ne kaikki muserretuksi, rauta, savi, vaski, hopia ja kulta, ja tulivat niinkuin akanat suviriihessä, ja tuuli vei ne pois, niin ettei niiden siaa ensinkään löydetty; mutta kivi joka kuvaa löi, tuli suureksi vuoreksi, niin että se kokonaan maan täytti.
36 Oia iho no ua moe la; a e hoakaka aku hoi makou i kona hoike imua o ke alii.
Tämä on uni; nyt me tahdomme kuninkaalle sen selityksen sanoa:
37 O oe no, e ke alii, he alii oe o na'lii; a ua haawi mai no ke Akua o ka lani ia oe i ke aupuni, a me ka mana, a me ka ikaika, a me ka hanohano.
Sinä kuningas olet kuningasten kuningas, jolle Jumala taivaasta valtakunnan, voiman, väkevyyden ja kunnian antanut on;
38 A ma na wahi a pau i nohoia e na kanaka, ua haawi oia i na holoholona o ke kula, a me na manu o ka lewa iloko o kou lima, a ua hooalii mai ia oe maluna o na mea a pau. O oe no ua poo gula la.
Ja kaikki, joissa ihmisen lapset asuvat, ja eläimet kedolla ja linnut taivaan alla on hän sinun käsiis antanut, ja sinulle näiden kaikkein päälle lainasi vallan: sinä se kultainen pää olet.
39 A mahope o kou e hookuia ana he aupuni e, ua emi mai ia mahope o kou; a o ke kolu o ke aupuni [e hookuia mai] he keleawe ia; oia ka mea e alii ana maluna o ka honua a pau.
Sinun jälkees pitää toisen valtakunnan tuleman, halvemman kuin sinä; sitte se kolmas valtakunta, joka vaskinen on, jonka pitää kaikki maakunnat hallitseman.
40 A o ka ha o ke aupuni e like auanei kona ikaika me he hao la: no ka. mea, o ka hao ka mea e weluwelu ai, a e okaoka loa ai na mea a pau; a e like me ka hao i hooweluwelu liilii ai i keia mau mea a pau, pela no oia e okaoka loa ai.
Sen neljännen valtakunnan pitää kovan oleman niinkuin raudan; sillä niinkuin rauta särkee ja murentaa kaikki, ja niinkuin rauta kaikki rikkoo, juuri niin tämän piti myös särkemän ja murentaman.
41 A i kou ike ana i na kapuwai a me na manamana wawae he palolo a ka potera kekahi, a he hao kekahi, e maheleia ana ke aupuni; aka, o ka ikaika o ka hao kekahi mea iloko ona, e like me kou ike ana i ka hao i huipuia'i me ka palolo.
Mutta ettäs näit jalat ja varpaat, puolittain savesta ja puolittain raudasta, sen pitää jaetun valtakunnan oleman; kuitenkin pitää raudan vahvuudesta siihen jäämän, niinkuin sinä näit raudan olevan savella sekoitetun.
42 E like me ua mau manamana wawae la he hao kekahi a he palolo kekahi, pela keia aupuni, he ikaika kekahi, a he nawaliwali kekahi.
Ja että varpaat sen jaloissa puolittain rautaa ja puolittain savea oli, niin sen pitää puolittain vahvan ja puolittain heikon valtakunnan oleman.
43 A me kou ike ana i ka hao i huipuia me ka palolo, pela lakou i huipuia'i me ka hua o kanaka; aole nae e pili pono kekahi i kekahi, e like me ka hao, aole pili pono i ka palolo.
Ja ettäs näit raudan sekoitetun savella, niin he kyllä ihmisen siemenellä sekoitetaan, mutta ei he kuitenkaan riipu kiinni toinen toisessansa; niinkuin ei rautaa taideta sekoittaa saven kanssa yhteen.
44 Ma na la o keia poe alii, e kukulu mai ai ke Akua o ka lani i aupuni mau loa, aole hoi e hoohioloia ia aupuni; aole nae ia e lilo no ka lahuikanaka e, aka, ia ia no e weluwelu hilii auanei a okaoka loa keia mau aupuni a pau, a e mau loa aku ana no ia.
Mutta näiden kuningasten aikana on Jumala taivaasta yhden valtakunnan asettava, jota ei ikänä kukisteta, ja hänen valtakuntansa ei pidä toiselle kansalle annettaman: sen pitää kaikki nämät valtakunnat särkemän ja hajoittaman, mutta sen pitää ijankaikkisesti pysymän.
45 A i kou ike ana i ua pohaku la i kalai lima ole ia'i mailoko mai o ka mauna, i weluwelu liilii ai ka hao, a me ke keleawe, a me ka palolo, a me ke kala, a me ke gula; oia ko ke Akua kiekie hoike ana mai i ke alii i na mea e hiki mai ana mahope; ua oiaio ka moe, a o kona hoike ua paa loa ia.
Niinkuin sinä näit kiven, ilman käsiä vuoresta temmatun, joka raudan, vasken, saven, hopian ja kullan murensi: niin on suuri Jumala kuninkaalle näyttänyt, kuinka tästälähin tapahtuman pitää; ja tämä on totinen uni ja sen selitys on oikia.
46 Alaila, moe iho la o Nebukaneza ke alii ilalo ka maka, a hoomana aku la ia Daniela; a kauoha aku la oia i mohai aku lakou ia ia i ka mohai a me na mea ala.
Niin lankesi kuningas Nebukadnetsar kasvoillensa, ja kumarsi Danielia, ja käski tehdä hänelle ruokauhria ja polttouhria.
47 Olelo mai la ke alii ia Daniela, i mai, He oiaio no o ko oukou Akua he Akua ia o na akua, a he Haku o na'lii, oia hoi ka mea e hoakaka mai i na mea i ike ole ia, no ka mea, ia oe no e hiki ai ke hoakaka mai i keia mea i ike ole ia.
Ja kuningas vastasi Danielia ja sanoi: totisesti on teidän Jumalanne kaikkein jumalain Jumala ja kaikkein kuningasten Herra, joka salaiset asiat ilmoittaa, ettäs tämän salaisen asian olet ilmoittaa taitanut.
48 Alaila, hoolilo ae la ke alii ia Daniela i kanaka nui, haawi hoi ia ia i na makana he nui wale, a hoolilo ia ia i kiaaina o na aina a pau ma Babulona, a i luna hoi maluna o ka poe naauao a pau o Babulona.
Niin kuningas korotti Danielin, ja antoi hänelle suuria ja paljon lahjoja, ja asetti hänen kaikkein Babelin valtakuntain päälle ja päämieheksi kaikkein viisasten päälle Babelissa.
49 A noi aku la o Daniela i ke alii, a hoonoho iho la oia ia Saderaka, a me Mesaka, a me Abedenego, maluna o ka oihana e pili ana i ka aina o Babulona: aka, o Daniela ua nobo ia ma ka ipuka o ke alii.
Ja Daniel rukoili kuningasta, että hän pani Babelin maakuntain päälle Sadrakin, Mesakin ja Abednegon; mutta Daniel itse oli kuninkaan tykönä hänen kartanossansa.
