II Samuela 19
1 U A haiia'ku ia Ioaba, Aia ke uwe nei ke alii, a ke kanikau nei oia no Abesaloma.
Ja Joabille ilmoitettiin: katso, kuningas itkee ja suree Absalomia.
2 Ia la, lilo ae la ke ola i mea e kanikau ai o na kanaka a pau: no ka mea, ua lohe na kanaka ia la, i ka haiia mai o ka uwe ana o ke alii no kana keiki.
Ja sinä päivänä oli voitosta itku kaiken kansan seassa; sillä kansa oli kuullut sinä päivänä sanottavan kuninkaan olevan murheellisen poikansa tähden.
3 A hoi malu aku la na kanaka iloko o ke kulanakauhale ia la, e like me na kanaka hilahila e holo malu aku, ke hee lakou i ke kaua.
Ja kansa lymytti sinä päivänä itsensä ja ei tullut kaupunkiin; niinkuin joku kansa varastaa itsensä, joka häpee paetessansa sodassa.
4 Aka, o ke alii, pulou iho la ia i kona maka, a uwe aku la ke alii me ka leo nui, E kuu keiki e Abesaloma e! e Abesaloma kuu keiki, kuu keiki e!
Mutta kuningas peitti kasvonsa ja huusi suurella äänellä: voi minun poikani Absalom! Absalom, minun poikani, minun poikani!
5 Hele aku la o Ioaba iloko o ka hale i ke alii, i aku la, Ua hoohilahila oe i keia la i na maka o kau poe kauwa a pau, o ka poe nana i malama i kou ola, a me ke ola o kau mau keikikane, a me kau mau kaikamahine, a me ke ola o kau mau wahine, a me ke ola o kau mau haiawahine;
Niin Joab tuli kuninkaan tykö huoneeseen ja sanoi: sinä olet häväissyt tänäpänä kaikki sinun palvelias, jotka ovat sinun, ja sinun poikais ja tytärtes, emäntäis ja jalkavaimois hengen hädästä pelastaneet tänäpänä;
6 Ma kou aloha ana aku i kou poe enemi, a me ka hoowahawaha ana i kou poe hoalauna: no ka mea, ua hoike mai oe i keia la, he mea ole ia oe na alii a me na kauwa: a ke ike nei au i keia la, ina paha i ola o Abesaloma, a make makou a pau i keia la, ina ua oluolu io no oe.
Ettäs rakastat niitä, jotka sinua vihaavat, ja vihaat niitä, jotka sinua rakastavat; sillä tänäpänä sinä ilmoitit sinus ei lukua pitävän sodanpäämiehistä eli palvelioistas, ja siitä minä tänäpänä ymmärrän, että jos Absalom ainoastansa eläis ja me kaikki olisimme tänäpänä kuolleet, se sinulle kelpais.
7 Ano hoi, e ala'e oe, e hele iwaho, a e olelo hooluolu aku i kau poe kauwa. Ke hoohiki aku nei au ma o Iehova la, a i hele ole aku oe, aole e noho kekahi me oe i neia po; a e ino loa aku ia mea, i na mea ino a pau i hiki mai iou la mai kou wa opiopio a hiki ia nei.
Nouse siis nyt ja käy ulos, ja puhu suloisesti palvelioilles; sillä minä vannon sinulle Herran kautta, että jolles sinä käy ulos, niin ei ole yksikään mies sinun tykönäs tätä yötä; se on sinulle pahempi, kuin kaikki se vastoinkäyminen, joka sinulle hamasta nuoruudestas tähän asti on tapahtunut.
8 Alaila ala'e la ke alii, a noho iho la ma ka ipuka o ka pa. Hai aku la lakou i na kanaka a panu, Aia hoi, ke noho mai la ke alii ma ka ipuka. A hele mai la na kanaka a pau imua o ke alii; no ka mea, ua mahuka aku la ka Iseraela o kela kanaka keia kanaka a pau i kona halelewa iho.
Niin nousi kuningas, ja istui portilla. Ja se ilmoitettiin kaikelle kansalle, sanoen: katso, kuningas istuu portilla. Niin kaikki kansa tuli kuninkaan eteen; vaan Israel oli paennut itsekukin majoillensa.
9 Hoopaapaa ae la na kanaka a pau ma na ohana a pau o ka Iseraela, i ae la, Ua hoola mai ke alii ia kakou mai ka lima ae o ko kakou poe enemi, a ua hoopakele hoi oia ia kakou mai ka lima ae o ko Pilisetia: ano hoi, ua holo aku no ia mawaho o ka aina no Abesaloma.
Ja kaikki kansa Israelin sukukunnista riiteli keskenänsä, sanoen: kuningas on meitä auttanut meidän vihamiestemme käsistä, Ja hän on meitä pelastanut Philistealaisilta: ja nyt täytyy hänen maakunnasta paeta Absalomin tähden.
10 A o Abesaloma ka mea a kakou i poni ai i alii maluna o kakou, ua make ia iloko o ke kaua: heaha hoi ka mea e olelo ole aku ai oukou i kekahi huaolelo no ka hoihoi ana mai i ke alii?
Mutta Absalom, jonka me voitelimme meillemme, on kuollut sodassa, miksi te nyt olette niin hiljaiset noutamaan kuningasta?
11 Hoouna aku la o Davida ke alii io Zadoka la a me Abiatara na kahuna, i aku la, E olelo aku olua i na lunakahiko o ka Iuda, e i aku, No ke aha la e lohi loa nei oukou i ka hoihoi ana mai i ke alii i kona hale? no ka mea, ua hiki mai ka olelo a ka Iseraela a pau i ke alii, a i kona ohana.
Mutta kuningas David lähetti pappein Zadokin ja AbJatarin tykö, ja käski heille sanoa: puhukaat vanhimmille Juudassa, sanoen: miksi te olette viimeiset kuningasta kotiansa noutamaan? Sillä kaiken Israelin puhe oli ilmoitettu kuninkaan huoneessa.
12 Oukou no na hoahanau o'u, oukou no ko'u mau iwi a me ko'u io; no ke aha hoi e lohi loa nei oukou i ka hoihoi aku i ke alii?
Te olette minun veljeni, minun luuni ja minun lihani: miksi te olette viimeiset noutamaan jälleen kuningasta?
13 E i aku hoi olua ia Amasa, Aole anei oe no kuu iwi a me kuu io? Pela ke Akua e hana mai ai ia'u, a nui aku, i ole oe ka lunakaua mau imua o'u ma ko Ioaba wahi.
Ja sanokaat Amasalle: etkös ole minun luuni ja lihani? Jumala tehköön minulle niin ja niin, jollei sinun pidä tuleman sotaherraksi minun edessäni Joabin siaan sinun elinaikanas.
14 Hoohuli mai la kela i ka naau o na kanaka a pau o ka Iuda, e like me ko ke kanaka hookahi; nolaila, olelo aku la lakou i ke alii, E hoi hou mai oe a me au mau kauwa a pau.
Ja hän käänsi kaikkein Juudan miesten sydämet niinkuin yhden miehen. Ja he lähettivät kuninkaalle sanan: palaja sinä ja kaikki palvelias.
15 Alaila hoi mai la ke alii, a hiki mai i Ioredane. A hele mai la ka Iuda i Gilegala e halawai me ke alii, a e alakai i ke alii ma keia aoao o Ioredane.
Niin kuningas tuli jälleen. Ja kuin hän lähestyi Jordania, olivat kaikki Juudan miehet tulleet Gilgaliin menemään kuningasta vastaan ja saattamaan kuningasta Jordanin ylitse.
16 Ao Simei ke keiki a Gera, he mamo na Beniamina no Bahurima, wikiwiki ae la ia a iho pu aku la me na kanaka o ka Iuda e halawai me ke alii me Davida.
Ja Simei Geran poika, Jeminin pojan Bahurimista, kiiruhti itsensä ja meni alas Juudan miesten kanssa kuningas Davidia vastaan.
17 Me ia pu na kanaka o ka Beniamina he tausani, a o Ziba ke kauwa na ka ohana a Saula, a me ia hoi na keikikane ana he umikumamalima, a me na kauwa ana he iwakalua: hele mai la lakou ma keia aoao o Ioredane imua o ke alii.
Ja hänen kanssansa oli tuhannen miestä BenJaminista, oli myös Ziba Saulin huoneen palvelia viidentoistakymmenen poikansa kanssa ja kahdenkymmenen palvellansa kanssa; ja he kiiruhtivat heitänsä Jordanin ylitse kuninkaan eteen.
18 A holo ae la ka waapa e alo mai i ko ka hale o ke alii, a e lawelawe hoi i ka mea a ke alii i manao ai he pono. Moe iho la o Simei ke keiki a Gera imua o ke alii i kona pae ana i keia aoao o Ioredane.
He valmistivat alukset kuningasta ja hänen palvelioitansa ylitse vietää, tehdäksensä sitä kuninkaalle mielen nouteeksi. Mutta Simei Geran poika lankesi polvillensa kuninkaan eteen hänen mennessä Jordanin ylitse,
19 I mai la ia i ke alii, mai manao hewa mai kuu haku ia'u, aole hoi e hoomauhala i ka mea a kau kauwa i hana kolohe aku ai i ka la a kuu haku a ke alii i puka mai ai iwaho o Ierusalema, i waiho ai ke alii ia mea maloko o kona naau.
Ja sanoi kuninkaalle: minun herrani, älä lue minulle sitä pahaa tekoa, älä myös muistele sinun palvelias rikosta, jolla hän sinun vihoitti, herra kuningas, lähteissäs Jerusalemista: älköön kuningas sitä sydämeensä panko.
20 No ka mea, ke ike nei kau kauwa; ua hana hewa no wau: nolaila, eia au i hele mai nei, ka mea mua o ka ohana a Iosepa, i iho mai e halawai me kuu haku me ke alii.
Sillä sinun palvelias tuntee syntiä tehneensä, ja katso, minä olen tänäpänä lähtenyt ensimäisenä koko Josephin huoneesta herraani kuningasta vastaan.
21 Olelo mai la o Abisai ke keiki a Zeruia, i mai la, Aole anei e make o Simei ia mea; no ka mea, ua hoino mai ia i ka Iehova mea i poniia?
Mutta Abisai ZeruJan poika vastasi ja sanoi: eikö Simein sen edessä pitäisi kuoleman, että hän kirosi Herran voideltua?
22 I aku la o Davida, Heaha ka'u ia olua, e na keiki a Zeruia, i ku e mai ai olua ia'u i keia la? E make anei kekahi kanaka i keia la iloko o ka Iseraela? Aole anei au i ike, owau no ke alii i keia la maluna o ka Iseraela?
Ja David vastasi: mitä minun on teidän kanssanne, te ZeruJan pojat, että tahdotte tänäpänä minulle tulla saatanaksi? Pitäiskö jonkun tänäpänä kuoleman Israelista? Luuletteko, etten minä tiedä tänäpänä itseni tulleeksi kuininkaaksi Israelissa?
23 I aku la ke alii ia Simei, Aole oe e make: a hoohiki aku la ke alii ia ia.
Sanoi siis kuningas Simeille: ei sinun pidä kuoleman; ja kuningas vannoi hänelle.
24 Iho aku la hoi o Mepiboseta ka moopuna a Saula e halawai me ke alii; aole ia i hooponopono i kona mau wawae, aole i hoomaikai i kona umiumi, aole no hoi i holoi i kona kapa, mai ka la i hele aku ai ke alii, a hiki i ka la i hoi hou mai ai ia me ka malu.
Tuli myös MephiBoset Saulin poika kuningasta vastaan, pesemättömillä jaloilla ja ajelemattomalla parralla; ei hän ollut myös pessyt vaatteitansa siitä päivästä, kuin kuningas läksi ja rauhassa jälleen palasi.
25 A hiki mai la ia i Ierusalema e halawai me ke alii, i aku la ke alii ia ia, E Mepiboseta, heaha kau i hele pu ole ai me au?
Kuin hän tuli Jerusalemissa kuningasta vastaan, sanoi kuningas hänelle: miksi et minun kanssani tullut, MephiBoset?
26 I mai la kela, E kuu haku, e ke alii, ua hoopunipuni mai kuu kauwa ia'u: no ka mea, i aku la kau kauwa, e hoee aku no au i ka noho maluna o ka hoki no'u, i holo ai au maluna, a hele aku i ke alii; no ka mea, he oopa kau kauwa.
Ja hän sanoi: herra kuningas, minun palveliani on pettänyt minun; sillä palvelias ajatteli: minä satuloitsen aasin, ajan ja vaellan sillä kuninkaan tykö; sillä palvelias on ontuva.
27 A ua alapahi kela i kau kauwa imua o kuu haku o ke alii; a ua like kuu haku ke alii me ka anela o ke Akua; nolaila, e hana aku oe i ka mea pono ma kou maka.
Ja vielä päälliseksi on hän kantanut minun herrani kuninkaan edessä palvelias päälle; vaan herrani kuningas on kuin Jumalan enkeli, tee siis mitä sinulle on kelvollinen.
28 No ka mea, ua like me na kanaka make ka poe ohana a pau o kuu kupunakane imua o kuu haku o ke alii; aka, ua hoonoho oe i kau kauwa iwaena o ka poe nana i ai ma kou papaaina iho: heaha hoi kuu pono e kahea hou aku ai i ke alii?
Sillä koko minun isäni huone ei ole muu ollut kuin kuoleman kansa herrani kuninkaan edessä, ja sinä olet palvelias istuttanut niiden sekaan, jotka sinun pöydältäs syövät; mikä oikeus on minulla enää huutaa kuninkaan tykö?
29 I aku la ke alii ia ia, No ke aha oe e olelo hou mai nei no kau mau mea? Ua olelo aku no wau, E hoolike a like olua me Ziba i ka aina.
Kuningas sanoi hänelle: mitäs tahdot enää puhua asiastas? Minä olen sanonut: sinun ja Ziban pitää keskenänsä jakaman pellon.
30 I mai la o Mepiboseta i ke alii, Ae, e lawe kela nona i na mea a pau: no ka mea, ua hoi hou mai nei kuu haku ke alii i kona hale me ka malu.
Niin MephiBoset sanoi kuninkaalle: ottakaan hän sen kokonansa, että herrani kuningas on rauhassa kotiansa palannut.
31 Iho mai la hoi o Barezilai no Gileada mai Rogelima mai a hele pu mai me ke alii ma keia kapa o Ioredane, e alakai ia ia ma neia aoao o Ioredane.
Ja Barsillai Gileadilainen tuli Rogelimista ja meni kuninkaan kanssa Jordanin ylitse, saattamaan häntä Jordanin ylitse.
32 He kanaka elemakule o Barezilai; he kanawalu kona mau makahiki: a hanai aku la ia i ke alii i kona wa i noho ai ma Mahanaima; no ka mea, he kanaka koikoi nui loa ia.
Ja Barsillai oli sangen ijällinen, jo kahdeksankymmenen vuotinen; hän oli ravinnut kuningasta, kuin hän Mahanaimissa oli; sillä hän oli sangen jalo mies.
33 I aku la ke alii ia Barezilai, E hele pu oe me au, a e hanai aku no au ia oe ma Ierusalema.
Ja kuningas sanoi Barsillaille: seuraa minua, minä ravitsen sinun minun kanssani Jerusalemissa.
34 I mai la o Barezilai i ke alii, Ehia mau la o kuu ola e koe, i pii aku ai au me ke alii i Ierusalema?
Mutta Barsillai sanoi kuninkaalle: kuinka monta vuotta minulla enää on elää, että minä menisin kuninkaan kanssa Jerusalemiin?
35 He kanawalu na makahiki o'u i keia la; e hiki anei ia'u ke ike mawaena o ka pono a me ka hewa? Ua ono anei i kau kauwa ka'u mea e ai ai, a me ka'u mea e inu ai? e lohe hou anei au i ka leo o na kane mea mele a me na wahine mea mele? no ke aha hoi e hookaumaha aku ai kau kauwa i kuu haku i ke alii?
Minä olen jo tänäpänä kahdaksankymmenen ajastaikainen, tietäisinkö minä, mikä hyvä eli paha olis? eli maistaisko palvelias, mitä hän syö ja juo? taikka kuulisinko minä silleen veisaajain ja laulajain ääntä? Miksi palvelias pitäis vaivaaman herraani kuningasta?
36 E hele ana kau kauwa ma o iki aku o Ioredane me ke alii: no ke aha hoi e hoouku mai ai ke alii ia'u ia uku nui?
Sinun palvelias menee vähä Jordanin ylitse kuninkaan kanssa: minkätähden kuningas tahtoo minulle näin kostaa?
37 Ke noi aku nei au ia oe, e ae mai oe i kau kauwa e hoi hou aku ia, i make au maloko o kuu kulanakauhale, ma ka halekupapau o kuu makuakane a me uku makuwahine. Aka, eia hoi kau kauwa o Kimehama; e aho e hele pu ia me kuu haku me ke alii; e hana aku oe ia ia e like me ka mea pono ia oe.
Salli siis nyt palvelias palata jällensä, että minä kuolisin minun kaupungissani ja haudattaisiin isäni ja äitini hautaan: ja katso, tässä on sinun palvelias Kimeham, hän menköön herrani kuninkaan kanssa: ja tee hänelle, mitä sinulle on kelvollinen.
38 I aku la ke alii, E hele pu o Kimehama me au, a e hana aku au ia ia ma ka mea pono ia oe: a o ka mea au e makemake mai ai ia'u, oia ka'u e hana aku ai nou.
Kuningas vastasi: Kimehamin pitää seuraaman minua ylitse, ja minä teen hänelle, mikä sinulle on otollinen, ja kaikki mitäs minulta anot, teen minä sinulle.
39 Hele mai la na kanaka a pau ma neia aoao o Ioredane. A pae mai ke alii, alaila honi ae la ke alii ia Barezilai, a hoomaikai aku la ia ia, a hoi hou aku la ia i kona wahi.
Kuin kaikki kansa ja kuningas olivat menneet Jordinin ylitse, antoi kuningas Barsillain suuta ja siunasi häntä, ja hän palasi kotiansa.
40 Alaila hele aku la ke alii i Gilegala, a hele pu aku la o Kimehama me ia: a alakai aku la na kanaka a pau o ka Iuda i ke alii, a pela hoi kekahi hapa o na kanaka o ka Iseraela.
Niin kuningas meni Gilgaliin ja Kimeham seurasi häntä; ja kaikki Juudan väki oli saattanut kuningasta ylitse, niin myös puoli Israelin kansasta.
41 Aia hoi, hele mai la na kanaka a pau o ka Iseraela i ke alii, i aku la i ke alii, No ke aha la i aihue aku ai ko makou mau hoahanau na kanaka o ka Iuda ia oe, a ua kai mai i ke alii a me ko ka hale ona, a me na kanaka o Davida a pau me ia ma keia kapa o Ioredane?
Ja katso, silloin tulivat kaikki Israelin miehet kuninkaan tykö ja sanoivat hänelle: miksi meidän veljemme Juudan miehet ovat varastaneet sinun ja vieneet kuninkaan perheinensä Jordanin ylitse, kaikki myös Davidin miehet hänen kanssansa.
42 Olelo aku la na kanaka a pau o ka Iuda i na kanaka o ka Iseraela, no ka mea, ua hookahi kona hanauna me ko makou; heaha ka oukou e huhu mai nei ia mea? Ua ai iki anei makou i ka ke alii? a ua haawi mai anei ia i ka manawalea ia makou?
Niin vastasivat kaikki Juudan miehet Israelin miehille: sillä kuningas on meitä läheisempi, miksi te sentähden niin närkästytte? Vai luuletteko te, että me jollakulla olemme kuninkaalta ravitut, taikka joitakin lahjoja saaneet?
43 Olelo aku la na kanaka o ka Iseraela i na kanaka o ka Iuda, i ae la, He umi mau hakina o ke alii ka makou, a he nui aku ka makou ia Davida i ka oukou: no ke aha hoi oukou i hoowahawaha ai ia makou, i lilo ole ka makou olelo no ka hoihoi ana mai i ke alii i ka mea mua? A o ka olelo ana a na kanaka o ka Iuda, he ikaika aku ia i ka olelo ana a na kanaka o ka Iseraela.
Niin Israelin miehet vastasivat Juudan miehiä, sanoen: meillä on kymmenen osaa kuninkaassa, enemmin myös David meille tulee kuin teille: kuinka siis sinä olet minua niin halvaksi lukenut, ettei minun olisi sopinut ensimäisenä olla kuningastani noutamassa? Mutta Juudan miehet puhuivat tuimemmin kuin Israelin miehet.
