I Na Lii 19
1 HAI aku la no hoi o Ahaba ia Iezebela i ka mea a pau a Elia i hana'i, a me kona pepehi ana i ka poe kaula me ka pahikaua.
Ja Ahab ilmoitti Isebelille kaikki mitä Elia tehnyt oli, ja kuinka hän oli tappanut prophetat miekalla.
2 Alaila hoouna ae la o Iezebela i ka elele io Elia la, i ae la, Pela hoi e hana mai ai na akua ia'u, a hui hou no, ke hoohalike ole aku au i kou ola apopo me neia ka hora, me ke ola o kekahi o lakou.
Niin lähetti Isebel sanansaattajat Elialle, sanoen: jumalat minun niin ja niin tehköön, jollen minä huomenna tällä aikaa tee sinun sielulles, niinkuin yhdelle näiden sielulle.
3 A ike oia, ku ae la ia iluna, a holo no kona ola, a hiki i Beereseba no Iuda, a haalele i kana kauwa malaila.
Kuin hän sen näki, nousi hän ja meni kuhunka hän tahtoi, ja tuli Bersebaan, joka oli Juudassa, ja jätti sinne palveliansa.
4 A hele ae la hoi oia, i ka hele ana o kekahi la, iloko ae o ka waonahele, hele hoi a noho iho malalo iho o ka laau iunipera; a nonoi aku la hoi nona iho e make ia; i aku la hoi, Ua nui; ano hoi, e Iehova, e lawe aku i kuu ola nei; no ka mea, aole oi aku ko'u maikai mamua o ko'u mau makua.
Mutta itse hän meni korpeen päiväkunnan matkan; ja kuin hän tuli sinne, istui hän katavan alla, rukoillen sieluansa kuolemaan, ja sanoi: jo kyllä on, Herra, ota nyt sieluni; sillä en minä ole parempi isiäni.
5 Moe iho la oia a hiamoe ilalo o ka laau iunipera, aia hoi, ilaila, hoopa mai la kahi anela ia ia, i mai la, E ala, e ai.
Ja hän pani maata ja nukkui katavan alle; ja katso, enkeli tarttui häneen ja sanoi hänelle: nouse ja syö!
6 Nana ae la hoi ia, aia hoi, kokoke i kona poo, he popopalaoa i hoomoaia maluna o ka lanahu, a he omole wai. Ai iho la ia a inu hoi, a moe hou iho la ilalo.
Mutta kuin hän katsahti ympärillensä, katso, niin oli hänen päänsä takana hiilillä kypsytetty leipä ja astia vettä; ja koska hän syönyt ja juonut oli, niin hän pani maata jälleen ja nukkui.
7 Hele hou mai la ka anela o Iehova, o ka lua ia, a hoopa mai ia ia, i mai la hoi, E ala, e ai, no ka mea, he loihi ka hele ana nou.
Ja Herran enkeli palasi hänen tykönsä toisen kerran, tarttui häneen ja sanoi: nouse ja syö! sillä sinulla on pitkä matka.
8 Ala ae la ia, a ai iho la, a inu no hoi, a ma ka ikaika no ua ai la, i hele ai oia i na la he kanaha, a i na po he kanaha, i Horeba, ka mauna o ke Akua.
Ja hän nousi, söi ja joi, ja matkusti sen ruan voimalla neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä Herran vuoreen Horebiin asti,
9 Hiki aku la ia ilaila i ke ana, noho ae la hoi ilaila; aia hoi ka olelo a Iehova ia ia, i mai la hoi oia ia ia, He aha la kau e hana nei maanei, e Elia?
Ja tuli siellä luolaan, ja oleskeli siellä yötä; ja katso, Herran sana sanoi hänelle: mitäs tässä Elia teet?
10 I aku la hoi ia, Ua ikaika loa ae nei au mamuli o Iehova ke Akua o ko ka lani; no ka mea, ua haalele no na mamo a Iseraela i kau berita, ua hoohiolo hoi i kou mau kuahu, a ua pepehi no hoi i kou poe kaula me ka pahikaua: a owau wale no ka i koe mai, a ua imi mai lakou i ko'u ola e lawe aku.
Hän vastasi: minä olen kiivauksella kiivannut Herran Jumalan Zebaotin tähden; sillä Israelin lapset ovat hyljänneet sinun liittos, ja sinun alttaris kukistaneet ja tappaneet sinun prophetas miekalla, ja minä yksinäni jäin, ja he etsivät minun henkeäni, ottaaksensa sitä pois.
11 I mai la hoi oia, E puka'e, a e ku maluna o ka mauna imua o Iehova. Aia hoi, maalo ae la o Iehova, a haehae ae la ka makani nui ikaika i na mauna, a wawahi ae la i na pohaku imua o Iehova; aole nae o Iehova iloko o ka makani: a mahope iho o ka makani, he olai; aole nae o Iehova iloko o ke olai.
Hän sanoi: mene tästä ulos ja astu vuorelle Herran eteen. Ja katso, Herra meni ohitse, ja suuri ja väkevä tuuli kävi, joka vuoret halkasi ja mäet särki Herran edellä; mutta ei Herra ollut tuulessa; ja tuulen perästä tuli maanjäristys, ja ei Herra ollut maanjäristyksessä;
12 A mahope iho o ke olai, he ahi; aole nae o Iehova iloko o ke ahi; a mahope iho o ke ahi, he kamumu o ke aheahe malie.
Ja maanjäristyksen perästä tuli tulta, ja ei Herra ollut tulessa; tulen perästä tuli hieno tuulen hyminä.
13 Eia kekahi, a lohe o Elia, uhi ae la oia i kona maka i kona aahu, a puka ae la oia a ku ma ke komo ana o ke ana. Aia hoi, he leo ia ia, i mai la hoi ia, O ke aha la kau e hana nei maanei, e Elia?
Kuin Elia sen kuuli peitti hän kasvonsa hameellansa, ja meni ulos ja seisoi luolan ovella, ja katso, ääni sanoi hänelle: mitä sinulla tässä on (tekemistä), Elia?
14 I aku la hoi oia, Ua ikaika loa ae nei au mamuli o Iehova ke Akua o ko ka lani; no ka mea, ua haalele no na mamo a Iseraela i kau berita, ua hoohiolo hoi i kou mau kuahu, a ua pepehi no hoi i kou poe kaula me ka pahikaua; a owau wale no ka i koe mai, a ua imi mai lakou i ko'u ola e lawe aku.
Hän vastasi: minä olen kiivauksella kiivannut Herran Jumalan Zebaotin tähden; sillä Israelin lapset ovat hyljänneet sinun liittos, kukistaneet sinun alttaris ja tappaneet sinun prophetas miekalla, ja minä ainoasti jäin, ja he etsivät minun henkeäni, ottaaksensa sitä pois.
15 I mai la hoi o Iehova ia ia, E hele, e hoi ma kou aoao i ka waonahele o Damaseko; a hiki aku oe, e poni aku ia Hazaela i alii maluna o Suria;
Mutta Herra sanoi hänelle: palaja tietäs myöten Damaskun korpeen: mene ja voitele Hasael Syrian kuninkaaksi.
16 A o Iehu ke keiki a Nimesi kau e poni ai i alii maluna o ka Iseraela; o Elisai ke keiki a Sapata no Abelamehola kau e poni ai i kaula ma kou hakahaka.
Ja voitele Jehu Nimsin poika Israelin kuninkaaksi; ja Elisa Saphatin poika, AbelMeholasta, voitele prophetaksi sinun siaas.
17 Eia auanei keia, o ka mea pakele i ka pahikaua a Hazela, oia ka Iehu e pepehi ai; a o ka mea pakele i ka pahikaua a Iehu, oia ka Elisai e pepehi ai.
Ja tapahtuu, että joka välttää Hasaelin miekan, se tapetaan Jehulta, ja joka välttää Jehun miekan, se tapetaan Elisalta.
18 Aka, Ke hookoe nei au i na tausani ehiku iloko o ka Iseraela, i na kuli a pau i kukuli ole ia Baala, a me na waha a pau i honi ole ia ia.
Mutta minä jätän seitsemäntuhatta Israeliin: kaikki polvet, jotka ei kumartaneet Baalia, ja kaikki suut, jotka ei hänen suuta antaneet.
19 Hele aku la hoi oia mai laila aku, a loaa ia ia o Elisai ke keiki a Sapata, e oopalau ana ia, o na paa bipi kauo he umikumamalua mamua ona, a oia me ka umikumamalua; a maalo ae o Elia ia ia, a kau ae hoi i kona aahu maluna ona.
Ja hän läksi sieltä ja kohtasi Elisan Saphatin pojan, joka kynti kahdellatoistakymmenellä parilla härkiä, ja hän itse oli niiden kahdentoistakymmenen seassa; ja Elia meni hänen tykönsä ja heitti hameensa hänen päällensä.
20 Haalele ae la hoi oia i na bipi kauo, a hahai aku la mamuli o Elia, i aku la, Ke noi aku nei au e honi au i ko'u makuakane, a me kuu makuwahine, alaila e hahai au mamuli ou. I mai la hoi oia ia ia, E hoi aku, no ka mea, o ke aha la ka'u i hana aku ai ia oe?
Ja hän jätti härjät ja juoksi Elian perässä, ja sanoi: anna minun suuta antaa minun isälleni ja äidilleni, niin minä seuraan sinua; hän sanoi hänelle: mene ja tule jälleen; sillä mitä minä sinulle tein?
21 Hoi hou aku la oia mai ona aku la, a lalau iho la i kekahi paa bipi kauo, a pepehi loa ia, a baila ae la i ko laua io me na mea haua o ka bipi, a haawi ae na na kanaka, a ai iho la lakou. Alaila, ku ae la oia iluna, a hahai aku la mamuli o Elia, a lawelawe ae la nana.
Ja hän palasi hänen tykönsä, ja otti parin härkiä ja uhrasi sen, ja keitti lihan härkäin kaluilla, ja antoi kansalle syödä; ja hän nousi ja seurasi Eliaa, ja palveli häntä.
