I Na Lii 17
1 OLELO aku la hoi o Elia ka Tiseba no ko Gileada, ia Ahaba, Ma ke oia ana o Iehova ke Akua o ka Iseraela imua ona e ku nei au, aole auanei he ua, aole hoi he hau i keia mau makahiki, ma ka'u olelo wale no.
Tisbeläinen Elia, eräs Gileadiin asettuneita siirtolaisia, sanoi Ahabille: "Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, jonka edessä minä seison: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani kautta".
2 Hiki mai la ka olelo a Iehova ia ia, i ka i ana mai,
Ja hänelle tuli tämä Herran sana:
3 E hele oe mai keia wahi aku, a huli hikina ae, a e pee aku ma ke kahawai Kerita mamua o Ioredane.
"Mene pois täältä ja käänny itään päin ja kätkeydy Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella.
4 Eia hoi keia, e inu oe i ko ke kahawai; a ua kauoha ae nei au i na manukoraka e hanai ia oe ilaila.
Sinä saat juoda purosta, ja minä olen käskenyt kaarneiden elättää sinua siellä."
5 Hele aku la hoi oia a hana e like me ka olelo a Iehova; no ka mea, ua hele ia a noho ma ke kahawai Kerita mamua o Ioredane.
Niin hän meni ja teki Herran sanan mukaan: hän meni ja asettui Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella.
6 A lawe mai na manukoraka i ka berena a me ka io ia ia i kakahiaka, a i ka berena a me ka io i ke ahiahi; a inu ae la hoi oia i ko ke kahawai.
Ja kaarneet toivat hänelle leipää ja lihaa aamuin sekä leipää ja lihaa illoin, ja hän joi purosta.
7 Eia kekahi, i ka hala ana'e o na la, maloo iho la ke kahawai, no ka mea, aohe ua ma ka aina.
Mutta jonkun ajan kuluttua puro kuivui, koska siinä maassa ei ollut satanut.
8 A hiki mai ka olelo a Iehova ia ia, i ka i ana mai,
Ja hänelle tuli tämä Herran sana:
9 E ku ae, a hele oe i Sarepeta no Sidona, a e noho malaila: eia hoi, ua kauoha ae nei au i kahi wahine kanemake malaila e hanai ia oe.
"Nouse ja mene Sarpatiin, joka on Siidonin aluetta, ja asetu sinne. Katso, minä olen käskenyt leskivaimon elättää sinua siellä."
10 Ku ae la hoi, a hele ia i Sarepeta; a hiki i ka puka o ke kulanakauhale, aia hoi, malaila ka wahine kanemake e ohi ana i na lala laau; a kahea aku oia i ka wahine, i aku la, Ke noi aku nei au ia oe e lawe mai i wahi wai uuku maloko o ka ipu, e inu au.
Niin hän nousi ja meni Sarpatiin. Ja kun hän tuli kaupungin portille, niin katso, siellä oli leskivaimo keräilemässä puita. Hän huusi tälle ja sanoi: "Tuo minulle vähän vettä astiassa juodakseni".
11 A i kona hele ana e lawe mai, kahea aku la oia ia ia, i aku la, Ke noi aku nei au ia oe e lawe mai na'u i kau wahi berena uuku maloko o kou lima.
Kun hän meni hakemaan, huusi hän hänelle ja sanoi: "Tuo minulle myös palanen leipää kädessäsi".
12 I mai la ka wahine, Ma ke ola ana o Iehova o kou Akua, aole o'u popo palaoa, hookahi wale no piha o ka lima o ka palaoa wali ole, maloko o ka barela, a he wahi aila uuku iloko o kahi omole: eia hoi, e ohi ana au i na lala laau elua e hele au iloko, a e hoomoa'e ia na maua me kuu keiki, e ai maua, a make.
Mutta hän vastasi: "Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole leipäkakkuakaan, vaan ainoastaan kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän öljyä astiassa. Ja katso, kerättyäni pari puuta minä menen leipomaan itselleni ja pojalleni, syödäksemme ja sitten kuollaksemme."
13 I aku la o Elia ia ia, Mai makau oe; aka, e hele a e hana oe e like me kau olelo; aka, e hana mua oe i wahi popo palaoa uuku na'u, a e lawe mai i o'u nei, a mamuli e hana oe na olua me kau keiki.
Niin Elia sanoi hänelle: "Älä pelkää; mene ja tee, niinkuin olet sanonut. Mutta leivo minulle ensin pieni kaltiainen ja tuo se minulle. Leivo sitten itsellesi ja pojallesi.
14 No ka mea, ko i mai nei o Iehova ke Akua o ka Iseraela, Aole e emi iho ka barela palaoa wali ole, aole hoi e pau ae ka omole aila a hiki i ka la e haawi mai ai o Iehova i ka ua ma ka ili o ka honua.
Sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jauhot eivät lopu ruukusta, eikä öljyä ole puuttuva astiasta siihen päivään asti, jona Herra antaa sateen maan päälle."
15 Hele ae la hoi oia a hana e like me ka olelo a Elia; a ai iho la ko kona hale i na la he nui.
Niin hän meni ja teki, niinkuin Elia oli sanonut. Ja hänellä sekä myös Elialla ja vaimon perheellä oli syötävää pitkäksi aikaa.
16 Aole i emi iho ka barela palaoa wali ole, aole hoi i pau ae ka omole aila, e like me ka olelo a Iehova ana i olelo mai ai ma ka lima o Elia.
Jauhot eivät loppuneet ruukusta, eikä öljyä puuttunut astiasta, sen Herran sanan mukaan, jonka hän oli Elian kautta puhunut.
17 Eia kekahi mahope mai o ia mau mea, mai iho la ke keiki a ka wahine ka mea hale, a nui ae la kona mai, aole koe ka hanu iloko ona.
Sen jälkeen vaimon, talon emännän, poika sairastui; ja hänen tautinsa kävi hyvin kovaksi, niin ettei hänessä enää ollut henkeä.
18 Olelo mai la ka wahine ia Elia, Heaha ko kaua, e ke kanaka o ke Akua? Ua hele mai nei anei oe io'u nei e hoakaka mai i ko'u hewa, a e pepehi mai hoi i ka'u keiki?
Silloin vaimo sanoi Elialle: "Mitä minulla on tekemistä sinun kanssasi, Jumalan mies? Sinä olet tullut minun luokseni saattamaan minun pahat tekoni muistoon ja tuottamaan kuoleman minun pojalleni."
19 I aku la oia i ka wahine, E haawi mai i kau keiki ia'u. Lawe ae la oia ia ia mai ko ka wahine poli ae, a hali ae la oia ia ia iluna i kahi keena oluna, i kahi e noho ai oia, a hoomoe iho la ia ia ma kona wahi moe iho;
Mutta hän sanoi hänelle: "Anna poikasi minulle". Ja hän otti tämän hänen sylistään ja vei hänet yliskammioon, jossa asui, ja pani hänet vuoteellensa.
20 A kahea aku la oia ia Iehova, i aku la hoi, E Iehova ko'u Akua, ua lawe mai nei anei oe i ka hewa maluna o ka wahinekanemake, me ia e noho iki ana au, i ka pepehi ana mai i kana keiki?
Ja hän huusi Herraa ja sanoi: "Herra, minun Jumalani, oletko tehnyt niin pahoin tätä leskeä kohtaan, jonka vieraana minä olen, että olet surmannut hänen poikansa?"
21 Hoopalaha ae la oia maluna o ke keiki i na wa ekolu, a kahea aku la ia Iehova, i aku la hoi, E Iehova ko'u Akua, ke pule aku nei au ia oe, e hoi hou mai ka uhane o keia keiki iloko ona.
Sitten hän ojentautui pojan yli kolme kertaa, huusi Herraa ja sanoi: "Herra, minun Jumalani, anna tämän pojan sielun tulla häneen takaisin".
22 Hoolohe mai la hoi o Iehova i ka leo o Elia, a hoi hou mai la ka uhane o ke keiki iloko ona, a ola ae la ia.
Ja Herra kuuli Eliaa, ja pojan sielu tuli häneen takaisin, ja hän virkosi henkiin.
23 Lalau iho la o Elia i ke keiki, a lawe iho mai loko iho o ko luna keena iloko o ka hale, a haawi ae la ia ia i kona makuwahine; i aku la hoi o Elia, E ike hoi, ke ola nei kau keiki.
Ja Elia otti pojan ja toi hänet yliskammiosta alas huoneeseen ja antoi hänet hänen äidillensä. Ja Elia sanoi: "Katso, poikasi elää".
24 Olelo mai la ka wahine ia Elia, Ano, ma keia i ike ai au, he kanaka no ke Akua oe, a o ka olelo a Iehova ma kou waha he oiaio.
Niin vaimo sanoi Elialle: "Nyt minä tiedän, että sinä olet Jumalan mies ja että Herran sana sinun suussasi on tosi".
