I Oihanaalii 21
1 KU e mai la o Satana i ka Iseraela, a hoowalewale mai la ia Davida e helu aku i ka Iseraela.
Ja saatana seisoi Israelia vastaan ja kehoitti Davidin lukemaan Israelia.
2 Olelo aku la o Davida ia Ioaba a i na luna o kanaka, Ou haele, e helu i ka Iseraela, mai Beereseba a hiki i Dana: a e lawe mai i ko lakou helu ana io'u nei, i ike au.
Ja David sanoi Joabille ja kansan ylimmäisille: menkäät ja lukekaat Israel Bersebasta Daniin saakka, ja tuokaat minulle, että minä tietäisin heidän lukunsa.
3 Ekemu mai la o Ioaba, E hoonui o Iehova i kona poe kanaka, a pahaneri hou aku: aka, e kuu haku, e ke alii, aole anei lakou a pau na kauwa a kuu haku? No ke aha la hoi e makemake nei kuu haku ia mea? No ke aha la oia e lilo ai i kumu e lawehala ai o ka Iseraela?
Joab sanoi: Herra enentäköön kansansa sata kertaa suuremmaksi kuin se nyt on. Herrani kuningas, eikö nämät kaikki ole herrani palveliat? miksi siis herrani kysyy sitä? miksi se tulis synniksi Israelille?
4 Aka, ua ikaika ka olelo a ke alii maluna o Ioaba. Nolaila, hele aku la o Ioaba, a kaahele mawaena o Iseraela a pau, a hoi mai la i Ierusalema.
Mutta kuninkaan sana voitti Joabin. Ja Joab meni ja vaelsi koko Israelin ympäri, ja tuli Jerusalemiin.
5 Haawi aku la o Ioaba i ka huina o ka helu ana i na kanaka ia Davida. A o ka helu ana i ka Iseraela a pau, he tausani tausani a me ka haneri tausani keu ka poe i unuhi i ka pahikaua: a no ka Iuda eha haneri a me kanahiku tausani kanaka ka i unuhi i ka pahikaua.
Ja Joab antoi Davidille luetun kansan luvun: ja koko Israelissa oli yksitoistakymmentä kertaa satatuhatta miestä, jotka miekkaa ulos vetivät. Ja Juudassa neljäsataa tuhatta ja seitsemänkymmentä tuhatta miekan vetävää miestä.
6 Aka, aole ia i helu i ka Levi a me ka Beniamina, no ka mea, ua hoowahawahaia ka olelo a ke alii e Ioaba.
Mutta Leviä ja BenJaminia ei hän näiden sekaan lukenut; sillä Joab kauhistui kuninkaan sanasta.
7 A he hewa no ia mea imua o na maka o Iehova; nolaila ia i hahau ai i ka Iseraela.
Mutta asia oli paha Jumalan silmäin edessä; ja hän löi Israelin.
8 Olelo aku la o Davida i ke Akua, Ua hana lapuwale iho nei au i kuu hana ana ia mea: a ke noi aku nei au ia oe, e kala ae oe i ka hewa o kau kauwa; no ka mea, ua hana lapuwale loa no wau.
Ja David sanoi Jumalalle: minä olen raskaasti syntiä tehnyt, että minä sen tehnyt olen: mutta ota palvelias vääryys pois; sillä minä olen sangen tyhmästi tehnyt.
9 Olelo mai la o Iehova ia Gada i ko Davida kaula, i mai la,
Ja Herra puhui Gadille, Davidin näkiälle, sanoen:
10 O hele e hai ia Davida, i ka i ana aku, Eia ka Iehova e olelo mai nei, Ke hoike aku nei au nou i ekolu mau mea; e koho oe i kekahi o lakou, i hana aku ai au ia ia oe.
Mene ja puhu Davidille, sanoen: näin sanoo Herra: kolme minä panen sinun etees: valitse yksi niistä, ja minä teen sen sinulle.
11 A hele mai la o Gada, i mai la ia ia, Eia ka Iehova e olelo mai nei, e koho oe nou,
Ja kuin Gad tuli Davidin tykö, sanoi hän hänelle: näin sanoo Herra: valitse sinulles:
12 I na makahiki wi ekolu paha; a ekolu na malama paha e hee ai imua o kou poe enemi, a loaa mai oukou i ka pahikaua o kou poe enemi; a eia paha, ekolu la o ka pahikaua o Iehova, oia ke ahulau ma ka aina, a o ka anela o Iehova e luku mai ana ma na palena a pau o ka Iseraela. Nolaila hoi, e kuka iho oe i ka olelo na'u e hoihoi aku i ka mea nana au i hoouna mai.
Taikka kolme nälkävuotta, taikka kolmen kuukauden pako vihollistes edessä ja vainollises miekan edessä, että se on käsittävä sinun, eli kolmeksi päiväksi Herran miekka ja ruttotauti maalle, niin että Herran enkeli kadottaa kaikki Israelin rajoilla. Niin ajattele siis nyt, mitä minun pitää häntä vastaamaan, joka minun on lähettänyt.
13 Olelo mai la o Davida ia Gada, He pilikia nui ko'u: e aho e haule iho au ano iloko o ka lima o Iehova; no ka mea, he nui loa kona aloha: aole au make haule iloko o ka lima o kanaka.
David sanoi Gadille: minulla on suuri ahdistus; kuitenkin tahdon minä langeta Herran käsiin, sillä hänen laupiutensa on sangen suuri, en tahdo langeta ihmisten käsiin.
14 A hoouna mai la o Iehova i ke ahulau iluna o ka Iseraela; a make iho la na kanaka o ka Iseraela he kanahiku tausani.
Ja Herra antoi ruttotaudin tulla Israeliin, niin että Israelista lankesi seitsemänkymmentä tuhatta miestä.
15 A hoouna mai la ke Akua i kekahi anela i Ierusalema e luku iho ia wahi: a i kona luku ana, nana mai la o Iehova, a hoololi iho la i kona manao hoino mai; a i mai la ia i ka anela nana i luku mai, U'oki, e alia kou lima ano. A ku iho la ka anela o Iehova ma kahi hehi palaoa o Orenana ka Iebusa.
Ja Jumala lähetti enkelin Jerusalemiin hukuttamaan sitä; ja hukuttaissa katsoi Herra siihen ja katui sitä pahaa, ja sanoi enkelille, joka hukutti: nyt on kyllä, pidä kätes ylös! Mutta Herran enkeli seisoi Ornanin Jebusilaisen riihen tykönä.
16 Nana ae la na maka o Davida iluna, a ike aku la i ka anela o Iehova e ku ana mawaena o ka honua a o ka lani, a he pahikaua i unuhiia ma kona lima i oia'ku maluna o Ierusalema. Alaila, o Davida a me na lunakahiko i aahuia i ke kapa inoino, haule iho la lakou ilalo ke alo.
Ja David nosti silmänsä ja sai nähdä Herran enkelin seisovan maan ja taivaan välillä, ja ulosvedetyn miekan hänen kädessänsä ojennetun Jerusalemin päälle. Niin lankesi David ja vanhimmat kasvoillensa, puetetut säkeillä.
17 Olelo aku la o Davida i ke Akua, Aole anei owau ka mea i kauoha aku e heluia'i na kanaka? Owau io no ka mea i hewa, a i hana i keia mea ino maoli. Aka, o keia poe hipa, heaha ka lakou i hana'i? Ke noi aku nei au ia oe, e Iehova kuu Akua, e kau mai i kou lima maluna iho o'u a o ka ohana a ko'u makuakane; aole maluna o kou poe kanaka, e make ai lakou.
Ja David sanoi Jumalalle: enkö minä se ole, joka annoin lukea kansan? minä se olen, joka syntiä tein ja aivan pahoin tein. Mitä nämät lampaat tehneet ovat? Herra Jumalani, anna kätes olla minun ja minun isäni huoneen päälle, ja ei sinun kansalles vaivaksi.
18 Alaila, kauoha mai la ka anela o Iehova ia Gada, e olelo aku ia Davida, e pii aku o Davida, a e kukulu i kuahu no Iehova ma kahi hehi palaoa o Orenana ka Iebusa.
Ja Herran enkeli sanoi Gadille että hän sanois Davidille, että David menis ja rakentais Herralle alttarin Ornanin Jebusilaisen riiheen.
19 Pii aku la o Davida no ka olelo ana a Gada, ana i olelo ai ma ka inoa o Iehova.
Ja David meni Gadin sanan jälkeen, jonka hän Herran nimeen puhunut oli.
20 Haliu ae la o Orenana ihope, a ike aku la i ka anela, alaila pee iho la oia a me kana mau keikikane eha me ia. E hehi palaoa ana o Orenana.
Vaan kuin Ornan käänsi itsensä ja näki neljän poikansa kanssa enkelin, lymyttivät he heitänsä; sillä Ornan tappoi nisuja.
21 A i ka hele ana mai o Davida io Orenana la, nana ae la o Orenana, a ike aku la ia Davida, a hele aku la ia iwaho o kahi hehi palaoa, a kulou iho la ia imua o Davida, ilalo ke alo ma ka honua.
Kuin David meni Ornanin tykö, näki Ornan ja havaitsi Davidin, ja meni riihestä ulos ja lankesi kasvoillensa Davidin eteen maahan.
22 Alaila, i mai la o Davida ia Orenana, E haawi mai oe i ka wahi hehi palaoa, i kukulu iho ai au ilaila i kuahu no Iehova: e haawi mai oe ia'u ia no ke kumukuai maoli: i hookiia'i ke ahulau mai na kanaka aku.
Ja David sanoi Ornanille: anna minulle sen riihen sia, rakentaakseni siihen Herralle alttarin; anna se minulle täyden rahan edestä, että vitsaus lakkais kansasta.
23 I aku la o Orenana ia Davida, E lawe oe nou, a e hana iho kuu haku ke alii i ka mea pono imua o kona maka. Aia hoi, ke haawi aku nei au i na bipi no na mohaikuni, a me na laau kaa palaoa i wahie, a me ka palaoa i mohaiai: ke haawi aku nei au ia a pau loa.
Ja Ornan sanoi Davidille: ota sinulles ja tee, herrani kuningas, kuin sinulle kelpaa. Katso, minä annan myös härkiä polttouhriksi ja aseita puiksi, ja nisuja ruokauhriksi: kaikki minä annan.
24 Olelo mai la o Davida ke alii ia Orenana, Aole, aka, he oiaio no, e kuai no au ia wahi no ke kumukuai maoli: no ka mea, aole au e lawe i kau no Iehova, aole hoi e kaumaha aku i na mohaikuni i kuai ole ia.
Mutta kuningas David sanoi Ornanille: ei niin, vaan minä tahdon peräti ostaa sen täydellä rahalla; sillä en minä ota sitä, mikä sinun on, Herralle ja tee polttouhria maksamata.
25 A uku aku o Davida ia Orenana i eono haneri sekela gula ma ke kaupaona ana, no ia wahi.
Niin David antoi Ornanille sen sian edestä kuudensadan siklin painon kultaa.
26 A hana iho la o Davida i kuahu no Iehova malaila, a kaumaha aku la i na mohaikuni, a me na mohai hoomalu, a kahea aku la oia ia Iehova; a maliu mai la oia ia ia mai ka lani mai i ke ahi maluna o ke kuahu mohaikuni.
Ja David rakensi siinä Herralle alttarin ja uhrasi polttouhria ja kiitosuhria, ja rukoili Herraa; ja hän kuuli hänen tulella taivaasta polttouhrin alttarilla.
27 Kauoha mai la o Iehova i ka anela; a hoihoi ae la ia i ka pahikaua maloko o kona wahi.
Ja Herra sanoi enkelille, että hän pistäis miekkansa tuppeensa.
28 Ia manawa no, a ike aku la o Davida ua maliu mai o Iehova ia ia ma kahi hehi palaoa o Orenana ka Iebusa, alaila mohai aku la ia ma ia wahi.
Kuin David näki Herran kuulleeksi häntä Ornanin Jebusilaisen riihessä, uhrasi hän siellä.
29 No ka mea, o ka halelewa o Iehova, a Mose i hana'i iloko o ka waoakua, a me ke kuahu mohaikuni, aia no ia i kela manawa ma kahi kiekie o Gibeona.
Sillä Herran maja, jonka Moses oli tehnyt korvessa, ja polttouhrin alttari olivat silloin Gibeonin korkeudella.
30 Aka, aole i hiki ia Davida ke hele ilaila e ninau i ke Akua imua ona: no ka mea, ua makau oia i ka pahikaua o ka anela o Iehova.
Ja ei David taitanut mennä sen eteen kysymään Jumalaa; sillä hän oli peljästynyt Herran enkelin miekkaa.
