Zabura 130

1 Waƙar haurawa. Daga cikin zurfafa na yi kuka gare ka, ya Ubangiji;

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Syvyydessä minä huudan sinua, Herra.

2 Ya Ubangiji, ka ji muryata. Bari kunnuwanka su saurara ga kukata ta neman jinƙai.

Herra, kuule minun ääneni: vaarinottakaan korvas rukousteni äänestä.

3 In kai, ya Ubangiji, za ka lissafta zunubai, Ya Ubangiji, wa zai tsaya?

Jos sinä, Herra, soimaat syntiä: Herra, kuka siis pysyy?

4 Amma tare da kai akwai gafartawa, saboda haka ake tsoronka.

Sillä sinun tykönäs on anteeksi antamus, että sinua peljättäisiin.

5 Zan jira Ubangiji, raina zai jira, kuma a cikin maganarsa na sa zuciyata.

Minä odotan Herraa: sieluni odottaa, ja minä toivon hänen sanansa päälle.

6 Raina na jiran Ubangiji fiye da yadda mai tsaro yakan jira safiya, fiye da yadda mai tsaro yakan jira safiya.

Sieluni vartioitsee Herraa huomenvartiosta toiseen huomenvartioon asti.

7 Ya Isra’ila, sa zuciya ga Ubangiji, gama tare da Ubangiji akwai ƙauna marar ƙarewa kuma tare da shi akwai cikakkiyar fansa.

Israel toivokaan Herran päälle; sillä Herralla on armo, ja runsas lunastus hänellä.

8 Shi kansa zai fanshi Isra’ila daga dukan zunubansu.

Ja hän lunastaa Israelin kaikista synneistänsä.