Zabura 120

1 Waƙar haurawa. Na yi kira ga Ubangiji cikin damuwata, ya kuwa amsa mini.

Matkalaulu. Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle.

2 Ka cece ni, ya Ubangiji, daga leɓuna masu ƙarya da kuma daga harsuna masu yaudara.

Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä.

3 Me zai yi maka, me kuma ya fi, ya kai harshe mai yaudara?

Mitä hän sinulle antaa ja mitä siihen vielä lisää, sinä petollinen kieli?

4 Zai hukunta ku da kibiyoyi masu tsini na jarumi, tare da garwashin wuta na itacen tsintsiya.

Väkivaltaisen teräviä nuolia ynnä kinsteripensaan tulisia hiiliä!

5 Kaitona da nake zama a Meshek, da nake zama a ciki tentunan Kedar!

Voi minua, että minun täytyy oleskella muukalaisena Mesekissä, asua Keedarin majojen keskellä!

6 Da daɗewa na zauna a cikin waɗanda suke ƙin salama.

Kauan on minun sieluni täytynyt asua niiden seurassa, jotka rauhaa vihaavat.

7 Ni mutum ne mai salama; amma sa’ad da na yi magana, su sai su yi ta yaƙi.

Minä pidän rauhan, mutta jos sanan sanon, niin he ovat sotaan valmiit.