Ayuba 29
1 Ayuba ya ci gaba da jawabinsa,
Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
2 “Da ma ina nan lokacin da ya wuce baya can, kwanakin da Allah yake lura da ni,
"Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
3 lokacin da fitilarsa take haske a kaina na yi tafiya cikin duhu tare da haskensa.
jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
4 Kwanakin da nake tasowa, lokacin da abokantakar Allah ta sa wa gidana albarka,
Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
5 lokacin da Maɗaukaki yana tare da ni, kuma’ya’yana suna kewaye da ni,
jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
6 lokacin da ake zuba madara a inda nake takawa, duwatsu kuma suna ɓulɓulo mini man zaitun.
jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
7 “Sa’ad da na je ƙofar birni na zauna a bainin jama’a,
Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
8 matasan da suka gan ni sukan ja gefe tsofaffi kuma suka tashi tsaye;
niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
9 sarakuna suka yi shiru suka rufe bakunansu da hannuwansu;
päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
10 Muryar manya ta yi tsit harshensu ya manne a rufin bakunansu.
Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
11 Duk wanda ya ji ni ya yaba mini waɗanda suka gan ni kuma sun amince da ni,
Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
12 domin na ceci matalauta waɗanda suka nemi taimako, da marasa mahaifi waɗanda ba su da wanda zai taimake su.
minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
13 Mutumin da yake bakin mutuwa ya sa mini albarka. Na faranta wa gwauruwa zuciya.
Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
14 Na yafa adalci ya zama suturata; gaskiya ita ce rigata da rawanina.
Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
15 Ni ne idon makafi kuma ƙafa ga guragu.
Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
16 Ni mahaifi ne ga masu bukata; na tsaya wa baƙo.
Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
17 Na karya ƙarfin mugaye na ƙwato waɗanda suke riƙe da haƙoransu.
Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
18 “Na yi tunani cewa, ‘Zan mutu a cikin gidana, kwanakina da yawa kamar turɓayar ƙasa.
Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
19 Jijiyoyina za su kai cikin ruwa, kuma raɓa za tă kwanta a rassana dukan dare.
Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
20 Ɗaukakata za tă kasance tare da ni garau, bakana koyaushe sabo ne a hannuna.’
Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
21 “Mutane suna mai da hankali su saurare ni, suna yin shiru don su ji shawarata.
He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
22 Bayan da na yi magana, ba su ƙara ce kome ba. Maganata ta shige su.
Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
23 Sukan jira ni kamar yadda ake jiran ruwan sama. Sukan sha daga cikin maganganuna kamar mai shan ruwan bazara.
He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
24 Sa’ad da na yi musu murmushi da ƙyar sukan yarda; hasken fuskata yana da daraja a gare su.
Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
25 Na zaɓar masu inda za su bi na kuma zauna kamar sarkinsu; na zauna kamar sarki a cikin rundunansu; ina nan kamar mai yi wa masu makoki ta’aziyya.
Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
