< Sòm 132 >

1 Yon chan pou monte vè tanp lan. Sonje, SENYÈ, pou koz David, ak tout soufrans li an,
Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa,
2 jan li te sèmante a SENYÈ a, e te fè ve a Toupwisan a Jacob la:
hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:
3 Anverite, mwen p ap antre lakay mwen, ni kouche sou kabann mwen;
"Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani,
4 mwen p ap kite zye m dòmi, ni pòpyè zye m fèmen,
minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,
5 jiskaske m jwenn yon kote pou SENYÈ a, yon abitasyon pou Toupwisan a Jacob la.
ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle".
6 Men koute, nou te tande koze sa a nan Éphrata, nou te twouve l nan plèn Jaar a.
Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.
7 Annou antre nan abitasyon Li a. Annou fè adorasyon kote machpye twòn Li an ye a.
Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen.
8 Leve, O SENYÈ, vini nan plas repo Ou a, Ou menm avèk lach fòs Ou.
Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.
9 Kite prèt Ou yo abiye nan ladwati, e kite fidèl Ou yo chante ak lajwa.
Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.
10 Pou koz David, sèvitè Ou a, pa vire fas kont onksyone Ou a.
Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.
11 SENYÈ a te sèmante a David anverite. Sou (sila) Li p ap fè bak: “Nan fwi a kò Ou, mwen va etabli sou twòn Ou.
Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.
12 Si fis ou yo kenbe akò Mwen ak temwayaj ke Mwen va enstwi yo, fis pa yo tou va chita sou twòn Ou an jis pou tout tan.”
Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti."
13 Paske SENYÈ a te chwazi Sion. Li te vle l pou abitasyon Li.
Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:
14 “Sa se plas repo Mwen, jis pou tout tan. Isit la Mwen va rete, paske Mwen te vle sa.
"Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.
15 Mwen va beni pwovizyon li ak abondans. Mwen va satisfè malere li yo ak pen.
Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.
16 Anplis, Mwen va abiye prèt li yo ak Sali, e fidèl li yo va chante byen fò ak lajwa.
Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.
17 La Mwen va koze kòn a David la boujonnen pou l parèt. Mwen te prepare yon lanp pou onksyone pa M nan.
Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.
18 Lènmi li yo, Mwen va abiye yo ak wont. Men sou li menm, kouwòn li an va briye.”
Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa."

< Sòm 132 >