< Sòm 130 >
1 Yon chan pou monte vè tanp lan. Soti nan pwofondè abim nan, mwen te kriye a Ou menm, O SENYÈ.
Veisu korkeimmassa Kuorissa. Syvyydessä minä huudan sinua, Herra.
2 SENYÈ, koute vwa mwen! Kite zòrèy Ou rete atantif a vwa siplikasyon mwen yo.
Herra, kuule minun ääneni: vaarinottakaan korvas rukousteni äänestä.
3 Si Ou menm, SENYÈ, ta sonje inikite yo, O SENYÈ, se kilès ki ta kab kanpe?
Jos sinä, Herra, soimaat syntiä: Herra, kuka siis pysyy?
4 Men avèk Ou menm, gen padon, pou moun ta gen reverans Ou.
Sillä sinun tykönäs on anteeksi antamus, että sinua peljättäisiin.
5 Mwen tann SENYÈ a. Nanm mwen ap tann e nan pawòl Li, mwen mete espwa m.
Minä odotan Herraa: sieluni odottaa, ja minä toivon hänen sanansa päälle.
6 Nanm mwen ap tann SENYÈ a plis pase gadyen k ap tann maten rive a. Anverite, plis pase gadyen k ap tann maten rive a.
Sieluni vartioitsee Herraa huomenvartiosta toiseen huomenvartioon asti.
7 O Israël, mete espwa nan SENYÈ a. Paske kote SENYÈ a ye, gen mizerikòd. Avèk Li, gen redanmsyon an abondans.
Israel toivokaan Herran päälle; sillä Herralla on armo, ja runsas lunastus hänellä.
8 Li va fè redanmsyon Israël de tout inikite Li yo.
Ja hän lunastaa Israelin kaikista synneistänsä.