< Sòm 126 >

1 Yon chan pou monte vè tanp lan Lè SENYÈ a te fè mennen tounen kaptif Sion yo, nou te tankou (sila) ki fè rèv yo.
Matkalaulu. Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, niin me olimme kuin unta näkeväiset.
2 Nan lè sa a, bouch nou te plen ak ri lajwa e lang nou avèk kri lajwa. Konsa, yo te di pami nasyon yo: “SENYÈ a te fè gwo bagay pou yo.”
Silloin oli meidän suumme naurua täynnä, ja kielemme riemua täynnä; silloin sanottiin pakanain keskuudessa: "Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan".
3 SENYÈ a te fè gwo bagay yo pou nou. Nou kontan.
Niin, Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan; siitä me iloitsemme.
4 Fè retounen kaptif nou yo, O SENYÈ, kon rivyè nan dezè a.
Herra, käännä meidän kohtalomme, niinkuin sadepurot Etelämaassa.
5 (Sila) ki simen ak dlo nan zye yo Va rekòlte avèk gwo kri lajwa.
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat.
6 (Sila) ki soti ap kriye akoz chàj makout semans lan. Men l ap retounen ankò ak kri lajwa, akoz chàj pakèt rekòlt l ap pote a.
He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat.

< Sòm 126 >