< Sòm 124 >
1 Yon Sòm pou monte vè tanp lan. Yon Sòm David. Si se pa t SENYÈ a ki te pou nou, kite Israël di koulye a,
Matkalaulu; Daavidin virsi. Ellei Herra olisi meidän kanssamme-näin sanokoon Israel-
2 Si se pa t SENYÈ a ki te pou nou, lè lezòm te leve kont nou yo,
ellei Herra olisi meidän kanssamme, kun ihmiset nousevat meitä vastaan,
3 Alò, yo t ap gen tan fin vale nou tou vivan, lè kòlè yo te limen kont nou an.
niin he meidät elävältä nielisivät, kun heidän vihansa syttyy meitä vastaan;
4 Nan lè sa a, dlo yo t ap fin anglouti nou nèt. Kouran dlo yo ta fin pase sou nanm nou.
niin vedet upottaisivat meidät, virta tulvisi meidän sielumme ylitse;
5 Nan lè sa a, dlo anraje yo t ap fin pase sou nanm nou.
niin tulvisivat kuohuvat vedet meidän sielumme ylitse.
6 Beni se SENYÈ a, ki pa t livre nou pou chire nan dan yo.
Kiitetty olkoon Herra, joka ei antanut meitä heidän hammastensa raadeltaviksi.
7 Nanm nou gen tan fin chape tankou yon zwazo ki sòti nan pèlen a moun k ap fè lachas yo. Pèlen an fin kase e nou chape.
Meidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin paulasta: paula katkesi, ja me pääsimme pois.
8 Sekou nou se nan non SENYÈ a, ki te fè syèl la ak tè a.
Meidän apumme on Herran nimi, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.