Sòm 122

1 Yon Sòm pou monte vè tanp lan. Yon Sòm David. Mwen te kontan lè yo te di mwen, “Annou ale lakay SENYÈ a.”

Matkalaulu; Daavidin virsi. Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: "Menkäämme Herran huoneeseen".

2 Pye nou kanpe anndan pòtay ou yo, O Jérusalem!

Meidän jalkamme saavat seisoa sinun porteissasi, Jerusalem;

3 Jérusalem, ki bati kon yon vil ki kole dyanm ansanm,

sinä Jerusalem, rakennettu kaupungiksi, johon kokoonnutaan yhteen,

4 sou (sila) tribi yo konn monte, menm tribi a SENYÈ yo, yon òdonans pou Israël, pou bay remèsiman a non SENYÈ a.

jonne sukukunnat vaeltavat, Herran sukukunnat, niinkuin Israelille on säädetty, kiittämään Herran nimeä.

5 Paske la, twòn yo te plase pou jijman, twòn lakay David yo.

Sillä siellä ovat tuomioistuimet, Daavidin huoneen istuimet.

6 Priye pou lapè Jérusalem. (Sila) ki renmen ou yo va pwospere.

Toivottakaa rauhaa Jerusalemille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat.

7 Ke lapè kapab anndan miray ou yo, e pwosperite nan palè ou yo.

Rauha olkoon sinun muuriesi sisällä, olkoon onni sinun linnoissasi.

8 Pou koz a frè m yo ak zanmi mwen yo, m ap di koulye a, “Ke lapè anndan ou”.

Veljieni ja ystävieni tähden minä sanon: olkoon sinulla rauha.

9 Pou koz a kay SENYÈ a, Bondye nou an, mwen va chache byen ou.

Herran, meidän Jumalamme, huoneen tähden minä tahdon etsiä sinun parastasi.