Sòm 122

1 Yon Sòm pou monte vè tanp lan. Yon Sòm David. Mwen te kontan lè yo te di mwen, “Annou ale lakay SENYÈ a.”

Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

2 Pye nou kanpe anndan pòtay ou yo, O Jérusalem!

Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

3 Jérusalem, ki bati kon yon vil ki kole dyanm ansanm,

Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

4 sou (sila) tribi yo konn monte, menm tribi a SENYÈ yo, yon òdonans pou Israël, pou bay remèsiman a non SENYÈ a.

Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

5 Paske la, twòn yo te plase pou jijman, twòn lakay David yo.

Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

6 Priye pou lapè Jérusalem. (Sila) ki renmen ou yo va pwospere.

Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

7 Ke lapè kapab anndan miray ou yo, e pwosperite nan palè ou yo.

Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

8 Pou koz a frè m yo ak zanmi mwen yo, m ap di koulye a, “Ke lapè anndan ou”.

Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

9 Pou koz a kay SENYÈ a, Bondye nou an, mwen va chache byen ou.

Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.