Sòm 121

1 Yon Sòm pou monte vè tanp lan Mwen leve zye m vè mòn yo. Se kibò sekou mwen va sòti?

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä nostan silmäni mäkiin päin, joista minulle apu tulee.

2 Sekou m sòti nan SENYÈ a, ki te fè syèl la ak tè a.

Minun apuni tulee Herralta, joka taivaan ja maan tehnyt on.

3 Li p ap kite pye ou chape. (Sila) ki kenbe ou a p ap kabicha, ni dòmi.

Ei hän salli jalkas horjua; eikä se torku, joka sinua kätkee.

4 Gade byen, (Sila) ki kenbe Israël p ap kabicha, ni Li p ap dòmi.

Katso, joka Israelia varjelee, ei se torku eli makaa.

5 SENYÈ a se gadyen ou. SENYÈ a se lonbraj a men dwat ou.

Herra kätkeköön sinua: Herra on sinun varjos, sinun oikialla kädelläs,

6 Solèy p ap frape ou lajounen, ni lalin pandan lannwit.

Ettei aurinko sinua polttaisi päivällä, eikä kuu yöllä.

7 SENYÈ a va pwoteje ou de tout mal. Li va kenbe nanm ou.

Herra kätkeköön sinun kaikesta pahasta: hän kätkeköön sinun sielus!

8 Li va pwoteje ou lè ou sòti ak lè ou antre, depi nan moman sa a e jis rive pou tout tan.

Herra kätkeköön sinun uloskäymises ja sisällekäymises, hamasta nyt ja ijankaikkiseen!