Sòm 120

1 Yon chanson pou monte vè tanp lan Nan gran twoub mwen an, mwen te kriye a SENYÈ a. Li te reponn mwen.

Matkalaulu. Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle.

2 Delivre nanm mwen, O SENYÈ, de lèv k ap bay desepsyon, de lang ki plen manti yo.

Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä.

3 Kisa pou W ta resevwa, e kisa pou m ta fè ou, O lang mansonjè?

Mitä hän sinulle antaa ja mitä siihen vielä lisää, sinä petollinen kieli?

4 Flèch pwent file a gèrye yo, avèk chabon pye gayak tou limen.

Väkivaltaisen teräviä nuolia ynnä kinsteripensaan tulisia hiiliä!

5 Malè a mwen, paske mwen demere nan tant a Méschec, Paske mwen rete pami tant a Kédar yo!

Voi minua, että minun täytyy oleskella muukalaisena Mesekissä, asua Keedarin majojen keskellä!

6 Nanm mwen gen demè li avèk (sila) ki rayi lapè yo pandan twòp tan.

Kauan on minun sieluni täytynyt asua niiden seurassa, jotka rauhaa vihaavat.

7 Mwen vle lapè, men lè m pale, se lagè yo pito.

Minä pidän rauhan, mutta jos sanan sanon, niin he ovat sotaan valmiit.