Sòm 116
1 Mwen renmen SENYÈ a, paske Li tande vwa m, avèk siplikasyon mwen yo.
Sitä minä rakastan, että Herra kuulee minun rukoukseni äänen;
2 Akoz Li te panche zòrèy Li bò kote m, pou sa, mwen va rele non Li pandan tout tan ke m viv.
Että hän korvansa kallistaa minun puoleeni; sentähden minä avukseni huudan häntä elinaikanani.
3 Kòd lanmò yo te antoure m, e laperèz fòs lanmò te vini sou mwen. Mwen te jwenn twoub ak gwo tristès. (Sheol h7585)
Kuoleman paulat ovat minun piirittäneet, ja helvetin ahdistukset ovat minun löytäneet: minä tulin vaivaan ja tuskaan. (Sheol h7585)
4 Alò, mwen te rele non SENYÈ a. O SENYÈ, mwen sipliye Ou, sove lavi mwen!
Mutta minä avukseni huudan Herran nimeä: o Herra, pelasta minun sieluni!
5 Ranpli ak gras ak ladwati, se SENYÈ a. Wi, Bondye nou an plen ak mizerikòd.
Herra on armollinen ja vanhurskas, ja meidän Jumalamme on laupias.
6 SENYÈ a toujou pwoteje moun senp yo. Mwen te abese mwen nèt e Li te sove mwen.
Herra kätkee yksinkertaiset: kuin minä olin kovin vaivattu, niin hän minua autti.
7 Reprann repo ou, O nanm mwen, paske Bondye te aji nan bonte Li avèk ou.
Palaja taas, minun sieluni, sinun lepoos; sillä Herra tekee hyvästi sinulle.
8 Paske Ou te delivre nanm mwen devan lanmò, zye m pou m pa kriye, pye m pou m pa glise tonbe.
Sillä sinä olet sieluni temmannut pois kuolemasta, silmäni kyynelistä, jalkani kompastuksesta.
9 Mwen va mache devan SENYÈ a nan peyi moun vivan an.
Minä vaellan Herran edessä eläväin maassa.
10 Mwen te kwè, pou sa mwen te di: “Mwen te vrèman aflije.”
Minä uskon, sentähden minä puhun; mutta minä sangen vaivataan.
11 Mwen te di nan mitan gwo twoub mwen yo: “Tout moun se mantè”.
Minä sanoin hämmästyksessä: kaikki ihmiset ovat valehteliat.
12 Kisa mwen kapab bay a SENYÈ a Pou tout bonte Li anvè mwen?
Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa, jotka hän minulle teki?
13 Mwen va leve wo koup sali a, e rele non SENYÈ a.
Minä otan sen autuaallisen kalkin, ja saarnaan Herran nimeä.
14 Mwen va peye tout ve mwen yo anvè SENYÈ a. Wi, nan prezans tout pèp Li a!
Minä maksan lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.
15 Byen chè nan zye SENYÈ a, se lanmò a fidèl Li yo.
Hänen pyhäinsä kuolema on kallis Herran edessä.
16 O SENYÈ, anverite, mwen se sèvitè Ou. Mwen se sèvitè Ou, fis a sèvant Ou an. Ou fin lache kòd mwen yo.
O Herra! minä olen sinun palvelias, minä olen sinun palvelias, sinun piikas poika: sinä olet minun siteeni vallallensa päästänyt.
17 A Ou menm, mwen va ofri yon sakrifis remèsiman, e va rele sou non SENYÈ a.
Minä uhraan sinulle kiitosuhria, ja Herran nimeä saarnaan.
18 Mwen va peye ve mwen yo a SENYÈ a. Wi, kite l fèt nan prezans a tout pèp Li a!
Minä maksan Herralle lupaukseni kaiken hänen kansansa edessä,
19 Nan lakou lakay SENYÈ a, nan mitan nou menm, O Jérusalem, Louwe SENYÈ a!
Herran huoneen esikartanoissa, keskellä sinua, Jerusalem. Halleluja!
