Sòm 103
1 Yon Sòm David Beni SENYÈ a, O nanm mwen! Tout sa ki nan mwen, beni sen non Li!
Davidin Psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!
2 Beni SENYÈ a, O nanm mwen, e pa janm bliye benefis Li yo,
Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,
3 ki padone tout inikite ou yo, ki geri tout maladi ou yo,
Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;
4 ki rachte lavi ou soti nan fòs la, ki kouwone ou avèk lanmou dous avèk mizerikòd;
Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;
5 ki satisfè ane ou yo avèk bon bagay, Pou jenès ou vin renouvle tankou èg la.
Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.
6 SENYÈ a fè zèv ladwati pou tout (sila) ki oprime yo.
Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät.
7 Li te fè chemen Li yo byen klè a Moïse, zèv Li yo a fis Israël yo.
Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.
8 SENYÈ a plen mizerikòd ak gras, lan nan kòlè e ranpli avèk lanmou dous.
Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.
9 Li p ap toujou goumen ak nou, ni Li p ap kenbe kòlè Li jis pou tout tan.
Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti.
10 Li pa t aji avèk nou selon peche nou yo, ni rekonpanse nou selon inikite nou yo.
Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen.
11 Paske menm jan syèl yo pi wo pase tè a, menm jan an lanmou dous Li a ye anvè (sila) ki krent Li yo.
Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät.
12 Menm jan lès lwen lwès la, Se konsa li te retire transgresyon nou yo lwen nou.
Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme.
13 Menm jan ke yon papa gen konpasyon pou pitit li yo, se konsa ke SENYÈ a gen konpasyon pou (sila) ki krent Li yo.
Niinkuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä;
14 Paske Li menm, Li konnen jan nou fèt. Li sonje byen ke nou pa plis ke pousyè.
Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
15 Men pou lòm, jou li yo se tankou zèb. Tankou yon flè nan chan, se konsa li fleri.
Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:
16 Depi van fin pase sou li, li pa la ankò e plas li a pa rekonèt li ankò.
Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.
17 Men lanmou dous a SENYÈ a, soti pou tout tan jis rive pou tout tan sou (sila) ki gen lakrent Li yo e ladwati Li a pitit pitit li yo,
Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin,
18 pou (sila) ki kenbe akò Li yo, e sonje règleman Li yo pou fè yo.
Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä.
19 SENYÈ a te etabli twòn li nan syèl la e souverènte li regne sou tout bagay.
Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.
20 Beni SENYÈ a, nou menm, zanj Li yo, pwisan nan fòs, ki akonpli pawòl Li, ki obeyisan a vwa pawòl Li!
Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin.
21 Beni SENYÈ a, nou tout, lame Li yo, nou menm ki sèvi Li nan fè volonte Li.
Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa.
22 Beni SENYÈ a, nou tout, zèv Li yo, nan tout kote nan wayòm Li an. Beni SENYÈ a, O nanm mwen!
Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa.
