Jòb 7
1 “Èske lòm pa oblije fè kòve sou latè? Èske jou li yo pa tankou jou a yon ouvriye jounalye?
Eikö ihminen aina pidä oleman sodassa maan päällä; ja hänen päivänsä ovat niinkuin orjan päivät?
2 Tankou esklav ki rale souf pou rive nan lonbraj, tankou jounalye k ap tann kòb li,
Niinkuin palvelia halajaa varjoa, ja orja työnsä loppua,
3 se konsa mwen jwenn mwa yo plen mizè, e nwit plen ak gwo twoub k ap dezinyen pou mwen.
Niin olen minä minulleni saanut turhat kuukaudet, ja minulla on monta murheellista yötä ollut.
4 Lè m kouche mwen di: ‘Se kilè m ap leve?’ Men nwit lan kontinye; m ap vire tounen jis rive nan maten.
Kuin minä levätä panin, sanoin minä: Koskahan minä nousen? ja sitte lueskelen, koska ehtoo tullee: minä olen ravittu kävellyksistä hamaan pimeyteen asti.
5 Chè m abiye ak vè ak kal ki fèt ak pousyè. Po m vin di e li koule pij.
Minun lihani on puetettu madoilla ja maan tomulla; minun nahkani on ahvettunut ja hyljätyksi tullut.
6 Jou m yo mache pi vit ke mach aparèy tise a. Yo fini sanzespwa.
Minun päiväni ovat lentäneet nopiammasti pois kuin syöstävä ja kuluneet ilman viivytystä.
7 Sonje byen ke lavi m pa plis ke yon souf; zye m p ap wè sa ki bon ankò.
Muista, että minun elämäni on tuuli, ja minun silmäni ei palaja hyvää näkemään.
8 Zye a sila ki wè m yo, p ap wè m ankò. Zye Ou va sou mwen, men mwen p ap la ankò.
Ja ei yksikään silmä, joka minun nyt näkee, pidä minua enempi näkemän. Sinun silmäs katsokoon minua, sitte minä hukun.
9 Jan yon nwaj vin disparèt, li ale nèt. Konsa sila ki desann nan sejou lanmò a pa p monte ankò. (Sheol h7585)
Pilvi raukee ja menee pois: niin myös se, joka menee alas hautaan, ei nouse jälleen, (Sheol h7585)
10 Li p ap retounen ankò lakay li, ni plas li p ap rekonèt li ankò.
Eikä palaja jälleen huoneesensa, ei myös hänen siansa häntä enää tunne.
11 “Akoz sa a, mwen p ap met fren nan bouch mwen. Mwen va pale nan doulè lespri m; mwen va plenyen nan lespri anmè mwen.
Sentähden en minä estä suutani; minä puhun henkeni ahtaudessa, ja juttelen sieluni murheessa.
12 Èske se lanmè mwen ye, oswa bèt jeyan lanmè a, pou Ou te mete gad sou mwen?
Olenko minä meri eli valaskala, että sinä minun niin kätket?
13 Si mwen di: ‘Kabann mwen va ban m repo, sofa m va soulaje plent mwen,’
Kuin minä ajattelin: minun vuoteeni lohduttaa minun, ja minun kehtoni saattaa minulle levon, koska minä itselleni puhun;
14 answit, Ou fè m krent ak rèv, e teworize m ak vizyon;
Niin sinä peljätät minua unilla, ja kauhistat minua näyillä,
15 jiskaske nanm mwen ta chwazi mouri toufe; pito lanmò olye doulè mwen yo.
Että minun sieluni sois itsensä hirtetyksi, ja minun luuni kuolleiksi.
16 Mwen fin epwize nèt; mwen p ap viv tout tan. Kite mwen sèl, paske jou mwen yo pa plis ke yon souf.
Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat.
17 Kisa lòm ye pou Ou reflechi sou li e pou Ou bay ka li enpòtans,
Mikä on ihminen, ettäs hänen suurena pidät, ja panet hänen sydämees?
18 pou Ou fè l pase egzamen chak maten e fè l pase eprèv chak moman?
Sinä etsit häntä joka päivä, ja koettelet häntä aina.
19 Èske Ou p ap janm sispann gade m, ni kite mwen anpè jiskaske m fin vale krache m?
Miksi et minusta luovu, ja päästä minua, siihen asti että minä sylkeni nielisin?
20 Èske mwen te peche? Kisa mwen te fè Ou, Ou menm, ki gadyen lòm? Poukisa Ou te fè m objè tiraj Ou jiskaske mwen vin yon fado pou pwòp tèt mwen?
Minä olen syntiä tehnyt; mitä minun pitää sinulle tekemän, o sinä ihmisten vartia? miksis minun teit sinulles loukkaukseksi ja itselleni kuormaksi?
21 Poukisa konsa Ou pa padone transgresyon mwen yo, e retire inikite mwen yo? Paske koulye a, mwen va kouche nan pousyè a; Ou va chache pou mwen, men m p ap la ankò.”
Ja miksi et minun pahaa tekoani anna anteeksi ja ota pois minun vääryyttäni? Sillä nyt pitää minun makaaman mullassa: ja jos minua aamulla etsit, niin en minä enää ole.
