Jòb 3
1 Lè l fini, Job te ouvri bouch li e te modi jou li te fèt la.
Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
2 Job te di:
Ja Job vastasi ja sanoi:
3 “Kite jou ke m te dwe fèt la peri, ak nwit ki te anonse ‘se yon gason ki fèt la.’
Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.
4 Ke jou sa a kapab vin fènwa nèt. Pa kite Bondye anwo a pran swen li, ni limyè vin klere sou li.
Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
5 Kite fènwa avèk gwo tenèb reklame li. Kite fènwa jou sa a modi li.
Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
6 Selon nwit sa a, kite tenèb sezi li. Kite li pa gen rejwisans nan jou ane a. Kite li pa antre nan chif ki konte mwa yo.
Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
7 Koute byen, kite nwit sa a rete esteril. Pa kite okenn kri lajwa antre ladann.
Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.
8 Kite sila ki konn modi jou yo modi jou sa a, sila ki prè pou fè Levyatan leve kò l.
Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
9 Kite zetwal lannwit li yo vin etenn. Kite li espere limyè, men pa twouve l. E kite li pa wè maten vin parèt,
Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,
10 akoz li pa t fèmen ouvèti vant manman m, ni kache twoub devan zye m.
Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.
11 “Poukisa mwen pa t mouri lè m te fèt? Sòti nan vant li e mouri la menm?
Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?
12 Poukisa jenou yo te resevwa m, e poukisa tete a, pou m ta pran?
Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?
13 Paske koulye a mwen t ap gen tan kouche pou m jwenn lapè; mwen t ap dòmi depi lè sa a e mwen t ap twouve repo,
Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.
14 ansanm ak wa ak konseye latè ki te rebati ansyen mazi yo pou kont yo;
Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;
15 oswa avèk prens ki te gen lò yo, ki t ap plen lakay yo ak ajan;
Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;
16 Oswa kon yon fòs kouch ki kache, mwen pa t ap egziste, kon yon pitit ki pa t janm wè limyè.
Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.
17 La, mechan yo sispann fè laraj, e la moun fatige yo jwenn repo.
Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
18 Prizonye yo alèz ansanm. Yo p ap tande vwa a sipèvizè a.
Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
19 Ni piti, ni gran yo la. E esklav la lib de mèt li.
Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
20 “Poukisa limyè bay a sila ki soufri a, e lavi a nanm anmè a,
Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
21 ki anvi wè lanmò, men nanpwen, e fouye plis pou twouve li pase trezò kache,
Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
22 ki rejwi anpil e fè lwanj lè yo rive nan tonbo a?
Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
23 Poukisa limyè bay a yon nonm ak chemen an kache a, ke Bondye te jennen tout kote a?
Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
24 Paske soupi mwen yo parèt menm moman manje a rive devan ze m. Epi kri mwen yo vide tankou dlo.
Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
25 Paske sa m krent lan te vini sou mwen. Sa ke m pa vle wè a te tonbe sou mwen.
Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
26 Mwen pa alèz, ni mwen pa anpè. Mwen pa jwenn repo, ni m pa kal, men se boulvèsman ki vin parèt.”
Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.
