Jòb 29
1 Jòb tanmen pale ankò, li di:
Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
2 -Ki moun ki va fè m' viv tan lontan an, lè Bondye t'ap voye je sou mwen an?
"Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
3 Lè sa a, Bondye te toujou la avèk mwen. Limyè li te klere anwo tèt mwen, li t'ap moutre m' kote pou m' mete pye m' nan fènwa a.
jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
4 Nan tan sa a, tout zafè m' t'ap mache byen. Bondye te zanmi m'. Li t'ap pwoteje kay mwen.
Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
5 Bondye ki gen tout pouvwa a te toujou la avèk mwen. Mwen t'ap viv nan mitan tout pitit gason m' yo.
jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
6 Bèf ak kabrit mwen yo te konn bay anpil lèt. Pye oliv mwen yo te donnen menm nan tè wòch.
jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
7 Lè mwen parèt pòtay lavil la, lè mwen pran plas mwen nan mitan chèf fanmi yo,
Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
8 wè yo wè m', jenn gason yo mete kò yo sou kote, granmoun yo leve kanpe pa respè pou mwen.
niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
9 Notab yo sispann pale, yo fèmen bouch yo.
päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
10 Ata chèf yo pa ka pale ankò! Lang yo vin lou nan bouch yo.
Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
11 Tout moun ki te wè m' t'ap mache fè lwanj mwen, tout moun ki te tande m' te kontan avè m'.
Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
12 Mwen lonje men bay pòv malere ki nan ka ansanm ak timoun san papa ki san sekou.
minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
13 Moun ki te nan pi gwo mizè t'ap fè lwanj mwen. Mwen te fè kè vèv yo kontan.
Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
14 Mwen te toujou fè sa ki dwat. Mwen pa t' janm nan patipri.
Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
15 Se mwen ki te wè pou avèg yo. Se mwen ki te mache pou kokobe yo.
Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
16 Mwen te yon papa pou pòv malere yo. Mwen te kanpe pou defann kòz etranje yo.
Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
17 Mwen te kraze pouvwa malveyan yo. Mwen sove moun ki te anba men yo.
Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
18 Mwen t'ap di nan kè m': M'a viv kont viv mwen. M'a mouri sou kabann mwen ak kè poze.
Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
19 Mwen te tankou yon pyebwa plante bò larivyè. Sou tout branch li yo se lawouze.
Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
20 Moun pa ta janm sispann fè lwanj mwen. Mwen t'ap toujou gen tout fòs mwen sou mwen.
Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
21 Lè m'ap pale, tout moun fèmen bouch yo. Yo louvri zòrèy yo, y'ap tann konsa konsèy m'ap bay.
He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
22 Pawòl mwen tonbe nan kè yo tankou grenn lapli. Lè m' fin pale, pesonn pa gen anyen pou di ankò.
Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
23 Yo t'ap tann mwen pale tankou tè sèk k'ap tann lapli. Yo rete bouch louvri pou ranmase sa m'ap di.
He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
24 Lè yo dekouraje, mwen fè yon ti ri ak yo. Sa te kont pou remoute kouraj yo.
Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
25 Mwen te kanpe alatèt yo. Mwen mennen yo tankou yon wa k'ap mennen sòlda li yo. Mwen di yo sa pou yo fè. Mwen te ba yo kouraj lè yo nan lafliksyon.
Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
