Ψαλμοί 130

1 ᾠδὴ τῶν ἀναβαθμῶν ἐκ βαθέων ἐκέκραξά σε κύριε

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Syvyydessä minä huudan sinua, Herra.

2 κύριε εἰσάκουσον τῆς φωνῆς μου γενηθήτω τὰ ὦτά σου προσέχοντα εἰς τὴν φωνὴν τῆς δεήσεώς μου

Herra, kuule minun ääneni: vaarinottakaan korvas rukousteni äänestä.

3 ἐὰν ἀνομίας παρατηρήσῃ κύριε κύριε τίς ὑποστήσεται

Jos sinä, Herra, soimaat syntiä: Herra, kuka siis pysyy?

4 ὅτι παρὰ σοὶ ὁ ἱλασμός ἐστιν

Sillä sinun tykönäs on anteeksi antamus, että sinua peljättäisiin.

5 ἕνεκεν τοῦ νόμου σου ὑπέμεινά σε κύριε ὑπέμεινεν ἡ ψυχή μου εἰς τὸν λόγον σου

Minä odotan Herraa: sieluni odottaa, ja minä toivon hänen sanansa päälle.

6 ἤλπισεν ἡ ψυχή μου ἐπὶ τὸν κύριον ἀπὸ φυλακῆς πρωίας μέχρι νυκτός ἀπὸ φυλακῆς πρωίας ἐλπισάτω Ισραηλ ἐπὶ τὸν κύριον

Sieluni vartioitsee Herraa huomenvartiosta toiseen huomenvartioon asti.

7 ὅτι παρὰ τῷ κυρίῳ τὸ ἔλεος καὶ πολλὴ παρ’ αὐτῷ λύτρωσις

Israel toivokaan Herran päälle; sillä Herralla on armo, ja runsas lunastus hänellä.

8 καὶ αὐτὸς λυτρώσεται τὸν Ισραηλ ἐκ πασῶν τῶν ἀνομιῶν αὐτοῦ

Ja hän lunastaa Israelin kaikista synneistänsä.