Mariko 3
1 Ningĩ nĩatoonyire thunagogi rĩngĩ, na thĩinĩ nĩ kwarĩ na mũndũ wonjete guoko.
Kapernaumissa ollessaan Jeesus meni taas synagogaan. Hän näki siellä miehen, jonka toinen käsi oli halvaantunut.
2 Andũ amwe ao nĩmacaragia ũndũ mangĩthitangĩra Jesũ, nĩ ũndũ ũcio makĩmũrora mũno mone kana nĩekũhonia mũndũ ũcio mũthenya wa Thabatũ.
Koska oli sapatti, Jeesuksen vastutajat seurasivat tarkasti hänen liikkeitään. Parantaisiko hän miehen käden? Jos hän sen tekisi, he nostaisivat syytteen häntä vastaan.
3 Nake Jesũ akĩĩra mũndũ ũcio warĩ mwonju guoko atĩrĩ, “Rũgama haha mbere ya andũ othe.”
Jeesus pyysi miestä tulemaan seurakunnan eteen.
4 Ningĩ Jesũ akĩmooria atĩrĩ, “Nĩ ũndũ ũrĩkũ mwĩtĩkĩrie nĩ watho mũthenya wa Thabatũ; nĩ gwĩka wega kana nĩ gwĩka ũũru, nĩ kũhonokia muoyo kana nĩ kũũraga?” No-o magĩkira ki.
Sitten hän kääntyi niihin päin, jotka vihasivat häntä, ja kysyi: »Onko hyvän tekeminen sallittua sapattina? Vai pahaako silloin pitäisi tehdä? Onko tämä päivä annettu meille elämän pelastamista vai tuhoamista varten?» Kukaan ei vastannut.
5 Akĩmarora arakaire, na aiguĩte ũũru nĩ ũndũ wa ũremi wa ngoro ciao, akĩĩra mũndũ ũcio atĩrĩ, “Tambũrũkia guoko gwaku.” Nake agĩgũtambũrũkia, nakuo guoko gũkĩhona biũ.
Jeesus katsoi tuimasti ympärilleen, sillä hän oli pahoillaan nähdessään, miten vähän he välittivät ihmisen hädästä. Jeesus sanoi miehelle: »Ojenna kätesi!» Mies teki niin, ja hetkessä hänen kätensä tuli terveeksi.
6 Hĩndĩ ĩyo Afarisai makiumagara na makĩambĩrĩria gũthugunda me hamwe na Aherodia ũrĩa mangĩũraga Jesũ.
Fariseukset lähtivät kiireesti ulos ja kokoontuivat yhdessä herodilaisten kanssa suunnittelemaan Jeesuksen surmaamista.
7 Nake Jesũ na arutwo ake makiuma kũu magĩthiĩ iria-inĩ, nakĩo gĩkundi kĩnene kĩa andũ kuuma Galili gĩkĩmũrũmĩrĩra.
Sillä aikaa Jeesus ja hänen oppilaansa olivat menneet järvenrantaan. Heitä seurasi suuri ihmisjoukko. Kuulijoita oli tullut kaikkialta Galileasta, Juudeasta,
8 Na rĩrĩa maiguire ũrĩa wothe eekaga, andũ aingĩ magĩũka kũrĩ we moimĩte Judea, na Jerusalemu na Idumea o na mũrĩmo ũrĩa ũngĩ wa Jorodani, o na kuuma kũrĩa gwakuhĩrĩirie Turo na Sidoni.
Jerusalemista, Idumeasta, Jordanin itäpuolelta ja jopa Tyyrosta ja Siidonista saakka. Uutinen Jeesuksen tekemistä ihmeistä oli kiirinyt kaikkialle, ja ihmiset tulivat nyt nähdäkseen hänet omin silmin.
9 Na tondũ wa gĩkundi kĩu, akĩĩra arutwo ake mamũhaarĩrĩrie gatarũ nĩguo gĩkundi kĩu gĩtige kũmũhatĩka.
Jeesus neuvoi oppilaitaan pitämään varalla venettä, johon hän voisi vetäytyä, jos rannalla tungeksiva ihmisjoukko alkaisi liiaksi ahdistaa häntä.
10 Nĩgũkorwo nĩahonetie andũ aingĩ, nĩ ũndũ ũcio arĩa maarĩ na mĩrimũ nĩmatindĩkanaga nĩguo mamũhutie.
Hän oli tehnyt tuona päivänä monta parantamisihmettä, ja siksi suuri joukko sairaita pyrki häntä lähelle voidakseen edes koskettaa häntä.
11 Na rĩrĩa rĩothe ngoma thũku ciamuonaga, ciegũithagia thĩ mbere yake, igakaya ikiugaga atĩrĩ, “Wee nĩwe Mũrũ wa Ngai.”
Ja kun pahan hengen vallassa olevat saivat hänet näkyviinsä, he kaatuivat maahan Jeesuksen eteen ja alkoivat huutaa: »Sinä olet Jumalan Poika!»
12 Nowe agĩcikaania na hinya mũno itikoige we nĩwe ũ.
Mutta Jeesus varoitti ankarasti heitä paljastamasta häntä.
13 Jesũ agĩcooka akĩambata kĩrĩma-inĩ na agĩĩta arĩa eyendeire, nao magĩũka harĩ we.
Myöhemmin Jeesus meni vuorille. Muutamia seurassaan olevia miehiä hän pyysi tulemaan perässä.
14 Akĩamũra ikũmi na eerĩ, akĩmatua atũmwo, nĩgeetha makoragwo nake, na nĩguo amatũmage makahunjie,
Hän valitsi heistä kaksitoista vakituisiksi seuralaisikseen – julistamaan Jumalan hyvää uutista
15 na magĩe na ũhoti wa kũingata ndaimono.
ja vapauttamaan ihmisiä demonien vallasta.
16 Andũ acio ikũmi na eerĩ aathuurire nĩ Simoni (ũrĩa aatuire Petero);
Ne kaksitoista olivat: Simon (jolle hän antoi nimen Pietari),
17 na Jakubu wa Zebedi na mũrũ wa nyina Johana (nao acio akĩmatua Boanerigesi, ũguo nĩ kuuga Ariũ a Marurumĩ);
Jaakob ja Johannes (Sebedeuksen pojat, joita hän kutsui »Ukkosenjylinän pojiksi»),
18 na Anderea, na Filipu na Baritholomayo, na Mathayo, na Toma, na Jakubu wa Alufayo na Thadayo, na Simoni ũrĩa Mũzelote
Andreas, Filippus, Bartolomeus, Matteus, Tuomas, Jaakob (Alfeuksen poika), Taddeus, Simon (vastarintaliikkeen jäsen, joka ajoi Rooman hallituksen väkivaltaista kumoamista)
19 na Judasi Mũisikariota, ũrĩa wamũkunyanĩire.
ja Juudas Iskariot (joka myöhemmin kavalsi Jeesuksen).
20 Ningĩ Jesũ agĩtoonya nyũmba, na o rĩngĩ kĩrĩndĩ gĩkĩũngana o nginya we na arutwo ake makĩremwo nĩ kũrĩa irio.
Kun Jeesus palasi majapaikkaansa, ihmisjoukko alkoi jälleen kokoontua. Pian avunpyytäjiä oli niin paljon, ettei hänellä ollut aikaa edes syödä.
21 Rĩrĩa andũ ao maiguire ũhoro ũcio, magĩthiĩ kũmũnyiita, nĩgũkorwo moigire atĩrĩ, “Nĩagũrũkĩte.”
Kun hänen omaisensa kuulivat tästä kaikesta, he lähtivät hakemaan häntä kotiin. »Hänhän on aivan järjiltään», he sanoivat.
22 Nao arutani a watho arĩa maikũrũkĩte kuuma Jerusalemu makiuga atĩrĩ, “Aiyũrĩtwo nĩ Beelizebuli! Araingata ndaimono na hinya wa mũnene wa ndaimono.”
Mutta juutalaiset lainopettajat, jotka olivat saapuneet paikalle Jerusalemista, sanoivat: »Tuo mies on saatanan vallassa, ja sen vuoksi pahat henkivallat häntä tottelevat.»
23 Nĩ ũndũ ũcio Jesũ akĩmeeta, na akĩmarĩria na ngerekano, akĩmeera atĩrĩ: “Shaitani angĩhota atĩa kũingata Shaitani?
Jeesus kutsui miehet luokseen ja kysyi heiltä käyttäen kaikille tuttuja vertauksia: »Kuinka saatana voi ajaa ulos saatanan?
24 Ũthamaki ũngĩamũkana guo mwene, ũthamaki ũcio ndũngĩtũũra.
Sellainen valtakunta, joka riitaantuu itsensä kanssa, sortuu.
25 Nyũmba ĩngĩamũkana na andũ ayo mokanĩrĩre, nyũmba ĩyo ndĩngĩtũũra.
Koti, joka on täynnä riitaa ja eripuraisuutta, tuhoaa itsensä.
26 Nake Shaitani angĩĩyũkĩrĩra we mwene na aamũkane-rĩ, ndangĩtũũra; nĩ gũthira egũthira.
Ja jos saatana taistelee itseään vastaan, kuinka hän voi saada mitään aikaan, kuinka hän voi jäädä eloonkaan?
27 Na gũtirĩ mũndũ ũngĩhota gũtoonya nyũmba ya mũndũ njamba na amũtunye indo ciake, tiga ambire kuoha mũndũ ũcio njamba. Hĩndĩ ĩyo no rĩo angĩhota kũmũtunya indo cia nyũmba yake.
Voimakas mies täytyy sitoa, ennen kuin hänen taloonsa voidaan tunkeutua ryöstämään hänen omaisuuttaan.
28 Ndamwĩra atĩrĩ na ma, andũ nĩmakarekerwo mehia mao mothe o na irumi ciao ciothe iria magaakorwo marumĩte Ngai nacio.
Totta totisesti: minkä tahansa muun synnin voi saada anteeksi, vieläpä kaikkinaisen rienaamisenkin,
30 Oigire ũguo tondũ moigaga atĩrĩ, “Arĩ na ngoma thũku.”
Hän puhui heille näin, koska he olivat sanoneet, että hän teki ihmeensä saatanan voimalla – sen sijaan, että olisivat tunnustaneet hänen tekevän ne Pyhän Hengen voimalla.
31 Hĩndĩ ĩyo, nyina wa Jesũ na ariũ a nyina na Jesũ magĩũka. Makĩrũgama nja, magĩtũma mũndũ atoonye akamwĩte.
Jeesuksen äiti ja veljet tulivat tuon ihmisiä täynnä olevan talon luo, jossa hän opetti. He lähettivät hänelle sanan, että hän tulisi ulos puhumaan heidän kanssaan.
32 Nakĩo gĩkundi kĩa andũ nĩgĩaikarĩte thĩ hau kĩmũrigiicĩirie, nao makĩmwĩra atĩrĩ, “Maitũguo na ariũ a maitũguo marĩ nja magĩgũcaria.”
»Äitisi ja veljesi ovat ulkona, ja heillä on sinulle asiaa», hänelle ilmoitettiin.
33 Nake akĩmooria atĩrĩ, “Maitũ na ariũ a maitũ nĩ a?”
Jeesus vastasi: »Kuka on minun äitini? Ketkä ovat minun veljiäni?»
34 Agĩcooka akĩrora arĩa maikarĩte mamũrigiicĩirie, akĩmeera atĩrĩ, “Maitũ na ariũ a maitũ nĩ aya!
Ympärillään olevia katsellen Jeesus sanoi: »Nämä ovat minun äitini ja veljeni!
35 Ũrĩa wothe wĩkaga maũndũ marĩa Ngai endaga, ũcio nĩwe mũrũ wa maitũ, na mwarĩ wa maitũ, o na maitũ.”
Jokainen, joka toimii Jumalan tahdon mukaan, on minun veljeni, sisareni ja äitini.»
