Luka 17
1 Nake Jesũ akĩĩra arutwo ake atĩrĩ, “Maũndũ marĩa matũmaga andũ mehie no nginya moke, no mũndũ ũrĩa ũtũmaga maũndũ macio moke kaĩ arĩ na haaro-ĩ!
Jeesus sanoi oppilailleen: »Kiusauksia on aina, mutta ihmisen, joka aiheuttaa kiusauksen, käy huonosti.
2 Nĩ kaba mũndũ ta ũcio ohererwo ihiga rĩa gĩthĩi ngingo aikio iria-inĩ, gũkĩra atũme kamwe ga twana tũtũ tũnini keehie.
Parempi olisi heittää hänet myllynkivi kaulassa mereen kuin antaa hänen aiheuttaa vahinkoa näille pienille lapsille. Varoitan teitä! Mene puhumaan veljesi kanssa, jos hän tekee syntiä, ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi.
3 Nĩ ũndũ ũcio-rĩ, ikaragai mwĩiguĩte. “Mũrũ wa thoguo kana mwarĩ wa thoguo angĩĩhia, mũkaanie, na angĩĩrira-rĩ, mũrekere.
4 Angĩkwĩhĩria maita mũgwanja o mũthenya ũmwe, na maita macio mothe mũgwanja agooka harĩ we agakwĩra atĩrĩ, ‘Nĩndahera,’ nĩ wega ũmũrekere.”
Vaikka hän pahoittaisi mielesi seitsemän kertaa samana päivänä, anna hänelle anteeksi, jos hän joka kerta tulee katuvana luoksesi.»
5 Nao atũmwo makĩĩra Mwathani atĩrĩ, “Tuongerere wĩtĩkio!”
Oppilaat tulivat eräänä päivänä pyytämään Herralta: »Selitä meille, miten saisimme lisää uskoa.»
6 Nake akĩmacookeria atĩrĩ, “Mũngĩkorwo na wĩtĩkio o mũnini ta kabegũ ga karatarĩ-rĩ, mwera mũkũyũ ũyũ atĩrĩ, ‘Kũũrũka, ũkehaande iria-inĩ,’ naguo no ũmwathĩkĩre.
Jeesus vastasi: »Jos teillä olisi sinapinsiemenenkään verran uskoa, voisitte käskeä tuota silkkiäispuuta heittäytymään juurineen mereen, ja se tapahtuisi.
7 “Nĩ mũndũ ũrĩkũ wanyu ũngĩkorwo arĩ na ndungata ya kũmũrĩmĩra na mũraũ kana ya kũmũrĩithĩria ngʼondu, na ndungata ĩyo yoimĩra mũgũnda amĩĩre atĩrĩ, ‘Ũka ũikare thĩ ũrĩe?’
Kun palvelija tulee kyntämästä tai hoitamasta lampaita, hän ei istu heti syömään, vaan valmistaa ensin ruuan isännälleen ja tarjoilee hänelle ennen kuin ottaa itse. Isäntä ei kiittele palvelijaa, koska tämä tekee vain sen, mikä hänelle kuuluu.
8 Githĩ to amĩĩrire atĩrĩ, ‘Thondekera irio cia hwaĩ-inĩ, na wĩhaarĩrie ũnjikarie ngĩrĩa na ngĩnyua; na thuutha ũcio no ũrĩe na ũnyue’?
9 Ningĩ no agĩcookerie ndungata ĩyo ngaatho nĩ gwĩka ũrĩa ĩĩrĩtwo ĩĩke?
10 Ũguo noguo o na inyuĩ, rĩrĩa mweka ũrĩa wothe mwĩrĩtwo mwĩke, ugagai atĩrĩ, ‘Tũrĩ o ndungata itarĩ kĩene; twaruta o wĩra witũ tu.’”
Ei teidänkään pidä odottaa kiitosta siitä, että tottelette minua. Olette vain tehneet velvollisuutenne!»
11 Na rĩrĩ, Jesũ arĩ rũgendo-inĩ rwa gũthiĩ Jerusalemu nĩagereire mũhaka-inĩ wa Samaria na Galili.
Matkalla Jerusalemiin he kulkivat Galilean ja Samarian välistä rajaa.
12 Na rĩrĩa aatoonyaga gatũũra kamwe, agĩtũngwo nĩ andũ ikũmi maarĩ na mũrimũ wa mangũ. Makĩrũgama o haraaya,
Eräässä kylässä alkoi kymmenen leprasairasta huutaa matkan päästä:
13 makĩanĩrĩra na mũgambo mũnene, makiuga atĩrĩ, “Jesũ, Mwathi witũ, tũiguĩre tha!”
»Auta meitä, Jeesus!»
14 Hĩndĩ ĩrĩa aamoonire, akĩmeera atĩrĩ, “Thiĩi mũkeyonanie kũrĩ athĩnjĩri-Ngai.” Na rĩrĩa maathiiaga-rĩ, magĩtherio.
Jeesus katsoi heihin ja sanoi: »Menkää näyttämään papeille, että olette parantuneet.» Matkalla sairaat tulivat terveiksi.
15 Rĩrĩa ũmwe wao onire nĩahonio, akĩhũndũka akĩgooca Ngai na mũgambo mũnene,
Yksi heistä palasi Jeesuksen luo ja huusi riemuissaan: »Kiitos Jumalalle, minä olen terve!»
16 Akĩĩgũithia thĩ magũrũ-inĩ ma Jesũ, akĩmũcookeria ngaatho. Mũndũ ũcio aarĩ Mũsamaria.
Hän heittäytyi Jeesuksen eteen kasvot maata vasten ja ylisti Jeesusta siitä, mitä tämä oli tehnyt. Mies oli halveksittu samarialainen.
17 Jesũ akĩũria atĩrĩ, “Githĩ othe ikũmi matiatherio? Acio angĩ kenda marĩ ha?
Jeesus kysyi: »Eikö teitä ollut kymmenen? Mihin ne yhdeksän jäivät?
18 Gũtirĩ o na ũmwe ũngĩcooka kũhe Ngai ũgooci tiga o mũgeni ũyũ?”
Tämä ulkomaalainenko vain palasi kiittämään Jumalaa?»
19 Agĩcooka akĩmwĩra atĩrĩ, “Ũkĩra wĩthiĩre; gwĩtĩkia gwaku nĩkuo gwatũma ũhone.”
Jeesus sanoi miehelle: »Nouse ja mene. Uskosi on tehnyt sinut terveeksi.»
20 Na rĩrĩ, hĩndĩ ĩmwe Afarisai nĩmoririe Jesũ rĩrĩa ũthamaki wa Ngai ũgooka. Nake akĩmacookeria atĩrĩ, “Ũthamaki wa Ngai ndũũkaga na imenyithia iria mũngĩĩrorera,
Fariseukset kyselivät Jeesukselta: »Milloin Jumalan valtakunta oikein saa alkunsa?» Jeesus vastasi: »Ei Jumalan valtakuntaa voi nähdä näillä silmillä.
21 kana andũ moige atĩrĩ, ‘Ũrĩ haha,’ kana ‘Ũrĩ harĩa,’ tondũ ũthamaki wa Ngai ũrĩ thĩinĩ wanyu.”
On mahdotonta sanoa, että nyt se on alkanut tuolla- tai täälläpäin maata. Jumalan valtakunta on teidän sisimmässänne.»
22 Agĩcooka akĩĩra arutwo ake atĩrĩ, “Ihinda nĩrĩroka rĩrĩa mũkeriragĩria kuona mũthenya ũmwe wa Mũrũ wa Mũndũ, no mũtikawona.
Hän keskusteli oppilaidensa kanssa tästäkin myöhemmin. »Kerran vielä toivotte, että minä olisin kanssanne edes yhden päivän, mutta silloin en enää ole täällä.
23 Andũ nĩmakamwĩra atĩrĩ, ‘Arĩ harĩa!’ kana ‘Arĩ haha!’ Mũtikanatengʼere mũmarũmĩrĩre.
Kuulette huhuja, että olen palannut ja olen siellä tai siellä. Älkää uskoko sellaisiin puheisiin älkääkä lähtekö etsimään minua.
24 O ta ũrĩa rũheni rũhenũkaga rũkamũrĩka matu kuuma mũthia ũmwe nginya ũrĩa ũngĩ, no taguo gũũka kwa Mũrũ wa Mũndũ gũkahaana mũthenya ũcio wake.
Kun todella palaan, siinä ei ole mitään epäselvyyttä. Se näkyy yhtä selvästi kuin salaman leimahdus taivaalla.
25 No rĩrĩ, no nginya ambe one mathĩĩna maingĩ na aregwo nĩ andũ a rũciaro rũrũ.
Mutta sitä ennen minun on kärsittävä paljon. Koko tämä kansa kääntää minulle selkänsä», hän sanoi.
26 “O ta ũrĩa gwatariĩ matukũ-inĩ ma Nuhu, noguo gũkaahaana matukũ-inĩ ma Mũrũ wa Mũndũ.
»Kun minä palaan, ihmiset välittävät Jumalasta yhtä vähän kuin Nooan aikana.
27 Andũ acio maakorirwo makĩrĩa, na makĩnyua, na makĩhikania, na makĩhikio, o nginya mũthenya ũrĩa Nuhu aatoonyire thabina. Hĩndĩ ĩyo kĩguũ kĩnene gĩgĩũka gĩkĩmaniina othe.
Silloin he söivät, joivat ja menivät naimisiin – aivan niin kuin tavallisesti, kunnes eräänä päivänä alkoi nousta tulva. Nooa meni arkkiin, mutta muut hukkuivat.
28 “Ningĩ ũguo noguo gwatariĩ matukũ-inĩ ma Loti. Andũ acio maakorirwo makĩrĩa na makĩnyua, na makĩgũra na makĩendia, na makĩhaanda na magĩaka nyũmba.
Maailma on minun palatessani samanlainen kuin Lootin aikana: ihmiset hoitivat jokapäiväisiä tehtäviään, söivät ja joivat, ostivat ja myivät, viljelivät maata ja rakensivat.
29 No mũthenya ũrĩa Loti oimire Sodomu, mwaki na ũbiriti ikiura ta mbura kuuma igũrũ, ikĩmaniina othe.
Sitten eräänä aamuna Loot lähti Sodomasta, ja taivaasta alkoi sataa tulta ja tulikiveä. Kaikki muut kuolivat.
30 “Ũguo noguo gũkahaana mũthenya ũrĩa Mũrũ wa Mũndũ akaaguũranĩrio.
Samanlaisia ihmiset ovat silloinkin, kun tulen takaisin.
31 Mũthenya ũcio, mũndũ o wothe ũgaakorwo arĩ nyũmba igũrũ, na indo ciake irĩ nyũmba thĩinĩ, ndakanaharũrũke gũcigĩĩra. Ningĩ o na mũndũ ũrĩa ũgaakorwo arĩ mũgũnda ndakanahũndũke agĩĩre kĩndũ.
Jos joku on sinä päivänä ulkona, hänen ei pidä palata sisään kotiinsa, eikä pellolta pidä tulla kaupunkiin –
32 Ta ririkanai mũtumia wa Loti!
muistattehan, miten Lootin vaimon kävi.
33 Mũndũ ũrĩa wothe ũgeragia gũtũũria muoyo wake nĩakoorwo nĩguo, nake ũrĩa wothe ũũragwo nĩ muoyo wake nĩakaũtũũria.
Jokainen, joka pitää kiinni elämästään, menettää sen, mutta joka luopuu elämästään, pelastaa sen.
34 Ngũmwĩra atĩrĩ, ũtukũ ũcio andũ eerĩ nĩmagakorwo makomete ũrĩrĩ ũmwe, nake ũmwe wao akuuo, na ũrĩa ũngĩ atigwo.
Kaksi miestä nukkuu sinä yönä samassa huoneessa: toinen heistä otetaan, toinen jää.
35 Atumia eerĩ nĩmagakorwo magĩthĩa hamwe; ũmwe wao akuuo, na ũrĩa ũngĩ atigwo.
Kaksi naista tekee yhdessä taloustöitä: toinen otetaan, toinen jää. Samoin käy pellolla työssä oleville miehille.»
36 (Ningĩ arũme eerĩ nĩmagakorwo makĩruta wĩra hamwe, ũmwe wao akuuo, ũrĩa ũngĩ atigwo.)”
37 Nao makĩmũũria atĩrĩ, “Kũu nĩ kũ Mwathani?” Nake akĩmacookeria atĩrĩ, “Nderi ciũnganaga harĩa hothe harĩ kĩimba.”
Oppilaat kysyivät: »Missä ja milloin tämä kaikki tapahtuu?» Jeesus vastasi: »Korppikotkat kerääntyvät sinne, missä raato on.»
