Isaia 48
1 “Atĩrĩrĩ, we nyũmba ya Jakubu, ta thikĩrĩria ũhoro ũyũ, o wee wĩtanagio na rĩĩtwa rĩa Isiraeli, na uumĩte rũciaro-inĩ rwa Juda, o inyuĩ mwĩhĩtaga mũkĩgwetaga rĩĩtwa rĩa Jehova, na mũkahooya Ngai wa Isiraeli, o na gũtuĩka mũtimũhooyaga na ma kana na ũthingu,
Kuulkaat tätä, te Jakobin huone, te, joita kutsutaan Israelin nimellä, ja olette kulkeneet Juudan vedestä, te, jotka vannotte Herran nimeen, ja muistatte Israelin Jumalaa, ei kuitenkaan totuudessa eikä vanhurskaudessa.
2 nĩgũkorwo inyuĩ mwĩĩtaga atũũri a itũũra rĩrĩa inene itheru, na mũkehoka Ngai wa Isiraeli, o ũcio rĩĩtwa rĩake arĩ Jehova Mwene-Hinya-Wothe:
Sillä he nimittävät itsensä pyhästä kaupungista, ja luottavat Israelin Jumalaan, jonka nimi on Herra Zebaot.
3 O tene nĩndarathire ũhoro wa maũndũ marĩa magooka, ngĩmaaria na kanua gakwa na ngĩtũma mamenyeke; na o ro rĩmwe ngĩmahingia, namo magĩĩkĩka.
Minä olen ennen ilmoittanut tulevaisia, minun suustani on se lähtenyt, ja minä olen antanut sitä kuulla, ja teen sen myös äkisti, että se tulee.
4 Nĩgũkorwo nĩndamenyaga atĩ wee ũrĩ mũremi mũno, nayo ngingo yaku ĩkahaana ta rũga rũmũ rwa kĩgera, naguo thiithi waku ũgatuĩka ta gĩcango.
Sillä minä tiedän sinun kovaksi, ja sinun niskas on rautasuoni, ja sinun otsas on vaskesta.
5 Nĩ ũndũ ũcio ndakwĩrire maũndũ maya o tene; ngĩkwĩra ũhoro wamo mataanekĩka, nĩgeetha ndũkanoige atĩrĩ, ‘Mĩhianano yakwa ya kũhooywo nĩyo ĩĩkĩte maũndũ macio; mũhianano wakwa wa gwacũhio, na ngai yakwa ya kĩgera nĩcio ciathanire ũhoro wamo.’
Minä olen sen ilmoittanut ennen, ja olen sinun antanut kuulla, ennenkuin se tulikaan, ettes sasnoisi: epäjumalani sen tekee, ja kuvani ja epäjumalani on sen käskenyt.
6 Kũigua nĩmũiguĩte maũndũ macio; ta kĩmarorei mothe. Githĩ mũtikamoimbũra atĩ nĩguo matariĩ? “Kuuma rĩu ndĩĩkwĩraga ũhoro wa maũndũ merũ, ngakwĩra ũhoro wa maũndũ mahithe, o marĩa wee ũtooĩ.
Kaikki nämät sinä kuulit ja näit, ja ette ole sitä ilmoittaneet; sillä minä olen edellä antanut sinun kuulla uusia ja salaisia, joita et sinä tietänyt.
7 Maũndũ macio mathondeketwo o rĩu, na ti ma tene; ndũrĩ waigua ũhoro ũcio, waũigua ũmũthĩ. Nĩ ũndũ ũcio ndũngiuga atĩrĩ, ‘Maũndũ macio nĩndamenyete ũhoro wamo.’
Mutta nyt on se luotu, ja ei siihen aikaan; ja et sinä ole kuullut päivääkään ennen, ettei sinun pitäisi sanoman: katso, sen minä hyvin tiesin;
8 Wee ndũrĩ waigua kana ũkamenya; kuuma o tene matũ maku matirĩ mahingũka. Nĩnjũũĩ wega ũrĩa ũrĩ mũndũ mũgarũ, o na atĩ kuuma waciarwo wetirwo mũremi.
Sillä et sinä sitä kuullut, etkä sinä tietänyt, ja sinun korvas ei ollut siihen aikaan avattu; sillä minä kyllä tiesin sinun peräti sen katsovan ylön, joka olet nimitetty rikkojaksi sinun äitis kohdusta.
9 Nĩngwamba kũrũgamia mangʼũrĩ makwa nĩ ũndũ wa rĩĩtwa rĩakwa; na tondũ wa ũgooci wakwa ndigĩrĩirie mangʼũrĩ macio matigagũkore, nĩguo ndigakũniine biũ.
Minun nimeni tähden olen minä pitkämielinen, ja minun ylistykseni tähden tahdon minä säästää sinua, ettes tulisi hävitetyksi.
10 Atĩrĩrĩ, nĩngũtheretie o na gũtuĩka ti ta ũrĩa betha ĩtheragio; wee-rĩ, ngũgeretie thĩinĩ wa icua rĩa mĩnyamaro.
Katso, minä tahdon koetella sinua, mutta ei niinkuin hopiata, vaan minä teen sinun valituksi murheen pätsissä.
11 Nĩ ũndũ wakwa niĩ mwene, ĩĩ ti-itherũ, nĩ ũndũ wakwa niĩ mwene-rĩ, nĩngeeka ũndũ ũcio. Niĩ mwene-rĩ, ndaahota atĩa gwĩtĩkĩria rĩĩtwa rĩakwa rĩthaahio? Riiri wakwa ndikaũhe mũndũ ũngĩ.
Minun tähteni, tosin minun tähteni tahdon minä tehdä, etten minä häväistyksi tulisi; sillä en minä anna kunniatani toiselle.
12 “Atĩrĩrĩ, wee Jakubu, ta thikĩrĩria, o na wee Isiraeli ũrĩa niĩ njĩtĩĩte: Niĩ nĩ niĩ Ngai; nĩ niĩ wa mbere, o na ningĩ nĩ niĩ wa kũrigĩrĩria.
Kuule minua, Jakob, ja sinä minun kutsuttuni Israel: minä olen, minä olen ensimmäinen ja viimeinen.
13 Guoko gwakwa kĩũmbe nĩkuo kwahaandire mĩthingi ya thĩ, na guoko gwakwa kwa ũrĩo gũgĩtambũrũkia matu; rĩrĩa ndaameta, mothe marũgamaga o hamwe.
Minun käteni on myös perustanut maan ja minun oikia käteni on kämmenellä mitannut taivaan: mitä minä kutsun, se on kohta valmis.
14 “Cookanĩrĩrai hamwe inyuothe na mũthikĩrĩrie: Nĩ mĩhianano ĩrĩkũ ya kũhooywo ĩrĩ yoimbũranĩra maũndũ macio? Mũndũ ũrĩa Jehova ethuurĩire manyiitanĩre nake nĩwe ũkaahingia muoroto wake wa gũũkĩrĩra bũrũri wa Babuloni; guoko gwake nĩkuo gũgookĩrĩra andũ a Babuloni.
Kootkaat teitänne kaiki ja kuulkaat, kuka on heidän seassansa näitä ilmoittanut? Herra rakastaa häntä, sentähden on hän osoittava tahtonsa Babelissa, ja käsivartensa Kaldealaisissa.
15 Niĩ, o niĩ-rĩ, nĩnjarĩtie; ĩĩ nĩguo, nĩ niĩ ndĩmwĩtĩte, na nĩngamũrehe, na nĩakagaacĩra wĩra-inĩ wake.
Minä, minä olen sen sanonut; minä olen hänen kutsunut, ja hänen johdattanut, ja hänen tiensä menestyy hänelle.
16 “Nguhĩrĩriai mũthikĩrĩrie ũhoro ũyũ: “Kuuma o kĩambĩrĩria ndirĩ ndaaria ũhoro na hitho; maũndũ macio makĩoneka, niĩ ngoragwo ho.” Na rĩu Mwathani Jehova nĩwe ũndũmĩte, we mwene o na Roho wake.
Tulkaat tänne minun tyköni, ja kuulkaat tätä: en minä ole ennen salaa puhunut, siitä ajasta, kuin se oli puhuttu, olin minä siellä; ja nyt lähetti minun Herra, Herra, ja hänen henkensä.
17 Jehova, o we Mũkũũri waku, o we Mũtheru wa Isiraeli, ekuuga atĩrĩ: “Niĩ nĩ niĩ Jehova Ngai waku, ũrĩa ũkũrutaga maũndũ marĩa makwagĩrĩire, na nowe ũkuonagĩrĩria njĩra ĩrĩa wagĩrĩirwo nĩkũgera.
Näin sanoo Herra sinun pelastajas, Israelin Pyhä: minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinulle opetan mikä tarpeellinen on, ja johdatan sinua tietä, jotas käyt.
18 Naarĩ korwo nĩmwaiguĩte maathani makwa, thayũ wanyu ũngĩahaanire ta rũũĩ rũgũtherera, naguo ũthingu wanyu ũhaane ta makũmbĩ ma iria-inĩ.
O jospa sinä pitäisit minun käskyistäni vaarin! niin sinun rauhas olis niinkuin virta, ja vanhurskautes niinkuin meren aalto.
19 Njiaro cianyu ingĩaingĩhire o ta mũthanga, nacio ciana cianyu cingĩhe ta hĩndĩ cia mũthanga iria itangĩtarĩka; rĩĩtwa rĩao rĩtingĩkaaniinwo, kana rĩanangwo, rĩeherio mbere yakwa.”
Ja sinun siemenes olis niinkuin santa ja kohtus hedelmä niinkuin hänen someronsa; joiden nimeä ei pitäisi hävitettämän eli pyyhittämän pois minun edestäni.
20 Umai bũrũri wa Babuloni, mwĩtharei, muume kũrĩ andũ a Babuloni! Anĩrĩrai ũhoro ũyũ na kayũ kanene mũkenete, na mũhunjie ndũmĩrĩri ĩno. Mĩtũmei nginya ituri-inĩ cia thĩ; ugai atĩrĩ, “Jehova nĩakũũrĩte ndungata yake Jakubu.”
Lähtekäät Babelista, paetkaat Kaldealaisten tyköä iloisella äänellä, ilmoittakaat ja kuuluttakaat tätä, viekäät se aina maailman ääriin, ja sanokaat: Herra on pelastanut palveliansa Jakobin.
21 Matianyootire hĩndĩ ĩrĩa aamatoongoreirie werũ-inĩ; nĩamarutĩire maaĩ kuuma rwaro-inĩ rwa ihiga; o na ningĩ agĩatũra rwaro rwa ihiga, namo maaĩ makiuma ho.
Ei heitä jano vaivannut, kuin hän johdatti heitä korvessa, hän antoi heille vuotaa vettä kalliosta; hän halkasi kallion, ja siitä vuosi vesi.
22 Jehova ekuuga atĩrĩ, “Andũ arĩa aaganu matikagĩa na thayũ o na rĩ.”
Mutta jumalattomalla, sanoo Herra, ei ole rauhaa.
