Isaia 34
1 Atĩrĩrĩ, inyuĩ ndũrĩrĩ, ũkai hakuhĩ mũthikĩrĩrie; o na inyuĩ andũ a mabũrũri tegai matũ mũigue! Thĩ o nayo nĩĩigue, o na kĩrĩa gĩothe kĩrĩ kuo, o hamwe na mabũrũri, na kĩrĩa gĩothe kiumaga kuo!
Astukaa esiin, te kansat, ja kuulkaa; te kansakunnat, tarkatkaa. Kuulkoon maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja kaikki, mikä siitä kasvaa.
2 Nĩgũkorwo Jehova nĩarakarĩire ndũrĩrĩ ciothe; mangʼũrĩ make marĩ kũrĩ mbũtũ ciao ciothe cia ita. Nĩagaciniina ithire biũ, nĩagacineana ciũragwo.
Sillä Herra on vihastunut kaikkiin kansoihin ja kiivastunut kaikkiin heidän joukkoihinsa; hän on vihkinyt heidät tuhon omiksi, jättänyt heidät teurastettaviksi.
3 Andũ arĩa moragĩtwo magaateo o ro ũguo, na mũnungo wa ciimba ciao wambate na igũrũ; nacio irĩma ihaane ta irindĩtwo nĩ thakame yao.
Heidän surmattunsa viskataan pois, ja niitten raadoista nousee löyhkä, ja vuoret valuvat heidän vertansa.
4 Njata ciothe cia igũrũ nĩigathira, narĩo igũrũ rĩkũnjwo o ta ibuku rĩa gĩkũnjo; nayo mbũtũ ya njata cia matu-inĩ ĩgwe o ta ũrĩa mathangũ ma mũthabibũ maahooha magũũaga, na o ta ũrĩa ngũyũ ciahooha igũũaga kuuma mũkũyũ-inĩ.
Kaikki taivaan joukot menehtyvät, taivas kääritään kokoon niinkuin kirja, ja kaikki sen joukot varisevat alas, niinkuin lehdet varisevat viinipuusta, niinkuin viikunapuusta raakaleet.
5 Rũhiũ rwakwa rwa njora rũnyuĩte rũkanyootoka rũrĩ o kũu matu-inĩ; ta rora, rũraikũrũkĩra Edomu rũrĩ na ituĩro, o andũ acio niinĩte biũ.
Sillä minun miekkani taivaassa on juopunut vimmaan; katso, se iskee alas Edomiin, tuomioksi kansalle, jonka minä olen vihkinyt tuhoon.
6 Rũhiũ rwa njora rwa Jehova rũiyũrĩtwo nĩ thakame, na rũkahumbĩrwo nĩ maguta: nĩ thakame ya tũtũrũme na ya mbũri, na maguta ma higo cia ndũrũme. Nĩgũkorwo Jehova arĩ na igongona kũu Bozara, na kũũragana kũnene kũu Edomu.
Herran miekka on verta täynnä, rasvaa tiukkuva, karitsain ja kauristen verta, oinasten munuaisrasvaa. Sillä Herralla on uhri Bosrassa, suuri teurastus Edomin maassa.
7 Nacio mbogo nĩikooraganĩrio hamwe, o na tũtegwa na ndegwa iria nene. Bũrũri wao nĩũgaacagacio nĩ thakame, naruo rũkũngũ rũrindwo nĩ maguta.
Villihärkiä kaatuu yhteen joukkoon, mullikoita härkien mukana. Heidän maansa juopuu verestä, ja heidän multansa tiukkuu rasvaa.
8 Nĩgũkorwo Jehova arĩ na mũthenya wa kwĩrĩhĩria, arĩ na mwaka wa kũherithania, nĩguo arũĩrĩre kĩhooto gĩa Zayuni.
Sillä Herralla on koston päivä, maksun vuosi Siionin asian puolesta.
9 Tũrũũĩ twa Edomu tũkaagarũrwo tũtuĩke rami, naruo rũkũngũ rwakuo rũtuĩke mwaki wa ũbiriti; naguo bũrũri wake ũtuĩke o ta rami ĩgwakana mwaki!
Edomin purot muuttuvat pieksi ja sen multa tulikiveksi; sen maa tulee palavaksi pieksi.
10 Naguo mwaki ũcio ndũkahorio mũthenya na ũtukũ; ndogo yaguo ĩgaatũũra ĩtoogaga igũrũ nginya tene. Gũgaakira ihooru njiarwa nginya njiarwa, na gũtirĩ mũndũ ũgaacooka gũtuĩkanĩria kuo rĩngĩ.
Ei sammu se yöllä eikä päivällä, iäti nousee siitä savu; se on oleva raunioina polvesta polveen, ei kulje siellä kukaan, iankaikkisesta iankaikkiseen.
11 Ndundu ya werũ-inĩ na ndundu ĩrĩa ĩgambaga nĩikegwatĩra kũndũ kũu; nayo ndundu ĩrĩa nene na ihuru nĩkuo igaaka itara ciacio. Ngai nĩagathima Edomu na gĩthimi gĩa kĩrigiicano, na agũthime na kabirũ ka ihooru.
Sen perivät pelikaanit ja tuonenkurjet, kissapöllöt ja kaarneet asuvat siellä; ja hän vetää sen ylitse autiuden mittanuoran ja tyhjyyden luotilangan.
12 Gũtigakorwo kĩndũ andũ akuo arĩa marĩ igweta mangĩĩta ũthamaki, ariũ a mũthamaki a kũu othe nĩmagathira.
Ei ole siellä enää ylimyksiä huutamassa ketään kuninkaaksi, kaikki sen ruhtinaat ovat poissa.
13 Mĩigua nĩĩkamerera nyũmba ciakuo cia ũthamaki iria njirigĩre, thabai na mĩtare ĩmere ciĩgitĩro-inĩ ciakuo cia hinya. Gũgaatuĩka ũtũũro wa mbwe, na ciikaro cia ndundu.
Ja sen palatsit kasvavat orjantappuroita, sen linnat polttiaisia ja ohdakkeita; siitä tulee aavikkosutten asunto, kamelikurkien tyyssija.
14 Nyamũ cia werũ-inĩ nĩigacemania na hiti, nacio mbũri cia gĩthaka nĩikananĩria; kũu nĩkuo nyamũ cia ũtukũ igaakomaga, na ciĩyonere gwa kũhurũka.
Siellä erämaan ulvojat ja ulisijat yhtyvät, metsänpeikot toisiansa tapaavat. Siellä yksin öinen syöjätär saa rauhan ja löytää lepopaikan.
15 Ndundu nĩĩgaka gĩtara kũu, ĩrekagĩrie matumbĩ mayo kuo, nĩĩkamatũrĩkia na ĩrere njui ciayo rungu rwa mathagu mayo; ningĩ kũu nokuo hũngũ ikoongana igĩrĩ igĩrĩ, o njamba na nga yayo.
Siellä nuolikäärme pesii ja laskee munansa, kuorii ne ja kiertyy kerälle pimentoonsa. Sinne haarahaukatkin kokoontuvat yhteen.
16 Atĩrĩrĩ, tuĩriai ũhoro ibuku-inĩ rĩa gĩkũnjo rĩa Jehova, na mũrĩthome: Gũtirĩ nyamũ o na ĩmwe yacio ĩkaaga kuoneka kuo, na gũtirĩ njamba ĩkaaga nga yayo. Nĩgũkorwo nĩ kanua ka Jehova gaathanĩte ũguo, na Roho wake nĩwe ũgacicookanĩrĩria.
Etsikää Herran kirjasta ja lukekaa: ei yhtäkään näistä ole puuttuva, ei yksikään toistansa kaipaava. -"Sillä minun suuni on niin käskenyt." -Hänen henkensä on ne yhteen koonnut.
17 Nĩwe ũcigayagĩra igai rĩacio; guoko gwake gũciheaga kĩrĩa acithimĩire. Nĩikegwatĩra igai rĩu rĩtuĩke rĩacio nginya tene, na itũũre kuo nginya njiarwa na njiarwa.
Hän on heittänyt arpaa niitten kesken, ja hänen kätensä on sen niille mittanuoralla jakanut; ne perivät sen ikiajoiksi, asuvat siellä polvesta polveen.
