< Isaia 32 >
1 Atĩrĩrĩ, nĩgũkagĩa mũthamaki wa gũthamaka na ũthingu, na kũgĩe na anene a gwathana na kĩhooto.
Katso, kuningas on hallitseva oikeudella; ja pääruhtinaat vallitsevat, oikeutta pitämään voimassa.
2 O mũndũ agaatuĩka ta handũ ha kwĩgitia rũhuho, na ha kwĩyũa mbura ya kĩhuhũkanio, o na atuĩke ta tũrũũĩ twa maaĩ tũgũtherera werũ-inĩ, o na ta kĩĩruru kĩa rwaro rũnene rwa ihiga bũrũri-inĩ ũrĩ na nyoota.
Että jokainen on niinkuin joku, joka tuulelta varjeltu on, ja niinkuin joku, joka sadekuurolta on peitetty, niinkuin vesi-ojat kuivassa paikassa, niinkuin suuren vuoren varjo kuivassa maassa.
3 Namo maitho ma andũ arĩa moonaga matikaahingwo mage kuona, namo matũ ma arĩa maiguaga nĩmagathikĩrĩria.
Ja näkeväiset silmät ei pidä pimenemän; ja kuulevaisten korvat pitää visun vaarin ottaman.
4 Mũndũ ũrĩa ũhĩkaga gwĩka maũndũ ateciirĩtie wega, nĩakamenya maũndũ na ataũkĩrwo nĩmo, naruo rũrĩmĩ rũrĩa rũtondoiraga nĩrũkaaria o wega.
Ja hulluin pitää oppiman taitoa, ja sopera kieli pitää selkeäksi tuleman ja selkeästi puhuman.
5 Gũtirĩ hĩndĩ ĩngĩ mũndũ mũkĩĩgu agaacooka kũgĩa igweta, kana kĩmaramari gĩcooke gũtĩĩo mũno.
Ei hullua pidä enää pääruhtinaaksi kutsuttaman, eikä ahnetta herraksi.
6 Nĩgũkorwo mũndũ mũkĩĩgu aragia ũrimũ, na meciiria make mathugundaga maũndũ mooru: Mũndũ ũcio ekaga maũndũ matarĩ ma ũ-ngai, na akamemerekia maũndũ ma gũcambia Jehova; arĩa ahũtu amatigaga matarĩ na gĩa kũrĩa, na arĩa anyootu akamaima maaĩ ma kũnyua.
Sillä tyhmä puhuu tyhmyydessä, ja hänen sydämensä on pahuudesssa; että hän olis ulkokullaisuudessa; ja saarnais Herrasta väärin, että hän sillä isoovaiset sielut nälkään näännyttäis, ja kieltäis janoovaisilta juoman.
7 Mĩthiĩre ya mũndũ kĩmaramari no ya waganu, athugundaga o maũndũ mooru ma kũniinithia andũ arĩa athĩĩni na ũhoro wa maheeni, o na rĩrĩa mathaithana ma mũbatari marĩ ma kĩhooto.
Sillä ahneen hallitus ei ole muu kuin vahinko; sillä hän löytää kavaluuden hävittääksensä raadollisia väärillä sanoilla, silloinkin kun köyhä oikeuttansa puhuu.
8 No rĩrĩ, mũndũ ũrĩa mũtaana eciiragia o maũndũ ma ũtugi, na maũndũ macio ma ũtugi nĩmo egũtũũra ekaga.
Mutta toimellinen päämies pitää toimellisia neuvoja; ja toimellisissa menoissa hän vahvana pysyy.
9 Atĩrĩrĩ inyuĩ andũ-a-nja aya mũtarĩ ũndũ ũmũthĩĩnagia, arahũkai mũthikĩrĩrie mũgambo wakwa; o na inyuĩ airĩtu aya mũtarĩ ũndũ mwĩtigagĩra, ta iguai ũrĩa nguuga!
Nouskaat, te suruttomat vaimot, kuulkaat minun ääntäni; te rohkiat tyttäret, ottakaat korviinne minun puheeni.
10 Mwaka na matukũ matarĩ maingĩ maathira-rĩ, inyuĩ mũtarĩ ũndũ mwĩtigagĩra, nĩmũkainaina; nĩgũkorwo gũtigakorwo na magetha ma thabibũ, o na kana gũkorwo na magetha mangĩ.
Ajastajan ja päivän perästä pitää teidän vapiseman, jotka niin rohkiat olette; sillä ei tule yhtään viinan eloa, eikä tule yhtään kokoomusta.
11 Atĩrĩrĩ, inyuĩ andũ-a-nja aya mũtarĩ ũndũ ũmũthĩĩnagia, inainai nĩ kũmaka; inainai inyuĩ airĩtu aya mũtarĩ ũndũ mwĩtigagĩra! Rutai nguo cianyu mũtigwo njaga, mũcooke mwĩohe makũnia njohero.
Peljästykäät, te suruttomat vaimot, vaviskaat, te rohkiat; te riisutaan, paljastetaan ja kupeista vyötetään.
12 Mwĩhũũrei ithũri, mũrĩrĩre mĩgũnda yanyu ĩrĩa mĩega, o na mĩthabibũ ĩrĩa ĩciaraga mũno,
Rinnoille lyödään valittaen ihanaisista pelloista ja hedelmällisistä viinapuista.
13 na mũrĩrĩre bũrũri wa andũ akwa, ũcio ũmerete mĩigua na congʼe: ĩĩ ti-itherũ, cakaĩrai nyũmba ciothe cia ikeno, na itũũra rĩrĩa inene rĩrĩ na ndũhiũ cia arĩĩu.
Sillä minun kansani pellossa pitää orjantappurat ja ohdakkeet kasvaman; niin myös kaikissa ilohuoneissa, iloisessa kaupungissa.
14 Nĩgũkorwo ciĩgitĩro iria nũmu nĩigatiganĩrio, narĩo itũũra rĩu inene rĩiyũrĩte andũ rĩtigwo ũtheri; o na nyũmba ya mũthamaki na mũthiringo mũraihu igaatuĩka bũrũri ũteanĩirio nginya tene, gũtuĩke bũrũri wa gũtũũhagwo nĩ ndigiri, na ũrĩithio wa ndũũru cia mbũri,
Sillä salit pitää hyljättämän, ja kansan paljous kaupungissa pitää vähenemän; niin että tornit ja linnat pitää tuleman ijankaikkiseksi luolaksi, ja metsän pedoille iloksi, ja laumoille laitumeksi;
15 nginya rĩrĩa tũgaitĩrĩrio Roho kuuma igũrũ, naguo werũ ũgarũrwo ũtuĩke mũgũnda mũnoru, na mũgũnda ũcio mũnoru ũhaane ta mũtitũ.
Siihenasti että Henki korkeudesta vuodatetaan meidän päällemme: silloin tulee korpi peltomaaksi, ja peltomaa luetaan metsäksi.
16 Ciira ũgaatũũra ũtuagwo na kĩhooto kũu werũ-inĩ, naguo ũthingu ũtũũre kũu mũgũnda-inĩ ũcio mũnoru.
Ja oikeus asuu korvessa, ja vanhurskaus peltomaassas;
17 Maciaro ma ũthingu ũcio nĩ thayũ; naguo uumithio wa ũthingu ũgaakorwo ũrĩ ũhooreri na kwĩhoka Ngai nginya tene.
Ja vanhurskauden työ on rauha, ja vanhurskauden hyödytys ijankaikkinen hiljaisuus ja lepo.
18 Andũ akwa magaatũũraga ciikaro cia thayũ, matũũre kũndũ gũtarĩ ũgwati, na mahurũkage kũndũ gũtarĩ na thĩĩna.
Niin että minun kansani on asuva rauhan huoneessa, turvallisissa majoissa ja jalossa levossa.
19 O na mbura ya mbembe ĩngĩgũithia mĩtĩ ya mũtitũ thĩ, narĩo itũũra inene rĩaraganio biũ-rĩ,
Mutta rakeet pitää oleman alhaalla metsissä; ja kaupungin pitää alhaalla mataloissa paikoissa oleman.
20 kaĩ inyuĩ nĩmũkarathimwo-ĩ, mũhaandage mbegũ cianyu gũkuhĩ na tũrũũĩ, nacio ngʼombe na ndigiri cianyu irĩithagio kũndũ guothe.
Hyvin teidän menestyy, jotka kylvätte joka paikassa vetten tykö; ja annatte härkäin ja aasein käydä jaloillansa niiden päällä.