Hosea 14
1 Wee Isiraeli-rĩ, cookerera Jehova Ngai waku. Mehia maku nĩmo makũgũithĩtie!
Käänny, Israel, Herran sinun Jumalas tykö; sillä sinä olet langennut sinun pahain tekois tähden.
2 Thiĩ na ciugo ũcookerere Jehova, ũmwĩre atĩrĩ, “Tũrekere mehia maitũ mothe, na ũtwamũkĩre na wega waku, nĩguo tũhote gũkũrutĩra igongona rĩa gũkũgooca na mĩromo iitũ.
Ottakaat teillenne nämät sanat, ja kääntykäät Herran tykö, ja sanokaat hänelle: Anna meille kaikki synnit anteeksi, ja tee meille hyvin, niin me uhraamme sinulle meidän huultemme mullit.
3 Ashuri ndangĩhota gũtũhonokia; tũtikũhaica mbarathi cia ita. Tũtirĩ hĩndĩ ĩngĩ tũgaacooka gwĩta kĩrĩa tũthondekete na moko maitũ ‘ngai ciitũ,’ nĩgũkorwo thĩinĩ waku ciana cia ngoriai nĩciiguagĩrwo tha.”
Ei Assur meitä auta, emme myös tahdo enään astua orhitten päälle, emmekä sano enään meidän käsialallemme: Te olette meidän jumalamme; sillä sinun tykönäs löytää orpo armon.
4 “Nĩngamahonia kũrĩa maanoora njĩra, na ndĩmende ndĩyendeire; nĩgũkorwo marakara makwa nĩmamehereire.
Niin minä taas olen parantava heidän erhetyksensä, mielelläni minä heitä rakastan; sillä minun vihani on käännetty heistä pois.
5 Ngaatuĩka ta ime harĩ Isiraeli; nake akaarirũka ta gĩtoka. Agaikũrũkia mĩri yake ehaande o ta mĩtarakwa ya Lebanoni.
Minä tahdon Israelille olla niinkuin kaste, että hän kukoistaa niinkuin kukkanen, ja hänen juurensa leviävät niinkuin Libanon.
6 Thuuna ciake nĩigakũra. Ũthaka wake ũgaatuĩka ta wa mũtĩ wa mũtamaiyũ, naguo mũtararĩko wake ũtuĩke ta mũtarakwa wa Lebanoni.
Hänen oksansa pitää hajooman, että hän itse olis ihanainen niinkuin öljypuu, ja hänen pitää hajuaman niinkuin Libanon.
7 Andũ nĩmagatũũra rĩngĩ kĩĩruru-inĩ gĩake. Nake akaarura ta ngano. Akaarirũka ta mũthabibũ, nayo ngumo yake ĩtuĩke ta ya ndibei ya kuuma Lebanoni.
Ja heidän pitää taas istuman hänen varjonsa alla, ja jyvistä itsensä ravitseman, ja kukoistuman niinkuin viinapuu. Ja hänen muistonsa pitää niinkuin Libanonin viina oleman.
8 Wee Efiraimu, ndĩ na ũhoro ũngĩ ũrĩkũ na mĩhianano ya kũhooywo? Nĩngamũcookeria ũhoro na ndĩmũmenyerere. Haana ta mũkarakaba mũruru; gũciara gwaku kuumaga harĩ niĩ.”
Ephraim (sanokaan): Mitä minun on enää epäjumalain kanssa? Minä tahdon häntä kuulla ja katsoa; minä tahdon olla niinkuin viheriäinen honka; minussa pitää sinun hedelmäs löydettämän.
9 Nũũ mũũgĩ? Ũcio nĩakamenya maũndũ macio. Nũũ ũkũũranaga maũndũ? Ũcio nĩakamamenya. Njĩra cia Jehova nĩ njagĩrĩru; arĩa athingu nĩcio mathiiagĩra, no arĩa aremi mahĩngagwo marĩ o njĩra-inĩ icio.
Kuka on viisas, että hän näitä ymmärtäis? Ja ymmärtäväinen, joka näitä huomaitsis? Sillä Herran tiet ovat oikiat, ja vanhurskaat vaeltavat niillä, mutta ylitsekäymärit niissä lankeevat.
