< 2 Samũeli 22 >

1 Daudi nĩainĩire Jehova na ciugo cia rwĩmbo rũrũ rĩrĩa Jehova aamũhonokirie kuuma guoko-inĩ gwa thũ ciake ciothe na kuuma guoko-inĩ gwa Saũlũ.
Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
2 Akiuga atĩrĩ:
"Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
3 Ngai wakwa nĩwe rwaro rwakwa rwa ihiga, na nĩwe rĩũrĩro rĩakwa,
Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
4 Ngayagĩra Jehova, ũrĩa wagĩrĩire kũgoocagwo,
'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
5 “Ndiihũ cia gĩkuũ nĩciathiũrũrũkĩirie;
Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
6 Mĩhĩndo ya mbĩrĩra ĩgĩĩthiororokeria; (Sheol h7585)
Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. (Sheol h7585)
7 Mĩnyamaro-inĩ yakwa ndakaĩire Jehova;
Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
8 “Thĩ ĩkĩinaina na ĩgĩthingitha;
Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
9 Ndogo ĩkiuma maniũrũ-inĩ make ĩkĩambata na igũrũ;
Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
10 Aahingũrire igũrũ agĩikũrũka thĩ;
Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
11 Ombũkire akuuĩtwo nĩ ikerubi;
Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
12 Ehumbĩrire na nduma,
Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
13 Kuuma ũkengi ũrĩa warĩ harĩ we,
Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.
14 Jehova akĩruruma arĩ kũu igũrũ;
Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
15 Aikirie mĩguĩ, akĩharagania thũ,
Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
16 Hĩndĩ ĩyo mĩkuru ya iria ĩkĩonekana,
Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
17 “Agĩtambũrũkia guoko gwake kuuma o kũu igũrũ akĩnyiita;
Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
18 Andeithũrire thũ yakwa ĩrĩ hinya,
Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
19 Maanjĩhotoreire mũthenya ũrĩa ndaarĩ na mũtino,
He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
20 Andutire na nja akĩndwara handũ haariĩ,
Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
21 “Jehova anjĩkĩire maũndũ kũringana na ũthingu wakwa,
Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
22 Nĩgũkorwo nĩnũmĩtie njĩra cia Jehova;
Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
23 Mawatho make mothe marĩ mbere yakwa;
Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.
24 Ngoretwo itarĩ na ũcuuke ndĩ mbere yake,
Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
25 Jehova andĩhĩte kũringana na ũthingu wakwa,
Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
26 “Ũrĩ mwĩhokeku harĩ arĩa makwĩhokete,
Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
27 kũrĩ ũrĩa wĩtheragia wĩonanagia ũrĩ mũtheru,
puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
28 Wee ũhonokagia andũ arĩa enyiihia,
Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
29 Wee Jehova, nĩwe tawa wakwa,
Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.
30 Ndĩ na ũteithio waku no hote gũtharĩkĩra mbũtũ ya ita;
Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
31 “Mũrungu-rĩ, njĩra ciake nĩnginyanĩru;
Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
32 Nĩ ũndũ-rĩ, nũũ Mũrungu tiga Jehova?
Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
33 Nĩ Mũrungu ũũhotoraga hinya na ũhoti,
se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
34 Atũmaga magũrũ makwa matengʼere o ta ma thwariga;
tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
35 We nĩwe wonagia moko makwa mũrũĩre wa mbaara;
joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
36 Ũũheaga ngo yaku ya ũhootani;
Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
37 Ũnjaramagĩria njĩra ya kũrĩa thiiagĩra,
Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
38 “Ndaingatithirie thũ ciakwa na ngĩcihehenja;
Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.
39 Ndacihehenjire biũ, ikĩremwo nĩ gũũkĩra,
Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.
40 Wee ũũheaga hinya wa kũrũa mbaara,
Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
41 Watũmire thũ ciakwa ihũndũke ciũre,
Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
42 Maakaire mateithio, no hatiarĩ na wa kũmahonokia,
He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
43 Ndaamahũũrire makĩhaana ta rũkũngũ rũhinyu rwa thĩ;
Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.
44 “Nĩũũhonoketie ngaaga gũtharĩkĩrwo nĩ andũ akwa;
Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
45 andũ a kũngĩ mokaga kũrĩ niĩ menyiihĩtie;
Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
46 Othe makuuaga ngoro;
Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.
47 “Jehova atũũraga muoyo! O we Rwaro rwakwa rwa Ihiga arogoocwo!
Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,
48 We nĩwe Mũrungu ũrĩa ũndĩhagĩria,
Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;
49 nĩwe ũũhonokagia kuuma kũrĩ thũ ciakwa.
sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
50 Nĩ ũndũ ũcio, Wee Jehova, nĩndĩkũgoocaga ndĩ gatagatĩ ka ndũrĩrĩ,
Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;
51 Aheaga mũthamaki wake ũhootani mũnene;
sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."

< 2 Samũeli 22 >