2 Samũeli 22
1 Daudi nĩainĩire Jehova na ciugo cia rwĩmbo rũrũ rĩrĩa Jehova aamũhonokirie kuuma guoko-inĩ gwa thũ ciake ciothe na kuuma guoko-inĩ gwa Saũlũ.
Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
2 Akiuga atĩrĩ:
Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
3 Ngai wakwa nĩwe rwaro rwakwa rwa ihiga, na nĩwe rĩũrĩro rĩakwa,
Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
4 Ngayagĩra Jehova, ũrĩa wagĩrĩire kũgoocagwo,
Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
5 “Ndiihũ cia gĩkuũ nĩciathiũrũrũkĩirie;
Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun. (Sheol h7585)
7 Mĩnyamaro-inĩ yakwa ndakaĩire Jehova;
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
8 “Thĩ ĩkĩinaina na ĩgĩthingitha;
Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
9 Ndogo ĩkiuma maniũrũ-inĩ make ĩkĩambata na igũrũ;
Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
10 Aahingũrire igũrũ agĩikũrũka thĩ;
Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
11 Ombũkire akuuĩtwo nĩ ikerubi;
Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
12 Ehumbĩrire na nduma,
Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
13 Kuuma ũkengi ũrĩa warĩ harĩ we,
Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
14 Jehova akĩruruma arĩ kũu igũrũ;
Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
15 Aikirie mĩguĩ, akĩharagania thũ,
Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
16 Hĩndĩ ĩyo mĩkuru ya iria ĩkĩonekana,
Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
17 “Agĩtambũrũkia guoko gwake kuuma o kũu igũrũ akĩnyiita;
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
18 Andeithũrire thũ yakwa ĩrĩ hinya,
Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
19 Maanjĩhotoreire mũthenya ũrĩa ndaarĩ na mũtino,
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
20 Andutire na nja akĩndwara handũ haariĩ,
Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
21 “Jehova anjĩkĩire maũndũ kũringana na ũthingu wakwa,
Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
22 Nĩgũkorwo nĩnũmĩtie njĩra cia Jehova;
Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
23 Mawatho make mothe marĩ mbere yakwa;
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
24 Ngoretwo itarĩ na ũcuuke ndĩ mbere yake,
Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
25 Jehova andĩhĩte kũringana na ũthingu wakwa,
Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
26 “Ũrĩ mwĩhokeku harĩ arĩa makwĩhokete,
Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
27 kũrĩ ũrĩa wĩtheragia wĩonanagia ũrĩ mũtheru,
Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
28 Wee ũhonokagia andũ arĩa enyiihia,
Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
29 Wee Jehova, nĩwe tawa wakwa,
Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
30 Ndĩ na ũteithio waku no hote gũtharĩkĩra mbũtũ ya ita;
Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
31 “Mũrungu-rĩ, njĩra ciake nĩnginyanĩru;
Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
32 Nĩ ũndũ-rĩ, nũũ Mũrungu tiga Jehova?
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
33 Nĩ Mũrungu ũũhotoraga hinya na ũhoti,
Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
34 Atũmaga magũrũ makwa matengʼere o ta ma thwariga;
Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
35 We nĩwe wonagia moko makwa mũrũĩre wa mbaara;
Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
36 Ũũheaga ngo yaku ya ũhootani;
Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
37 Ũnjaramagĩria njĩra ya kũrĩa thiiagĩra,
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
38 “Ndaingatithirie thũ ciakwa na ngĩcihehenja;
Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
39 Ndacihehenjire biũ, ikĩremwo nĩ gũũkĩra,
Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
40 Wee ũũheaga hinya wa kũrũa mbaara,
Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
41 Watũmire thũ ciakwa ihũndũke ciũre,
Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
42 Maakaire mateithio, no hatiarĩ na wa kũmahonokia,
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
43 Ndaamahũũrire makĩhaana ta rũkũngũ rũhinyu rwa thĩ;
Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
44 “Nĩũũhonoketie ngaaga gũtharĩkĩrwo nĩ andũ akwa;
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
45 andũ a kũngĩ mokaga kũrĩ niĩ menyiihĩtie;
Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
46 Othe makuuaga ngoro;
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
47 “Jehova atũũraga muoyo! O we Rwaro rwakwa rwa Ihiga arogoocwo!
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
48 We nĩwe Mũrungu ũrĩa ũndĩhagĩria,
Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
49 nĩwe ũũhonokagia kuuma kũrĩ thũ ciakwa.
Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
50 Nĩ ũndũ ũcio, Wee Jehova, nĩndĩkũgoocaga ndĩ gatagatĩ ka ndũrĩrĩ,
Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
51 Aheaga mũthamaki wake ũhootani mũnene;
Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
