Psalm 73
1 Nur gut gegen Israel ist Gott, gegen die, so lauteren Herzens sind.
Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.
2 Ich aber, um ein Kleines, so hätten sich meine Füße abgewendet, wie nichts, so wären ausgeglitten meine Tritte.
Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa.
3 Denn ich eiferte gegen die sich Rühmenden, ich sah den Frieden der Ungerechten.
Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.
4 Sie sind nicht in Banden, bis zu ihrem Tode; und feist ist ihr Leib.
Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.
5 In der Mühsal des Menschen sind sie nicht, und sind nicht mit dem Menschen geplagt.
Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
6 Darum ist Übermut ihr Halsband, Gewalttat hüllt sie als Putz.
Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.
7 Vor Fett tritt hervor ihr Auge; des Herzens Einbildungen gehen über.
Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.
8 Sie höhnen und reden im Bösen von Plackerei, sie reden aus der Höhe.
He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.
9 Sie setzen in den Himmel ihren Mund, und ihre Zunge geht auf der Erde.
Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.
10 Darum kehrt Sein Volk dahin zurück, und des Wassers Fülle wird ihnen ausgepreßt.
Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.
11 Und sie sprechen: Wie sollte Gott es wissen, und Kunde bei dem Höchsten sein?
Ja he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?"
12 Siehe, das sind die Ungerechten, sie sind sorglos im Zeitalter; sie vermehren das Vermögen.
Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.
13 Nur umsonst hielt lauter ich mein Herz, und wusch in Unschuld meine Hände.
Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:
14 Und ich werde jeden Tag geplagt und in den Morgen wird mir Rüge.
minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.
15 Spräche ich: Ich will wie jene reden, siehe, so werde ich treulos an dem Geschlechte Deiner Söhne.
Jos olisin sanonut: "Noin minäkin puhun", katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan.
16 Und ich dachte das zu wissen: Mühsal war es in meinen Augen.
Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata,
17 Bis ich in Gottes Heiligtümer einging und merkte auf ihr Letztes.
kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.
18 Du stellst sie nur aufs Schlüpfrige und läßt sie in Verstörung fallen.
Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.
19 Wie sind sie doch im Augenblick verwüstet, dahingerafft und mit Bestürzung zunichte worden!
Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.
20 Wie einen Traum nach dem Erwachen verachtest Du, Herr, beim Aufwachen ihr Bild.
Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.
21 Als es in meinem Herzen gor und mich in die Nieren stach;
Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,
22 Da ich noch tierisch war und nichts wußte, war ich wie das Vieh bei Dir.
silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.
23 Ich aber war bei Dir beständig, du ergriffst mich bei meiner Rechten,
Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.
24 Nach Deinem Ratschluß führst Du mich und nimmst mich nachher auf in Herrlichkeit.
Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.
25 Wen habe ich im Himmel? Und neben Dir habe keine Lust ich an der Erde.
Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.
26 Verzehrt ist mein Fleisch und mein Herz, Fels meines Herzens, und mein Teil ist Gott in Ewigkeit.
Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
27 Denn siehe, die ferne sind von Dir, vergehen, Du vertilgst alle, die von Dir abbuhlen.
Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.
28 Mir aber ist die Nähe Gottes gut. In den Herrn Jehovah setze ich meine Zuversicht, daß alle Deine Werke ich erzähle.
Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.
