Psalm 73
1 Nur gut gegen Israel ist Gott, gegen die, so lauteren Herzens sind.
Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.
2 Ich aber, um ein Kleines, so hätten sich meine Füße abgewendet, wie nichts, so wären ausgeglitten meine Tritte.
Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.
3 Denn ich eiferte gegen die sich Rühmenden, ich sah den Frieden der Ungerechten.
Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.
4 Sie sind nicht in Banden, bis zu ihrem Tode; und feist ist ihr Leib.
Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.
5 In der Mühsal des Menschen sind sie nicht, und sind nicht mit dem Menschen geplagt.
Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
6 Darum ist Übermut ihr Halsband, Gewalttat hüllt sie als Putz.
Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.
7 Vor Fett tritt hervor ihr Auge; des Herzens Einbildungen gehen über.
Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.
8 Sie höhnen und reden im Bösen von Plackerei, sie reden aus der Höhe.
Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.
9 Sie setzen in den Himmel ihren Mund, und ihre Zunge geht auf der Erde.
Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.
10 Darum kehrt Sein Volk dahin zurück, und des Wassers Fülle wird ihnen ausgepreßt.
Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,
11 Und sie sprechen: Wie sollte Gott es wissen, und Kunde bei dem Höchsten sein?
Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?
12 Siehe, das sind die Ungerechten, sie sind sorglos im Zeitalter; sie vermehren das Vermögen.
Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.
13 Nur umsonst hielt lauter ich mein Herz, und wusch in Unschuld meine Hände.
Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?
14 Und ich werde jeden Tag geplagt und in den Morgen wird mir Rüge.
Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?
15 Spräche ich: Ich will wie jene reden, siehe, so werde ich treulos an dem Geschlechte Deiner Söhne.
Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.
16 Und ich dachte das zu wissen: Mühsal war es in meinen Augen.
Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,
17 Bis ich in Gottes Heiligtümer einging und merkte auf ihr Letztes.
Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.
18 Du stellst sie nur aufs Schlüpfrige und läßt sie in Verstörung fallen.
Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.
19 Wie sind sie doch im Augenblick verwüstet, dahingerafft und mit Bestürzung zunichte worden!
Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.
20 Wie einen Traum nach dem Erwachen verachtest Du, Herr, beim Aufwachen ihr Bild.
Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.
21 Als es in meinem Herzen gor und mich in die Nieren stach;
Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,
22 Da ich noch tierisch war und nichts wußte, war ich wie das Vieh bei Dir.
Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.
23 Ich aber war bei Dir beständig, du ergriffst mich bei meiner Rechten,
Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.
24 Nach Deinem Ratschluß führst Du mich und nimmst mich nachher auf in Herrlichkeit.
Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.
25 Wen habe ich im Himmel? Und neben Dir habe keine Lust ich an der Erde.
Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.
26 Verzehrt ist mein Fleisch und mein Herz, Fels meines Herzens, und mein Teil ist Gott in Ewigkeit.
Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.
27 Denn siehe, die ferne sind von Dir, vergehen, Du vertilgst alle, die von Dir abbuhlen.
Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.
28 Mir aber ist die Nähe Gottes gut. In den Herrn Jehovah setze ich meine Zuversicht, daß alle Deine Werke ich erzähle.
Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.
