Psalm 2

1 Warum stürmen die Völkerschaften und sinnen Leeres die Völker?

Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat?

2 Die Könige der Erde stehen auf, und die Beherrscher ratschlagen miteinander wider Jehovah und wider Seinen Gesalbten:

Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.

3 Laßt uns abreißen ihre Bande und von uns werfen ihre Seile!

Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä.

4 Der in den Himmeln wohnt, lacht; der Herr verlacht sie.

Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä.

5 Dann redet Er mit ihnen in Seinem Zorn, und macht sie bestürzt in Seinem Entbrennen.

Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä.

6 Ich aber habe Meinen König gesalbt auf Zijon, dem Berge Meiner Heiligkeit,

Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.

7 Erzählen will Ich von der Satzung: Jehovah sprach zu Mir, Mein Sohn bist Du, Ich habe heute Dich gezeugt.

Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.

8 Bitte von Mir, so will zum Erbe Ich dir die Völkerschaften, zum Eigentum der Erde Enden geben.

Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.

9 Du sollst sie zerbrechen mit eisernem Zepter, wie des Töpfers Gefäße sie zerschmei-ßen.

Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman.

10 Und nun, werdet klug, ihr Könige, laßt euch züchtigen, ihr Richter der Erde.

Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa.

11 Dient Jehovah mit Furcht, und frohlockt Ihm mit Beben.

Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.

12 Küsset den Sohn, daß Er nicht zürne und ihr umkommet auf dem Weg! denn über ein Kleines so entbrennt Sein Zorn. Selig sind alle, die auf Ihn sich verlassen.

Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat.