Psalm 109

1 Gott meines Lobes, schweig nicht stille!

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.

2 Denn der Mund des Ungerechten und der Mund des Truges haben wider mich sich geöffnet, sie reden mit mir mit Zungen der Lüge.

Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,

3 Und mit des Hasses Worten umgeben sie mich, und streiten ohne Ursache wider mich.

Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.

4 Für meine Liebe sind sie meine Widersacher; ich aber bin im Gebet.

Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.

5 Und sie tun Böses mir, statt Gutes, und Haß für meine Liebe.

He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.

6 Bestelle einen Ungerechten über ihn, und lasse Satanas ihm zur Rechten stehen.

Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.

7 Wird er gerichtet, gehe er als Ungerechter hervor und zur Sünde werde ihm sein Gebet!

Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.

8 Es sollen seiner Tage wenig sein, sein Amt nehme ein anderer.

Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.

9 Seine Söhne seien Waisen und sein Weib eine Witwe.

Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.

10 Und lasse umherwandern seine Söhne und betteln und nachsuchen aus ihren Verödungen.

Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.

11 Es umstricke der Gläubiger alles, was er hat, und Fremde rauben seine Arbeit.

Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.

12 Keiner reiche ihm Barmherzigkeit dar, und keiner sei gnädig seinen Waisen!

Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.

13 Seine Nachkommen werden ausgerottet! ihr Name im anderen Geschlecht ausgewischt!

Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.

14 Es müsse seiner Väter Missetat bei Jehovah gedacht und seiner Mutter Sünde nicht ausgewischt werden.

Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.

15 Sie sollen beständig vor Jehovah sein, daß ihr Gedächtnis Er ausrotte von der Erde.

Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,

16 Weil Er nicht gedachte Barmherzigkeit zu tun, und den elenden Mann und den Dürftigen verfolgte und den, so verzagten Herzens, daß er ihn töte.

Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.

17 Und er liebte den Fluch, so komme der über ihn; und er hatte keine Lust am Segen, so sei er ferne von ihm!

Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.

18 Und er ziehe Fluch an, wie sein Obergewand, und er komme in sein Inneres wie Wasser, und wie Öl in seine Gebeine.

Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.

19 Er sei ihm wie ein Kleid, das ihn umhüllt, und wie eine Umgürtung, die beständig ihn gürtet.

Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.

20 Dies sei die Belohnung meiner Widersacher von Jehovah, und derer, so Böses reden wider meine Seele.

Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.

21 Und Du, Jehovah, Herr, handle mit mir um Deines Namens willen; denn gut ist Deine Barmherzigkeit, errette mich.

Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.

22 Denn elend bin ich und dürftig, und durchbohrt ist mein Herz in meinem Inneren.

Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.

23 Wie der Schatten, wenn er sich neigt, gehe ich dahin, wie die Heuschrecke werde ich abgeschüttelt.

Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.

24 Meine Knie straucheln vom Fasten, und mein Fleisch fällt ab vom Fett.

Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.

25 Und ich bin ihnen zur Schmach; sie sehen mich und nicken mit dem Kopf.

Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.

26 Stehe mir bei, Jehovah, mein Gott, rette mich nach Deiner Barmherzigkeit.

Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,

27 Und lasse sie wissen, daß das Deine Hand ist, daß Du, Jehovah, es tust.

Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.

28 Fluchen sie, so segne Du, stehen sie auf, so lasse sie beschämt werden! Aber Dein Knecht müsse fröhlich sein!

Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.

29 Meine Widersacher müssen mit Schande angezogen werden, und mit ihrer Scham umhüllt werden wie mit einem Oberkleid.

Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.

30 Ich will Jehovah sehr danken mit meinem Mund, und in Vieler Mitte will ich Ihn loben.

Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.

31 Denn Er steht dem Dürftigen zur Rechten, ihn zu retten von denen, die seine Seele richten.

Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.