Psalm 107

1 Bekennet Jehovah; denn Er ist gut, denn Seine Barmherzigkeit ist ewig,

Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

2 Sprechen die Erlösten Jehovahs, die Er aus des Drängers Hand erlöst hat,

Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,

3 Und sie zusammen hat gebracht aus den Ländern vom Aufgang und vom Abend, von Mitternacht und vom Meere.

Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,

4 Sie irrten in der Wüste, im Wüstenland, des Weges, sie fanden keine Stadt, um darinnen zu wohnen;

Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,

5 Hungernd, auch dürstend, ihre Seele verzagte in ihnen.

Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.

6 Und sie schrien zu Jehovah in ihrer Drangsal, aus ihren Ängsten rettete Er sie.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,

7 Und ließ sie den geraden Weg gehen, daß sie zur Stadt gingen, um darinnen zu wohnen.

Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.

8 Sie sollen Jehovah bekennen ob Seiner Barmherzigkeit, und ob Seiner Wunder an den Söhnen des Menschen.

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:

9 Daß Er sättigt die lechzende Seele, und die hungernde Seele mit Gutem erfüllt.

Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.

10 Die, so in Finsternis und Todesschatten saßen, im Elend und in Eisen gebunden,

Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:

11 Weil Gottes Reden sie sich widersetzt, und den Rat des Höchsten gelästert hatten,

Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;

12 Und Er beugte ihr Herz durch Mühsal. Sie strauchelten, und niemand stand ihnen bei.

Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.

13 Und sie schrien zu Jehovah in ihrer Drangsal, und Er rettete sie aus ihren Ängsten,

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,

14 Und brachte sie heraus aus Finsternis und Todesschatten, und riß ab ihre Bande.

Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.

15 Sie sollen Jehovah bekennen ob Seiner Barmherzigkeit, und ob Seiner Wunder an den Söhnen des Menschen.

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:

16 Daß Er eherne Türen brach und eiserne Riegel zerhieb.

Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.

17 Die Törichten, ob dem Wege ihrer Übertretung und ob ihren Missetaten wurden sie gedemütigt.

Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,

18 Daß ihrer Seele vor aller Speise graute, und sie die Tore des Todes berührten.

Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.

19 Und sie schrien zu Jehovah in ihrer Drangsal, aus ihren Ängsten rettete Er sie.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.

20 Er sandte Sein Wort und heilte sie, und ließ sie entrinnen aus ihren Gruben.

Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.

21 Sie sollen Jehovah bekennen ob Seiner Barmherzigkeit und ob Seiner Wunder an den Söhnen des Menschen.

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,

22 Und sie sollen Opfer des Dankes opfern, und erzählen Seine Taten mit Lobpreisung.

Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.

23 Die hinabsteigen auf das Meer in Schiffen, die Geschäft tun auf vielen Wassern;

Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,

24 Sie sehen Jehovahs Taten, und Seine Wunder in dem Schlunde.

He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.

25 Er spricht und läßt erstehen des Sturmes Wind, der seine Wogen emporhebt;

Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,

26 Sie steigen hinauf zum Himmel, sie fahren hinab in Abgründe, ihre Seele zerfließt vor Bösem.

Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,

27 Sie taumeln und schwanken wie ein Trunkener, und all ihre Weisheit ist verschlungen.

Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;

28 Und sie schreien zu Jehovah in ihrer Drangsal, und aus ihren Ängsten bringt Er sie heraus.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.

29 Er läßt zur Stille erstehen den Sturm, und ihre Wogen schweigen.

Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.

30 Und sie sind fröhlich, daß sie zur Ruhe kommen, und Er führt sie zum Hafen ihrer Lust.

Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.

31 Sie sollen Jehovah bekennen ob Seiner Barmherzigkeit und ob Seiner Wunder an des Menschen Söhnen.

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.

32 Und sie sollen Ihn erhöhen in der Versammlung des Volkes, und Ihn loben auf dem Sitze der Alten.

Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,

33 Flüsse setzt Er zur Wüste, die Ausflüsse des Wassers zum Durstland.

Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,

34 Ein fruchtbar Land zum Salzgrund, ob der Bosheit derer, die darin wohnen.

Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.

35 Die Wüste setzt Er zum Teich der Wasser, und dürres Land zu Ausflüssen der Wasser.

Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,

36 Und läßt Hungrige dort wohnen, daß eine Stadt sie bereiten zum Wohnen.

Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,

37 Und daß Felder sie besäen, und Weinberge pflanzen und machen des Ertrages Frucht.

Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.

38 Und Er segnet sie, daß sie sich sehr mehren, und macht ihres Viehs nicht wenig.

Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;

39 Und ihrer waren wenig und sie beugten sich ob des Zwanges von Übel und Gram.

Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,

40 Er goß Verachtung auf die Edlen und ließ sie irren in der Öde ohne Weg.

Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.

41 Und Er hebt in die Höhe aus dem Elend den Dürftigen und setzt die Familien wie eine Herde.

Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.

42 Die Redlichen sehen es und sind fröhlich, und aller Verkehrtheit wird ihr Mund zugestopft.

Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.

43 Wer ist weise und behält dies, und versteht Jehovahs Barmherzigkeit?

Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.