Klagelieder 5
1 Gedenke, Jehovah, wie es mit uns war, blicke und siehe unsere Schmach.
Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.
2 Unser Erbe ist Fremden zugewendet, unsere Häuser den Ausländern.
Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.
3 Waisen sind wir und ohne Vater, unsere Mütter sind wie Witwen.
Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.
4 Für Silber trinken wir unser Wasser. Um einen Kaufpreis kommt uns unser Holz.
Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.
5 Auf unseren Nacken wird uns nachgesetzt, wir werden ermüdet, man läßt uns keine Ruhe.
Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.
6 Ägypten gaben wir die Hand, Aschur, um Brotes satt zu werden.
Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.
7 Gesündigt haben unsere Väter und sind nicht mehr, ihre Missetaten sind uns aufgebürdet.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
8 Über uns herrschen Knechte. Niemand reißt uns los aus ihrer Hand.
Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.
9 Mit unserer Seele holen wir unser Brot herein vor dem Schwert der Wüste.
Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.
10 Unsere Haut wird erhitzt wie der Ofen von des Hungers Gluten.
Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.
11 Sie haben Weiber in Zijon geschwächt, Jungfrauen in Jehudahs Städten.
Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.
12 Oberste wurden von ihrer Hand gehenkt, der Alten Angesichte wurden nicht geehrt.
Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.
13 Jünglinge nahmen sie zur Mühle fort und Junge strauchelten unter dem Holze.
Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.
14 Die Ältesten haben vom Tore aufgehört, die Jünglinge vom Saitenspiel.
Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.
15 Unseres Herzens Freude feiert, in Trauer ist der Reigentanz verwandelt.
Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.
16 Gefallen ist die Krone unseres Hauptes. Wehe uns nun, daß wir gesündigt haben!
Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!
17 Darum siecht unser Herz. Darum sind unsere Augen finster geworden
Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-
18 Ob dem Berg Zijon, der so wüste liegt, daß Füchse darüber gehen.
Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.
19 Du, Jehovah, bleibst ewiglich, Dein Thron zu Geschlecht und Geschlecht.
Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.
20 Warum hast Du für immerdar uns vergessen, für der Tage Länge uns verlassen?
Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?
21 Bringe uns zu Dir zurück, Jehovah, und wir kehren zurück. Erneuere unsere Tage, wie vor Zeiten.
Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.
22 Denn solltest Du uns gänzlich verschmäht haben, so gar sehr über uns entrüstet sein?
Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?
