Klagelieder 5
1 Gedenke, Jehovah, wie es mit uns war, blicke und siehe unsere Schmach.
Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
2 Unser Erbe ist Fremden zugewendet, unsere Häuser den Ausländern.
Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
3 Waisen sind wir und ohne Vater, unsere Mütter sind wie Witwen.
Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
4 Für Silber trinken wir unser Wasser. Um einen Kaufpreis kommt uns unser Holz.
Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
5 Auf unseren Nacken wird uns nachgesetzt, wir werden ermüdet, man läßt uns keine Ruhe.
kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
6 Ägypten gaben wir die Hand, Aschur, um Brotes satt zu werden.
Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
7 Gesündigt haben unsere Väter und sind nicht mehr, ihre Missetaten sind uns aufgebürdet.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
8 Über uns herrschen Knechte. Niemand reißt uns los aus ihrer Hand.
Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
9 Mit unserer Seele holen wir unser Brot herein vor dem Schwert der Wüste.
Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
10 Unsere Haut wird erhitzt wie der Ofen von des Hungers Gluten.
Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
11 Sie haben Weiber in Zijon geschwächt, Jungfrauen in Jehudahs Städten.
He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
12 Oberste wurden von ihrer Hand gehenkt, der Alten Angesichte wurden nicht geehrt.
Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
13 Jünglinge nahmen sie zur Mühle fort und Junge strauchelten unter dem Holze.
Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
14 Die Ältesten haben vom Tore aufgehört, die Jünglinge vom Saitenspiel.
Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
15 Unseres Herzens Freude feiert, in Trauer ist der Reigentanz verwandelt.
Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
16 Gefallen ist die Krone unseres Hauptes. Wehe uns nun, daß wir gesündigt haben!
Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
17 Darum siecht unser Herz. Darum sind unsere Augen finster geworden
Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
18 Ob dem Berg Zijon, der so wüste liegt, daß Füchse darüber gehen.
Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
19 Du, Jehovah, bleibst ewiglich, Dein Thron zu Geschlecht und Geschlecht.
Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
20 Warum hast Du für immerdar uns vergessen, für der Tage Länge uns verlassen?
Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
21 Bringe uns zu Dir zurück, Jehovah, und wir kehren zurück. Erneuere unsere Tage, wie vor Zeiten.
Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
22 Denn solltest Du uns gänzlich verschmäht haben, so gar sehr über uns entrüstet sein?
Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
