Psalm 78

1 Eine Unterweisung; von Asaph. Höre, mein Volk, meine Lehre, neiget eure Ohren zu den Reden meines Mundes!

Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

2 Ich will meinen Mund zu einem Spruche öffnen, will Rätsel vortragen aus alter Zeit,

Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

3 was wir gehört und gelernt und was unsre Väter uns erzählt haben.

Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

4 Es wurde ihren Söhnen nicht vorenthalten, sondern sie haben dem spätern Geschlecht den Ruhm des HERRN erzählt, seine Macht und seine Wunder, die er getan,

Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

5 nämlich, daß er ein Zeugnis aufstellte in Jakob und ein Gesetz gab in Israel, von welchem er unsern Vätern befahl, es ihren Kindern kundzutun,

Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

6 damit das spätere Geschlecht es wisse, die Kinder, die noch sollten geboren werden, und damit auch sie, wenn sie aufgewachsen wären, es ihren Kindern erzählten;

Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

7 daß diese auf Gott ihr Vertrauen setzten und nicht vergäßen die Taten Gottes und seine Gebote befolgten

Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

8 und nicht würden wie ihre Väter, ein abtrünniges und widerspenstiges Geschlecht, ein Geschlecht, das kein festes Herz hatte, und dessen Geist nicht treu war gegen Gott.

Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

9 Die Kinder Ephraims, geübte Bogenschützen, wandten um am Tage der Schlacht.

Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

10 Sie bewahrten den Bund Gottes nicht und wollten nicht nach seinem Gesetze wandeln.

Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

11 Und sie vergaßen seine Taten und seine Wunder, die er ihnen erzeigt.

Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

12 Vor ihren Vätern hatte er Wunder getan im Lande Ägypten, im Gefilde Zoan.

Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

13 Er spaltete das Meer und führte sie hindurch und türmte die Wasser auf wie einen Damm,

Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

14 und leitete sie bei Tag mit einer Wolke und während der ganzen Nacht mit einem hellen Feuer.

Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

15 Er spaltete Felsen in der Wüste und tränkte sie wie mit großen Fluten,

Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

16 und ließ Bäche aus dem Felsen hervorspringen und Wasser herabfließen in Strömen.

Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

17 Dennoch fuhren sie fort, wider ihn zu sündigen und den Höchsten zu erzürnen in der Wüste.

Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

18 Und sie versuchten Gott in ihrem Herzen, indem sie Speise forderten nach ihrem Gelüste.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

19 Und sie redeten wider Gott und sprachen: «Kann Gott einen Tisch bereiten in der Wüste?

He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

20 Siehe, er hat den Felsen geschlagen, daß Wasser flossen und Bäche sich ergossen. Kann er aber auch Brot geben? Wird er seinem Volke Fleisch verschaffen?»

Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

21 Darum, als der HERR das hörte, ward er entrüstet, und Feuer entbrannte wider Jakob, ja, Zorn stieg auf über Israel,

Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

22 weil sie Gott nicht glaubten und nicht auf seine Hilfe vertrauten.

Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

23 Und er gebot den Wolken droben und öffnete die Türen des Himmels;

Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

24 und er ließ Manna auf sie regnen zum Essen und gab ihnen Himmelskorn.

Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

25 Der Mensch aß Engelsbrot; er sandte ihnen Speise genug.

He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

26 Er erregte den Ostwind am Himmel und führte durch seine Kraft den Südwind herbei,

Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

27 ließ Fleisch auf sie regnen wie Staub und beschwingte Vögel wie Sand am Meer,

Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

28 und ließ sie fallen mitten in ihr Lager, rings um ihre Wohnung her.

Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

29 Da aßen sie und wurden allzu satt; was sie gewünscht hatten, gewährte er ihnen.

Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

30 Sie hatten sich ihres Gelüstes noch nicht entschlagen, und ihre Speise war noch in ihrem Munde,

Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

31 als der Zorn Gottes sich wider sie erhob und die Fetten unter ihnen erwürgte und die Jungmannschaft Israels darniederstürzte.

Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

32 Trotz alledem sündigten sie weiter und glaubten nicht an seine Wunder.

Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

33 Darum ließ er ihre Tage wie einen Hauch vergehen und ihre Jahre durch plötzlichen Untergang.

Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

34 Wenn er sie tötete, so suchten sie ihn und kehrten sich wieder zu Gott

Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

35 und dachten daran, daß Gott ihr Fels sei, und Gott, der Höchste, ihr Erlöser.

Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

36 Aber sie heuchelten ihm mit ihrem Munde und logen mit ihren Zungen;

Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

37 denn ihr Herz war nicht aufrichtig gegen ihn, und sie hielten nicht treu an seinem Bund.

Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

38 Er aber war barmherzig und vergab die Schuld und vertilgte sie nicht und hat oftmals seinen Zorn abgewandt und nicht allen seinen Grimm erweckt;

Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

39 denn er dachte daran, daß sie Fleisch seien, ein Wind, der hinfährt und nicht wiederkehrt.

Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

40 Wie oft empörten sie sich wider ihn in der Wüste und betrübten ihn in der Einöde!

Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

41 Und sie versuchten Gott immer wieder und kränkten den Heiligen Israels.

Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

42 Sie sind seiner Hand nicht eingedenk gewesen, des Tages, da er sie vom Feinde erlöste;

Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

43 da er seine Zeichen tat in Ägypten und seine Wunder im Gefilde Zoan;

Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

44 als er ihre Ströme in Blut verwandelte und ihre Bäche, so daß man nicht trinken konnte;

Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

45 da er Ungeziefer unter sie sandte, das sie fraß, und Frösche, die sie verderbten;

Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

46 da er den Fressern ihre Früchte gab und den Heuschrecken ihre Erzeugnisse;

Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

47 da er ihre Weinstöcke mit Hagel schlug und ihre Maulbeerbäume mit Schlossen

Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

48 und ihr Vieh dem Hagel preisgab und ihre Herden den Wetterstrahlen;

Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

49 da er gegen sie die Glut seines Zornes entsandte, Grimm und Ungnade und Drangsal, Scharen von Unglücksengeln;

Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

50 da er seinem Zorn den Lauf ließ, ihre Seele nicht vor dem Tod bewahrte, sondern ihr Leben der Pest preisgab;

Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

51 da er alle Erstgeburt in Ägypten schlug, die Erstlinge ihrer Kraft in den Hütten Hams.

Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

52 Und er ließ sein Volk ausziehen wie Schafe und leitete sie wie eine Herde in der Wüste

Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

53 und führte sie sicher, daß sie sich nicht fürchteten; ihre Feinde aber bedeckte das Meer.

Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

54 Und er brachte sie in die Grenzen seines Heiligtums; zu diesem Berg, den seine Rechte erworben.

Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

55 Und er vertrieb vor ihnen her die Heiden und teilte ihnen das Erbe aus mit der Meßschnur und ließ in ihren Zelten die Stämme Israels wohnen.

Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

56 Aber sie versuchten und erzürnten den höchsten Gott und hielten seine Zeugnisse nicht,

Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

57 sondern wichen zurück und fielen ab wie ihre Väter; sie gingen fehl wie ein trügerischer Bogen.

Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

58 Und sie reizten ihn zum Zorn durch ihre Höhen und zur Eifersucht durch ihre Götzen.

Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

59 Gott hörte es und entrüstete sich und verabscheute Israel sehr.

Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

60 Und er verließ seine Wohnung zu Silo, das Zelt, wo er unter den Menschen wohnte,

Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

61 und gab seine Macht in Gefangenschaft und seine Herrlichkeit in Feindeshand,

Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

62 und überlieferte sein Volk dem Schwert und war entrüstet über sein Erbe.

Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

63 Seine Jünglinge hat das Feuer verzehrt, und seine Jungfrauen mußten ohne Brautlied bleiben.

Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

64 Seine Priester sind durchs Schwert gefallen, und seine Witwen konnten nicht weinen.

Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

65 Da erwachte der Herr wie ein Schlafender, wie ein Starker, der sich Mut zugetrunken.

Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

66 Und er schlug seine Feinde zurück, ewige Schande fügte er ihnen zu.

Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

67 Und er verwarf das Zelt Josephs und erwählte nicht den Stamm Ephraim,

Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

68 sondern erwählte den Stamm Juda, den Berg Zion, welchen er liebt.

Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

69 Und er baute sein Heiligtum wie Himmelshöhen, gleich der Erde, die er auf ewig gegründet hat.

Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

70 Und er erwählte seinen Knecht David und nahm ihn von den Schafhürden weg.

Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

71 Da er den tragenden Schafen nachging, holte er ihn, daß er weiden sollte Jakob, sein Volk, und Israel, sein Erbe.

Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

72 Und er weidete sie mit aller Treue seines Herzens und leitete sie mit geschickter Hand.

Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.