Psalm 50
1 Ein Psalm Asaphs: Der HERR, der starke Gott, hat geredet und ruft der Welt zu vom Aufgang der Sonne bis zu ihrem Niedergang.
Asaphin Psalmi. Herra, väkevä Jumala, puhuu, ja kutsuu maailman hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti.
2 Aus Zion, der Schönheit Vollendung, bricht Gottes Glanz hervor.
Zionista antaa Jumala täydellisen kirkkauden paistaa.
3 Unser Gott kommt und schweigt nicht; verzehrendes Feuer ist vor ihm, und es stürmt gewaltig um ihn her.
Meidän Jumalamme tulee, ja ei vaikene: kuluttavainen tuli käy hänen edellänsä, ja hänen ympärillänsä väkevä ilma.
4 Er ruft den Himmel droben und die Erde zum Gericht seines Volkes herbei.
Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitaksensa kansaansa.
5 Versammelt mir meine Frommen, die einen Bund mit mir gemacht haben über dem Opfer.
Kootkaat minulle minun pyhäni, jotka liitostani enemmän pitävät kuin uhrista.
6 Da verkündigten die Himmel seine Gerechtigkeit, daß Gott selbst Richter ist. (Pause)
Ja taivaat pitää hänen vanhurskauttansa ilmoittaman; sillä Jumala on tuomari, (Sela)
7 Höre, mein Volk, so will ich reden; Israel, ich lege gegen dich Zeugnis ab: Ich, Gott, bin dein Gott.
Kuule, kansani! minä tahdon puhua, ja sinun seassas, Israel, todistaa: minä Jumala olen sinun Jumalas,
8 Deiner Opfer halben will ich dich nicht strafen, sind doch deine Brandopfer stets vor mir.
Uhreistas en minä sinua nuhtele; sillä sinun polttouhris ovat alati minun edessäni.
9 Ich will keinen Farren aus deinem Hause nehmen, noch Böcke aus deinen Ställen!
En minä ota härkiä sinun huoneestas, enkä kauriita navetastas;
10 Denn mein sind alle Tiere des Waldes, das Vieh auf den Bergen zu Tausenden.
Sillä kaikki metsän eläimet ovat minun, ja eläimet vuorilla tuhansin.
11 Ich kenne alle Vögel auf den Bergen, und was sich auf dem Felde regt, ist mir bekannt.
Minä tunnen kaikki linnut vuorten päällä, ja metsän pedot ovat minun edessäni.
12 Wenn mich hungerte, so würde ich es dir nicht sagen; denn mein ist der Erdkreis und was ihn erfüllt.
Jos minä isoon, en minä sitä sano sinulle; sillä maan piiri on minun, ja kaikki mitä siinä on.
13 Soll ich Ochsenfleisch essen oder Bocksblut trinken?
Luuletkos minun syövän härjän lihaa? ja kauristen verta juovan?
14 Opfere Gott Dank und bezahle dem Höchsten deine Gelübde;
Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimmäiselle lupaukses;
15 und rufe mich an am Tage der Not, so will ich dich erretten, und du sollst mich ehren!
Ja avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.
16 Aber zum Gottlosen spricht Gott: Was zählst du meine Satzungen her und nimmst meinen Bund in deinen Mund,
Mutta jumalattomalle sanoo Jumala: miksi sinä ilmoitat minun säätyjäni? ja otat minun liittoni suulles?
17 so du doch Zucht hassest und wirfst meine Worte hinter dich?
Ettäs kuritusta vihaat, ja heität minun sanani taakses.
18 Wenn du einen Dieb siehst, so befreundest du dich mit ihm und hast Gemeinschaft mit Ehebrechern;
Koskas varkaan näet, niin sinä juokset hänen kanssansa, ja pidät yhtä huorintekiäin kanssa.
19 deinen Mund lässest du Böses reden, und deine Zunge flicht Betrug;
Sinun suus sallit sinä pahaa puhua, ja kieles saattaa petosta matkaan.
20 du sitzest und redest wider deinen Bruder, deiner Mutter Sohn verleumdest du!
Sinä istut ja puhut veljeäs vastaan, äitis poikaa sinä pilkkaat.
21 Das hast du getan, und ich habe geschwiegen; da meintest du, ich sei gleich wie du; aber ich will dich strafen und es dir vor Augen stellen!
Näitä teet, ja minä olen vaiti; niin sinä luulet, että minä olen sinun kaltaises; mutta minä nuhtelen sinua ja asetan näitä silmäis eteen.
22 Merket doch das, die ihr Gottes vergesset, daß ich nicht hinwegraffe und kein Erretter da sei!
Ymmärtäkäät siis näitä te, jotka Jumalan unhotatte; etten minä tempaisi joskus pois, ja ei olisi vapahtajaa.
23 Wer Dank opfert, der ehrt mich, und wer den Weg bahnt, dem zeige ich Gottes Heil!
Joka kiitosta uhraa, se ylistää minua, ja siinä on se tie, että minä osoitan hänelle Jumalan autuuden.
