< Psalm 120 >
1 Ein Wallfahrtslied. Ich rief zum HERRN in meiner Not, und er erhörte mich.
Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.
2 HERR, rette meine Seele von den Lügenmäulern, von den falschen Zungen!
Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?
3 Was kann dir anhaben und was noch weiter tun die falsche Zunge?
Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?
4 Sie ist wie scharfe Pfeile eines Starken aus glühendem Ginsterholz.
Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.
5 Wehe mir, daß ich in der Fremde zu Mesech weilen, daß ich bei den Zelten Kedars wohnen muß!
Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.
6 Lange genug hat meine Seele bei denen gewohnt, die den Frieden hassen!
Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.
7 Ich bin für den Frieden; doch wenn ich rede, so sind sie für den Krieg.
Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.