Psalm 107
1 «Danket dem Herrn, denn er ist gütig, denn seine Gnade währt ewig!»
Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
2 So sollen sagen die Erlösten des HERRN, die er aus der Hand des Feindes erlöst
Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,
3 und die er aus den Ländern zusammengebracht hat, vom Aufgang und vom Niedergang, von Mitternacht und vom Meer,
Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,
4 die irregingen in der Wüste, auf ungebahntem Weg und keine Stadt fanden, wo sie wohnen konnten,
Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,
5 hungrig und durstig, daß ihre Seele in ihnen verschmachtete.
Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.
6 Da schrieen sie zum HERRN in ihrer Not, und er rettete sie aus ihren Ängsten
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,
7 und führte sie auf den rechten Weg, daß sie zu einer bewohnten Stadt gelangten,
Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.
8 die sollen dem HERRN danken für seine Gnade und für seine Wunder an den Menschenkindern,
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
9 daß er die durstige Seele getränkt und die hungernde Seele mit Gutem gesättigt hat!
Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.
10 Die in Finsternis und Todesschatten saßen, gebunden in Elend und Eisen,
Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:
11 weil sie den Geboten Gottes widerstrebt und den Rat des Höchsten verachtet hatten,
Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;
12 so daß er ihr Herz durch Strafe beugte, daß sie dalagen und ihnen niemand half.
Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.
13 Da schrieen sie zum HERRN in ihrer Not, und er rettete sie aus ihren Ängsten,
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,
14 und führte sie aus Finsternis und Todesschatten heraus und zerriß ihre Bande,
Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.
15 die sollen dem HERRN danken für seine Gnade und für seine Wunder an den Menschenkindern,
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
16 daß er eherne Türen zerbricht und eiserne Riegel zerschlägt!
Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.
17 Die Toren, die wegen ihrer Übertretung und um ihrer Missetaten willen geplagt wurden,
Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,
18 daß ihrer Seele vor aller Nahrung ekelte und sie nahe waren den Pforten des Todes.
Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.
19 Da schrieen sie zum HERRN in ihrer Not, und er rettete sie aus ihren Ängsten.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
20 Er sandte sein Wort und machte sie gesund und ließ sie ihren Gräbern entrinnen,
Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.
21 die sollen dem HERRN danken für seine Gnade und für seine Wunder an den Menschenkindern,
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,
22 sollen ihm Dankopfer bringen und seine Taten jubelnd erzählen!
Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.
23 Die in Schiffen sich aufs Meer begaben und Handel trieben auf großen Wassern,
Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,
24 die des HERRN Werke sahen und seine Wunder auf hoher See,
He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.
25 wenn er sprach und einen Sturmwind erregte, der die Wellen in die Höhe warf,
Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,
26 daß sie emporfuhren gen Himmel und hinabfuhren zur Tiefe und ihre Seele vor Angst verging;
Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,
27 daß sie wirbelten und schwankten wie Trunkene, und alle ihre Weisheit dahin war.
Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;
28 Da schrieen sie zum HERRN in ihrer Not, und er führte sie heraus aus ihren Ängsten;
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
29 er stillte den Sturm, daß er schwieg und die Wellen sich beruhigten;
Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.
30 und jene wurden froh, daß sie sich legten; und er führte sie an das erwünschte Gestade,
Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.
31 die sollen dem HERRN danken für seine Gnade und für seine Wunder an den Menschenkindern
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.
32 und sollen ihn erheben in der Versammlung des Volkes und im Kreise der Ältesten ihn rühmen!
Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,
33 Er machte Ströme zur Wüste und ließ Wasserquellen vertrocknen;
Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34 fruchtbares Land wurde zur Salzwüste wegen der Bosheit derer, die es bewohnten.
Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.
35 Er machte aber auch die Wüste zum Wasserteich und dürres Land zu Wasserquellen.
Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,
36 Und er ließ Hungrige daselbst wohnen, und sie gründeten eine bewohnte Stadt;
Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,
37 und sie säten Äcker an und pflanzten Weinberge und hatten von den Früchten einen schönen Ertrag;
Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.
38 und er segnete sie, daß sie sich stark mehrten, und auch ihres Viehs machte er nicht wenig,
Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;
39 nachdem sie vermindert worden waren und gedemütigt durch den Druck des Unglücks und Kummers,
Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,
40 als er Verachtung auf die Fürsten goß und sie irregehen ließ in unwegsamer Wildnis;
Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.
41 aber er erhob den Armen aus dem Elend und machte die Geschlechter wie Schafherden.
Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.
42 Die Redlichen sollen es sehen und sich freuen, und alle Bosheit soll ihr Maul verschließen!
Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.
43 Wer weise ist, der beobachte solches und merke sich die Gnadenerweisungen des HERRN!
Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.
